Pelastakaa sotamies Draghi – Suomi marssii maaliskuussa velkaorjuuteen!

Steven Spielbergin kuuluisa elokuva, ”Pelastakaa sotamies Ryan” kertoi joukosta amerikkalaisia sotilaita, joille annettiin käsky löytää Normandian maihinnousun sekavina päivinä eräs tietty sotilas. USA:n sotajohdon tarkoituksena oli pelastaa sotamies elävänä perheelleen; että edes yksi kyseisen perheen neljästä pojasta säilyisi hengissä sodan kurimuksesta. Muut veljekset olivat jo kaatuneet.

Nyt tilanne on olevinaan hieman samantyyppinen.

Vuoden 2021 alussa eurovaluutta on repeämässä taloudellisesti useasta eri paikasta mutta siitä huolimatta toivotaan, että ”sotamies Draghi” pelastuisi ja saisi johtaakseen Italian hallituksen. Ja pelastaisi samalla Euroopan…ja erityisesti Saksan pankit.

Rahan Eurooppa odottaa, että Italia saisi edes jonkin hallituksen kun ”pahat populistit” eivät osanneet… Että maa ei liukuisi ennenaikaisiin vaaleihin ja että maan taloudellinen tilanne kokisi ihmeparantumisen vanhoilla lääkkeillä.

EU:n ”elvytysvälineen” oikea syy: euroero uhkaa

Syykin on selvä. Italia on auttamattomasti ylivelkaantunut. Sen velkasuhde BKT:hen on nyt noin 134.8% ja optimististenkin arvioiden mukaan 160% tämän vuoden lopulla. Europoppamiehet toivovat, että Mario Draghi, joka pelasti euron loputtomilla velkabondeilla kestokriisiin, pelastaisi näin myös Italian.

Maan kriisi kärjistyi viime vuonna 9% BKT-syöksyn myötä. Italian valtionpankin vastaava johtaja Ignazio Visco totesi vuoden 2021 helmikuussa ”Assiom-Forex” konferenssissa maailman talousjohtajille…”me emme voi elää illuusiossa, että julkinen velka voi kasvaa loputtomasti…”

EU kuitenkin uskoo lujasti että voi, ja vaatii Italiaa ottamaan käyttöön eurolainat eli Euroopan Valuuttamekanismin.

EU:n ”elvytysvälineen” todellinen motivaatio perustuu Italian pankkien synkkään todellisuuteen. Pitkä europeräinen stagnaatio on nyt muuttumassa loputtomaksi jätetyn koronan myötä suurlamaksi. Ilman devalvaatiota se vie pohjan pois kansalliselta elinkeinoelämältä.

Euro sopii Italialle vielä Suomeakin huonommin. Viimeisten kolmen vuoden ajan ovat uudet riippumattomat poliittiset liikkeet suunnanneetkin Italian euroeroon, mutta EU italialaisine satraappeineen on pannut kaikkensa peliin sen estämiseksi. Tilalle se on tuonut velkaantumisrajoitusten poiston.

Kaikesta taloustieteestä tiedämme, että ylivelkaantuneille henkilöille tai yrityksille ei saa antaa lisälainaa. Sellainen on tosiasiassa konkurssikeinottelua, mistä nytkin on kysymys. Jos konkurssi pitää välttää, on pakko ryhtyä velkojen uudelleenjärjestelyyn. Ja kun valtio ei voi tehdä konkurssia on tämä ainoa mahdollisuus.

Euroero ja sen jälkeinen velkajärjestely niin, että Italian tuotanto- ja sitä kautta maksukyky säilyy, olisikin selkeä ratkaisu. Siihen kuuluva normaali velkaleikkaus ei olisi Suomelle mikään ongelma, kun suomalaisilla pankit eivät ole juuri nimeksikään lainanneet Italiaan.

Uudet lainat Suomen kustannuksella

Uusilla eurolainoilla Italialle on tarkoitus, kuten jo oli Kreikassakin 2015, työntää kriisi vähän kauemmas tulevaisuuteen. Lainojen ehdoilla sitten kaapataan lopullisesti arvokkaat osat Italian talouselämää Keski-Euroopan, erityisesti Saksan, suurpankkien sekä maahan lähetettävien eurokäskynhaltijoitten käsiin.

Kyse on jonkinlaisesta semikorruptatiivisesta omaisuuden siirrosta. Saksan suurpankit voittavat ja hämärämiehet juhlivat. Alppien yli valuva voitto-, korko- ja koronkorkovirta korvaa runsaasti Saksan pankkien jalot uhraukset.

On kuitenkin selvää, että Italialle eurolainojen ohella aluksi ”pikahoitona” työnnettävä 200 miljardin ”supererikoispaketti” ei riitä, vaan uusia tullaan kärttämään koronalaman jatkuessa hellittämättä.

Suomen matka kohti ikuista velkaorjuutta alkaa maaliskuussa 2021

Tilanne on meillä Suomessa mielenkiintoinen. Meillä Matti Vanhanen on luvannut, että EU:n ”elvytysväline” on ainutkertainen. Hän on vannonut pyhästi, että uutta ko. ratkaisua ei tule.

Valitettavasti tämä ei pidä paikkaansa.

Italia tarvitsee syksyllä kaksi kertaa suuremman läjän rahaa voidakseen selvitä tästä vuodesta. Aikataulu on hyvin kiireinen. Ensimmäinen paketti on pakko hyväksyä huhtikuun lopussa ja siksi meidän eduskuntamme pakotetaan ja patistellaan työskentelemään niin, että se saisi EU:sta antaman tehtävän suoritettua maaliskuun aikana.

Ainoa ikävä puoli ovat huhtikuun kunnallisvaalit, jotka sekoittavat propagandaa ja vaikeuttavat yleisön hämäämistä. Julkinen sana on siksi nyt ankarassa paineessa ja monet toimittajat joutuvat turvautumaan ”ei-journalismiin” (kt. esimerkki https://twitter.com/i/status/1359918183726125063)

Huhtikuun vaalit ovat hallitukselle erittäin kiusalliset. PS on tehnyt niistä luottamusäänestyksen.  Kansalaiset ovat vähitellen tajuamassa mitä tapahtuu. Mielenkiintoisinta tässä on se, että Keskusta joutuu tanssimaan ”seitsemän hunnun tanssin” kansalaisten edessä voidakseen hämätä äänestäjiä.

Vaalit pakottavat kepun aivan mahdottomaan spagaattiin. Siihen on kuitenkin taivuttava, sillä Kepu taistelee nyt omasta olemassaolostaan ja EU hovikelpoisuudestaan.

Näyttääkin siltä, että tulevassa vaalitaistelussa otetaan kaikki keinot käyttöön. Kampanjasta tulee ennennäkemättömän aggressiivinen ja likainen.

Draghin messiaaninen tehtävä?

Mennään vielä Italiaan.

EU:n nomenklatura ja maanosan rahamaailma toivoo, että Italian tulevasta pääministeristä Mario Draghista ei tulisi pelkästään Italian pääministeri. Se itseasiassa toivoo, että hän voisi taas pelastaa kokonaisen mantereen. Häneen uskotaan.

Mielenkiintoista tässä kaikessa on se, että kun Saksa on poliittisessa limbossa tulevien tärkeiden liittopäivävaalien takia, niin Draghin rooli kasvaa ”yleiseurooppalaisiin” mittoihin. Jos ja kun Draghi saa keväällä paketti ykkösen ja pystyy investoimaan sen näennäisen uskottavasti talouteen, luo se painetta ”kakkospaketin” hyväksymiseen niin Saksassa kuin Ranskassa.

Ranskan presidentinvaalit vuonna 2022 merkitsevät toisaalta haastetta mutta myös mahdollisuutta Macronille; mikäli hän saa EU:sta mittavan paketin yhdessä Draghin Italian kanssa, merkitsee se vaalivalttia.

Suggeroituna ajatuksena on, että Italian ja Ranskan tapa ”kuluttaa” EU:n ”elvytysvälineen” rahat suoraan ja näyttävästi EU:n omien määräysten mukaan luo uudenlaisen luottamuksena ilmapiirin ja palauttaa lainanantajien uskon. Näin Saksan ja ”nuukan nelosen” kansojen vastarinta uuteen elvytysvälineeseen saadaan minimoitua. Italiassa vuoden 2018 vaalit toivat häiriöitä, mutta kun uusien itsenäisten liikkeiden yhteispeli ei onnistu, kaatuvat ne nyt yhdessä EU:n velkasyleilyyn.

Suomen rooli tässä suuressa pelissä on maksaa ja pitää suunsa kiinni. Uusi maaliskuun jälkeinen ”elvytysväline” tulee olemaan noin 12 miljardia, joka on maksettava kasvavina jäsenmaksuina. Dominopelissä luultavasti tulemmekin me sitten pian siksi seuraavaksi Italiaksi, ”joka tarvitsee EU:n pyyteetöntä apua” mutta ei toki, Jumalan tähden, euroeroa.

Kuten kirjailija Mika Waltari totesi ”Mikael Karvajalassa”. ”…se (Suomi) on ollut paremminkin kuin nöyrä juhta, joka talutetaan tallista toiseen…” Nyt näyttää siltä, että tämä aasi ei saa edes heiniä syödäkseen.

  1. Joku voi ihmetellä, että kirjoitan tänne. Yleisön monien pyyntöjen jälkeen oli kuitenkin pakko kirjoittaa. Asiat ovat nyt niin vakavalla tolalla.
artoluukkanen
Perussuomalaiset Järvenpää

Varakansanedustaja. Dosentti Arto Luukkanen. Vaalisivut: <a href="http://www.artoluukkanen.net" title="www.artoluukkanen.net">www.artoluukkanen.net</a>.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu