Pitäisikö valta luovuttaa sovinnolla demareille ja mitätöidä vaalit?

Muurari-isälläni oli sattuvia ilmauksia, jotka opin tuntemaan kesäisin ollessani hänen hanslankarinsa.

Silloin olivat asiat toisin. Vielä 1980-luvulla arvostettiin työn kunniaa. Työ ja ammattitaito antoi duunarille arvon ja pohjan.

Jos sitä ei ollut niin puhuttiin ”tyhjähousuista” ja ”pehmeän leivän miehistä”. Rakennuksille tulevat ideologiset kommunistit ja vaahtopäät oli ristitty ”lättähatuiksi”. Mikäli nämä eivät tehneet työtä vaan saarnasivat luokkataistelua, he saivat nopean lopputilin. ”Paljon puhetta – vähän työtä” yhdistelmää ei katsottu pitkään.

Kova työntekijä ja suulas kommunisti oli taas mukava tyyppi, jotka härnäiltiin aina saarnaamaan luokkataistelua kahvitauoilla.

Huvitusta sekin.

Mikä oli ”Noske-Ponssari” ja miten lakkoa arvostettiin?

Toinen epiteetti, josta en ymmärtänyt silloin mitään oli ”Noske-Ponssari”. Opin, että tarkoittavat jotain ay-liikkeen ja rakennusliiton virkailijoita, joita en koskaan nähnyt. Rakentaja-lehti tuli kotiin ja sen jutut olivat roisia luettavaa.

Porvarit sitä ja kapitalistit tätä. Mutta oppihan senkin kielenkäytön.

Vasta opiskelijana otin selvää mikä on ”noske”.

Sana viittaa sosiaalidemokraattiseen johtajaan saksalaiseen sosialidemokraattipoliitikkoon ja Weimarin tasavallan puolustusministeriin (1919–1920) Gustav Noskeen (1868–1946). Sen merkitys oli: työläinen, joka on pettäää omansa. Ponssari taas oli rikastunut maalaisporho. Ilmaus oli ilmeisesti kansalaissodan vaiheilta, eikä se ollut kovin arvostava nimitys.

En ymmärtänyt sitä silloin miksi duunarit näkivät ay-pomot heille negatiivisessa valossa.

Nyt ymmärrän sen mitä he tarkoittivat: puhe on halpaa ja teot kalliita.

Monet uskoivat, että nämä eivät oikeasti ajaneet heidän etuaan vaan ihan omaansa ja elivät omassa maailmassaan. Ainoa mistä oltiin kiinnostuneita olivat jäsenmaksut.

Ja näinhän se oli: Rakentaja-liitto ei reagoinut kun EU:n tullessa ulkomaalaiset halpaduunarit tulivat 2000-luvun alussa ja veivät suomalaisten ja veroamaksavien duunarien työt.

Lakkoa muurari-isä ja kaikki rakennuksilla työtätekevät arvostivat korkealle. Ymmärrettiin, että työehtojen parannus käy vain jos sellainen on olemassa. Työnantaja ei kuuntele jos ei ole joukkovoimaa. Työläisen oikea lakko oli siksi pyhä.

Turhanaikaisia lakkoja muurari-isäni ei kuitenkaan arvostanut. ”Lakko ei ole leikin asia”. Turhat lakot veivät rahat ja tulevaisuuden; hänen mukaansa laiskat ja veltot pitivät turhanaikaisista lakoista. Se nosti heidän asemaansa. Ja jos lakkoa käytti väärin se inflatoi sen arvoa. Hajotti rivejä.

Muurari-isä ehti vielä tuomita Helsingin kulttuuritalon kohtalon. Sitä tehtiin talkoolla; hartaasti ja duunarien viikonlopun hiellä. Kommunistit möhläsivät sen omistuksen ja talo haettiin konkurssiin syksyllä 1991 ja pakkohuutokaupattiin vuonna 1994. ”Älä anna kommunistille edes viispennistä; se hävittää sen” kuului elämänohje.

Demarien ja ay-liikkeen viimeinen taisto – joulukuun poliittiset lakot?

Nyt vuonna 2023 SAK aikoo tehdä poliittisen lakon.

Meillä lakkoillaan 14.12. 2023 sitä varten, että vaalitulos kumoutuisi.

Suomi pannaan sekaisin yhdeksi päiväksi.

Kysyn keskustelijoilta: pitäisikö meidän kansallisen sovun nimissä antaa valta sovinnolla ay-pomoille ja SAK:lle?

Pitäisikö vaalit kumota?

Miksi turhaa vastustaa tätä ponssari-organisaatiota, joka saa nauttii verovapaudesta?

Niillä on rahaa ja media hallussaan? Miksi epäröidä ja olla antautumatta suurelle korporaatiolle?

Itse kysyn: onko tämä lakko todella tarpeellinen? Nyt vahingoitetaan vientiä ja tavallisten ihmisten töihin pääsyä. Valtiolla on rahat lopussa. Ja velkaa ei voi ottaa, jos ei halua päätyä Finenzuaelaksi. Saako turhanaikainen lakko tuekseen suomalaisten myötätunnon? Epäilen. Voi käydä kuten vuonna 1929 SAJ:lle.

SAJ:n kohtalo  – myös SAK:n kohtalo?

Suomen Ammattijärjestö eli SAJ oli joutunut poliittisen pelin uhriksi vuonna 1928. NL halusi kaapata sen itselleen. Sosiaalidemokraatit eivät halunneet silloin pelata ay-liikkeellä poliittista peliä ja heidän edustajansa erosivat sen toimeenpanevasta komiteasta. Silloin kommunistit sähläsivät tosissaan itänaapurin asialla.

Silloinen tannerilainen sosiaalidemokratia sanoutui siitä jyrkästi irti.

Demarit lähtivät NL:n ja kommunistien helmoista pois liitto kerrallaan. SAJ kuihtui sisältä.

Tämä helpotti NL:n armotonta vyöryttämistä, joka halusi luoda Suomeen vallankumouksellisen tilanteen.

SAJ:n loppu tuli kun se vuoden 1929 lopussa alkoi tukemaan kommunistien nälkälakkoa. Se julisti 16 marraskuuta yleislakon, johon osallistui vain 5% työläisistä. Työnantajat tajusivat tämän järjestön heikkouden: ymmärsivät sen seisovan savijaloilla ja aloittivat myllertämisen ja lakkojen murtamisen.

Työläiset kärsivät.

Silloin kommunistien poliittiset lakot olivat instrumentteja, joilla kaapata valta. Sosiaalidemokraatit olivat silloin vielä työläisen asialla ja vastustivat kommunistien terroria.

Nyt tätä hajottajan roolia pelaavat sosiaalidemokraatit, jotka ovat kevään vaaleista lähtien systemaattisesti toimineet vapaissa vaaleissa annettua tulosta vastaan.

Ensin taistelua käytiin mediassa (ensin ”natsi-kampanja” – juhannus 2023 – 10.heinäkuuta ja sen jälkeen ”rasistikampanja” 11. heinäkuuta – syyskuun loppu 2023).

Nyt taistelua käydään ay-liikkeen kanssa.

Päämäärä on yksinkertainen: hallituksen kaataminen hinnalla millä hyvänsä.

En tiedä kuka ja mitkä tahot ovat tässä mukana mutta epäilen vahvasti, että tässä on myös hämäriä ulkopoliittisia tahoja mukana pelaamassa omia Suomen-vastaisia pelejään.

Toivon, että tämä ei ole SAK:n viimeinen taisto. Suomessa tarvitaan aitoa työläisten asian puolesta taistelua.

Ei tätä.

ps. hyvää keskustelua. Vähän ärvelöitä ja nehän tiedetään. 23 000 klikkausta. Jatketaan keskustelua.

Lopussa erittäin hyvää keskustelua. Kiitos kaikille. 32 000 klikkausta.

artoluukkanen
Perussuomalaiset Järvenpää

Kaupunginvaltuutettu, aluevaltuutettu (Keskiuusimaa),
Olen työssä Helsingin yliopistossa ja toimin siellä Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen yliopistolehtorina. Pekasus opintokeskuksen rehtori. Jotkut saattavat muistaa minut Alfa-tv:n ”Dosentti” ohjelmasta, jossa haastattelin taiteen, tieteen, politiikan ja yhteiskunnan vaikuttajia. Haluan palvella kaikkia järvenpääläisiä järjellä ja sydämellä. Niin duunareita, yrittäjiä, lapsiperheitä, yksinäisiä ihmisiä, seniorikansalaisia ja koululaisia. Minulle on itsestään selvää, että Järvenpäässä sivistys, koulutus, osaaminen ja työ on asetettava kunniaan. Unelmani on taloudessa tarkka Järvenpää, joka ei unohda sen asukkaita! Ihminen edellä, ihmisen puolesta - tehdään Järvenpäästä kotoisa paikka asua! Niin...ja koko Suomesta. Pidetään maa itsenäisenä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu