PRIGOŽININ SALAHAUTAJAISET KERTOVAT PUTININ HEIKKOUDESTA

Palkkasotilasryhmä Wagnerin johtaja Jevgeni Prigožin haudattiin eilen Pietariin – yksityisesti ja nopeasti.

Kiire ja salamyhkä kertoo presidentti Putinin heikkoudesta ja haluttomuudesta kohdata hänen käskemänsä salamurhan seurauksia. Syy näihin yksityisiin hautajaisiin oli kuulemma omaisten toive.

Yksityiset ja nopeat hautajaiset olivat vastoin valtion protokollaa. Prigožin on palkittu Venäjän federaation korkeimmalla kunniamerkillä ts. hän on Venäjän federaation sankari. Venäjän federation sankarin arvo (Герой Российской Федерации) perustettiin vuonna 1992 ja sen on tänä aikana saanut noin 1000 ihmistä Venäjällä. Arvon myöntää Venäjän federaation presidentti.

Valtion protokollan mukaan Venäjän sankarin on saatava valtiolliset hautajaiset. Asiasta on säädetty vuonna 2007 / säädöksellä № 1495 hyvinkin tarkasti. Hautajaisissa pitää olla mm. sotilaallinen kunniakomppania, valtiolippu ja kuolleen kunniamerkit ja valokuva, jota kannetaan. Samoin arkun pitää olla koristeltu, paikalla on oltava sotaväen orkesteri, ja arkkua saattavat saattajat univormuissa (ilman aseita) osastoa johtavan kersantin kanssa. Ja sekä tietysti on oltava erityinen ruumisauto. Samalla hautajaisiin on kutsuttava ihmisiä, jotka on palkittu samalla kunniamerkillä.  Kun arkkua asetetaan maahan komentaa sotilassaattuetta johtava upseeri ”asennon” ja orkesteri soittaa ”Kol slaven” kappaleen.

Kyseinen kappale on muuten meidänkin virsikirjassamme. Nimellä isänmaan virsi. Se tunnetaan alkusäkeistöstä ”Oi siunaa Herra päämies maamme” / Dmitry Bortnianskin säveltämänä mutta tietysti eri sanoilla.

On muuten kaunis virsi. Sitä lauletaan Suomen itsenäisyyspäivänä.

Tällä pikahautauksella oli äärimmäisen tärkeä poliittinen sanoma. Lyhyesti: Putin pelkää itse käskemästään attentaatista syntynyttä reaktiota eikä halua että Wagnerin johtajasta tulisi poliittista marttyyriä. Hänet halutaan unohtaa ja sitä varten eri puolella Venäjää kuolleiden wagneristien hautausmaita on jo jyrätty tasaiseksi.

Asia, joka on herättänyt raivoa.

Hautajaisista on Venäjällä tapana tulla poliittisia tilaisuuksia, joita on vaikea kieltää ja joita ei oikein voi hallita. Jokainen muistaa Stalinin hautajaiset vuonna 1953, jolloin Moskovaan tuli valtava väentungos, jossa kymmeniä kuoli pelkästään väentungoksessa. Kansa oli aidosti järkyttynyt.

Samoin Vladimir Vysotskin vuonna 1980 pidetyistä hautajaisista tuli neuvostojärjestelmälle ikävä yllätys. Moskovan olympialaisten aikana rohkea tulkitsijan ja toisinajattelijan maineen saanut bardi, laulaja ja näyttelijä sai liikkeelle satojentuhansien ihmisten vyöryn pääkaupunkiin. Neuvostoviranomaiset olivat ymmällään asiasta. Oli selvää, että hautajaisista tuli poliittisluontoinen mielenosoitus vaikka viranomaiset yrittivät estää ihmisten tulon Moskovaan.

Putinin halu nopeisiin ja äänettömiin hautajaisiin oli tietysti ymmärrettävä. Prigožin oli saanut sotilasmaineellaan, suorasanaisuudellaan ja kapinallaan itselleen jonkinlaisen Robin Hoodin maineen. Se näkyi selvästi epäonnistuneen kapinan jälkeen, jolloin Moskovan läheltä – vetäytyvät wagneristit saivat siviileiltä ystävällistä kohtelua. Prigožin oli heidän ”omansa”.

Prigožinin teloitus lentokoneessa näyttää kansan keskuudessa Venäjällä tulkitun alhaiseksi tempuksi ja tästä johtuva uhmamieli olisi näkynyt aivan varmasti muistotilaisuudessa. Osa eliitistä oli tietysti mielissään Prigožinin kohtalosta mielissään. Pelottava uhka on nyt poissa. Osa taas puristaa nyrkkiä hihassa.

Venäjällä on jo spontaanisti luotu Prigožinille muistomerkkejä ja paikkoja, johon ihmiset jättävät seppeleitä. Hänestä tuli marttyyri jo ilman näitä nopeita hautajaisia. Nyt hänen maineensa vain vahvistui ja Putinin maine himmeni. ”Ei uskaltanut, ei ollut rohkeutta” – не осмелился, не хватило смелости.

Syy Prigožinin säälimiseen on kulttuurinen. Venäjällä on vanhastaan kunnioitettu vallan uhreiksi joutuneita. Vainottuja on surtu alkaen aina maan varhaisimmista pyhimyksistä, prinsseistä Boriksesta ja Glebistä, jotka näiden setäpuoli Svjatopolk murhasi. Näistä tulikin Venäjän ortodoksikirkon ensimmäiset, ”pyhät kärsimyksenkantajat”, jotka eivät nostaneet kättään vastustamaan pahaa.

Samoin esimerkiksi Lev Tolstoin suurista hautajaisista 1910 tuli enteellinen merkki pian tuhoutuvalle tsaarivallalle, joka yritti valvoa, että kirkonkiroukseen joutuneelle kirjailijalle ei annettaisi mitään kirkollisia palveluksia. Hautajaisiin tuotiin valtion asiamiehiä, joiden tehtävänä oli valvoa tilannetta. Tilanne riistäytyi kuitenkin käsistä. Vainajaa saattava kansanjoukko ja sitä komennetut poliisitkin alkoivat veisata ortodoksista hautajaisveisua. Kunnioitus suurta kirjailijaa, filosofia ja näkijää kohti sulatti kaikki ja hänen ennustuksensa tsaarinvallan nopeasti koittavasta lopusta toteutui.

Putinin orkestroimasta lentokoneen pudotuksesta tuli kesäkuun kapinallisten kliininen teloitus ja sitä seurannut nopea hautajaisjärjestely kertoo poliittisen tilanteen herkkyydestä ja ennen kaikkea siitä, että Venäjän presidentti ei tunne itseään varmaksi.

Kuten Venäjällä on kapinan jälkeen puhuttu –  Путин уже не тот – Putin ei ole sama ts. presidentti ei ole enää vahva. Hän on heikko.

Hän pelkää eikä voi luottaa edes lähimpiinsä. Ja kun kansa Venäjällä jonkin asian päättää, on sillä tapana toteutua.

Sisäpoliittinen tilanne Venäjällä kiristyy.