Petteri ratsastaa kenraalin selässä – sopivaa?

Eduskunnassa puhutaan juuri nyt Nato-päätöksestä. Suomi on aivan uudessa poliittisessa murroskohdassa sitten vuoden 1944 ja vuoden 1991.

Muutos on valtava. Sen takana oli kansan kääntyminen Naton puolelle. Se päätti – päättäjät seurasivat.

Samalla kun kansanedustajien puheralli jatkuu te voitte – jos kuuntelette oikein tarkasti – kuulla takkienkäännön lystikästä suhinaa Helsingin poliittisen eliitin kabineteissa.

Ja hiljaista voivottelua…

Huvittavinta tässä on se, että ihan kuin ihan jokainen puolue – erästä poikkeusta lukuunottamatta –  haluaisi ottaa kunnian siitä, että se on ollut Naton kannattaja jo ”sydämessään” aina vuodesta yksi ja kaksi.

Nyt harjoitetaan ns. kaveri-journalistien valkopesua ja omalaatuista lähihistorian tutkimusta. Nämä ”sisäsiistit” median vaikuttajat haluavat tietysti muokata ihmisten lähimenneisyyden muistia haluamaansa suuntaan.

Historiantutkimuksen perusperiaatteet unohtuvat.

Näin historioitsijan näkökulmasta fundeeraan seuraavaa

Natopäätös tulee olemaan katkera paikka monelle vasemmistolaiselle ja kepulaiselle. Historian muusa Kleio on armoton.

Kaikki se mihin uskottiin on mennyt. Enää ei voi vedota Kremlin ”kihlakunnanoikeuteen”, kalastella tukea Moskovasta tai pelata Venäjän pelolla. Katkerinta Natopäätös lienee Halonen-Tuomiojan klikin vasemmistodemareille. Tämä cabal hallitsi 2000-luvun alussa vielä Suomen ulkosuhteita. Nyt se rakas ja kallis Moskova kortti on pelattu pois. Ehkä se Tiitisen listakin vielä julkistetaan?

Murros ei tule välittömästi. Se vie aikaa. Vuosien 2000-2022 tutkimuksesta tulee nyt poliittisesti avointa. Rahoituspäätökset projekteille tullenevat vasta pitkän ajan kuluttua. Heti kun akateeminen maailma uskoo, että sen ei tarvitse pelätä. Mutta kriittinen tutkimus tulee esittämään kiperiä kysymyksiä.

Totean, että se historian tuomio tulee olemaan armoton myös oikeistolle.

Laitan tähän erään mielenkiintoisen aiheen tulevaisuuden historiantutkijoita varten.

Kokoomuksen Natokannan mystinen hiljaisuus vuosina 2000-2022

Ihmettelin kun kokoomuksen Petteri Orpo elämöi ja päseeräsi kenraali Adolf Erik Ehrnrooth’n testamentin täyttämisellä. Miten kelpo Petterimme oikein kehtaa? (https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/bc695bc1-99f7-49b7-a0e6-d3542196ae36).

Petterin ei kannattaisi ratsastaa vanhalla sotasankarilla.

Se on sopimatonta. Historiasta voi ottaa tietysti jonkun henkilön ja kertoa, että minä nyt tässä toteutan hänen testamenttinsa.Sillä pitäisi olla kuitenkin jotain katetta.

Haluaisin muistuttaa, että Petteri ja kokoomus oli varsin kivasti hiljaa demarien valtakaudella 2000-2012 Nato-asiassa. Petteri on itseasiassa ollut tässä asiassa jonkinlainen jarruttelija (https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000008567307.html).

Kokoomuksen oma kenttä oli kyllä tässä aktiivinen ja asia nostettiin vuonna 2006 puolueen agendalle mutta…siitä huolimatta kyseisestä asiasta pysyttiin kainosti hiljaa eikä hallitusneuvotteluissa siitä tehty ikinä mitään kynnyskysymystä.

Asiaa ei viety eteenpäin vaikka puolue on ollut pääministeripuolue. Nato ei ollut kynnyskysymys ikinä. Kokoomus totteli kun se sai raippaa ministeri Häkämiehen ”Venäjä, Venäjä, Venäjä” puheista.

Noh…toisaalta. Jäähän tämä Petterin puhe historiaan notoorisena esimerkkinä.

PS. Eduskunnan puheralli alkaa laantua – nuija pamahtaa kohta pöytään.

Kansa on puhunut – pulinat pois!

 

 

 

0
artoluukkanen
Perussuomalaiset Järvenpää

Varakansanedustaja., valtuutettu
Olen työssä Helsingin yliopistossa ja toimin siellä Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen yliopistolehtorina. Palvelen järvenpääläisiä kaupunginvaltuutettuna ja perussuomalaisen puolueen varakansanedustajana (Uusimaa). Olen myös Järvenpään kaupunginvaltuutettu, opetus ja ja kasvatuslautakunnan jäsen, Järvenpään seurakunnan kirkkovaltuutettu, Suomen Perustan ajatuspajan säätiön hallituksen puheenjohtaja ja Pekasus opintokeskuksen rehtori. Jotkut saattavat muistaa minut Alfa-tv:n ”Dosentti” ohjelmasta, jossa haastattelen taiteen, tieteen, politiikan ja yhteiskunnan vaikuttajia. Haluan palvella kaikkia järvenpääläisiä järjellä ja sydämellä. Niin duunareita, yrittäjiä, lapsiperheitä, yksinäisiä ihmisiä, seniorikansalaisia ja koululaisia. Minulle on itsestään selvää, että Järvenpäässä sivistys, koulutus, osaaminen ja työ on asetettava kunniaan. Unelmani on taloudessa tarkka Järvenpää, joka ei unohda sen asukkaita! Ihminen edellä, ihmisen puolesta - tehdään Järvenpäästä kotoisa paikka asua!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu