PS – ”upporikas”, ”rutiköyhä”, kasvava ja nouseva puolue

Ylen toimittajan kirjoitus herätti pohtimaan niitä vaikeauksia, joita toimittajat kohtaavat työssään. https://yle.fi/a/74-20032698)-.

Toimittajat tietysti tekevät työtä tosissaan. Ongelma on siinä, että jos faktatietoa ei ole niin jutut joko pahimmillaan fabuloidaan tai sitten ne perustuvat nimettömiin kammarijuoruihin & ”sopiviin” lähteisiin.

Surullisin lähde on eräs ex-puoluejohtaja, joka syö median armoleipää ja joka avautumisiensa välissä tyrkyttää itseään muille puolueille.

Ehkä toinen syy tähän tulkintojen systemaattisen vääristymiseen on siinä suuressa muutoksessa, joka tapahtui vuoden 2017 suuressa pyykinpesussa. PS:n sisäinen kulttuuri muuttui tällöin perusteellisesti; hillotolppa-ajattelu ja pyrkyrivimma ohjautui ulos puolueesta. PS on tässä mielessä erilainen puolue.

Perussuomalaiseen kansanliikkeeseen jäi vuonna 2017 vähemmän kansanedustajia mutta sitä enemmän me-ajattelua. Tätä prosessia on ehkä parhaiten kuvannut Jussi Halla-aho Seinäjoen puoluekokouksessa vuonna 2021. Silloin hän puheessaan vertasi puoluetta eteläisen mantereen alueen pingviineihin. Paikkoja vaihdetaan ja vastuuta jaetaan. Kaikista huolehditaan ja lämpöä riittää vaikka olosuhteet ovat karmeat. Tärkeintä ei ole palvottu ydinhenkilö vaan se, että puolue uudistuu ja muuttuu ihmisten tahdon mukaan.

”Rutiköyhät” perussuomalaiset

Avaan tässä hieman omaa ajatteluani tähän linjaan.

Perussuomalaisessa me-ajattelussa tarvitaan kaikkia. Perussuomalainen puolue on kuin perhe, jossa jokaisella on oma vahvuutensa. Ihmisiä arvostetaan. Meidän puolueemme on niin ”rutiköyhä” että sillä ei ole varaa haaskata ihmisiä tai heittää heitä susille.

Olen usein ihmetellyt wanhojen puolueiden tapaa murskata sisäinen oppositio tai eristää ihmiset, joilla saattaisi olla mahdollisuus auttaa ja osallistua yhteiseen toimintaan. Noh. He ovat rikkaita ja voivat tuhlata ihmisiä.

Me emme voi. Meillä ei ole varaa kamarivallankumouksiin tai valtapeleihin.

Köyhyys kannustaa myös innovatiivisiin ratkaisuihin. Meillä on ollut muihin puolueisiin verrattuna äärimmäisen miniatyyrinen ja kevyt hallinto. Se on ollut jossain määrin siunaus mutta syksyllä 2022 selvisi, että tästä noustaan humisten.

Syksyn myötä tämä ennakko vahvistui – vaalien jälkeen alkaisi uusi aika. Autokieltä käyttäen: jos ja kun päästäisiin mahdollisesti pallille, seuraavaan kisaan olisi aloitettava heti tuunaus ja tehostus. Strategian ja koneiston oli uudistuttava eteenpäin nojaavaksi.

Syksystä 2022 saakka oli selvää, että tulevaisuudessa mahdollisesti painittaisiin piikkipaikalla tulevasta hallituksesta. Piti katsoa pitkällä perspektiivillä. Alun valinta oli luonnollinen – piti saada luotettava ja pätevä – ”joka olisi kuin vanha hyvä hopearaha” – kävisi kaikkeen. Samalla piti valmistautua uusiin valintoihin – köyhä puolue ei voi rekrytoida kuin parhaita.

”Upporikkaat” perussuomalaiset

Meidän rikkautemme ei ole seinissä tai säätiöissä vaan ihmisissä. Jokainen, joka tekee työtä sydämellä ja sielulla on aarre. Puolue tarvitsee tätä upporikasta kenttää ja aktiivien aarteita. Ajatus on, että me emme ole politiikassa millään ranskalaisella visiitillä, emme vain juokse 4 vuotta, vaan pitkään. Olemme osa suomalaistan poliittista karttaa emmekä häviä minnekkään. Kansanliike tarvitsee nyt näitä ”aarteita” – entisiä ja tulevia kansanedustajia, paikallisia aktiiveja ja asiantuntijoita. Ehkä puoluetoimistoonkin – se paljastuu syksyllä.

Unelma

Ylen ”analyysi” kertoi yhden paikkaansapitävän asian.

En ole vielä päättänyt lähdenkö puoluesihteeri-kisaan.

Olen miettinyt niitä ohjeita, jotka me lähetimme kentälle puolueen johtajien pesteihin. Ne ovat vakavia ja hyviä kysymyksiä:  ”Mitä voin tehdä kansanliikkeelle?”.

Kysytty on, kannustettu on mutta pohdin itse vielä vakavasti. Tämä on kovaa työtä  – 12 tuntia päivässä ja 7 päivää viikossa. Parta harmaantuu ja tukka harvenee.

Työ on kuitenkin äärimmäisen hienoa ja kaiken voittaa mahdollisuus tavata paikallisia aktiiveja. Kannustaa ja innostaa. Sanoa me. Ei minä.

Minulla on unelma; myös intoa sen toteuttamiseen.

Suomi tarvitsee ja ansaitsee perussuomalaisen presidentin. Meillä on siihen mahdollisuus. Samoin meidän on pari kuukautta vuoden 2024 presidentinvaalien jälkeen löydettävä ryhmä, josta voisi päästä läpi yhteensä 4 perussuomalaista meppiä. Ja lopulta – vuonna 2025 meillä on vaalit, jossa haluaisin olla varmistamassa sen, että perussuomalainen väri leviää vallitsevaksi väriksi Suomen poliittisella kartalla. Eikä tässä vielä kaikki…

Vaalien kanssa yhdessä on käynnistettävä uutta jäsenhankintaa, vahvistettava kenttää, luotava koulutusta, on luotava perussuomalaista henkeä ja katsottava eteen tulevia asioita silmästä silmään. Ammattimaisuus syntyy hitaasti: koulutuksesta ja kokemuksesta. Väärä rekry voi pilata kaiken. Oikea pelastaa tilanteen. Seuraavan 2 vuoden aikana on voitettava kolmet vaalit mutta ennen kaikkea on luotava tulevaisuuden ituja, joista ajan kuluessa kasvaa kansanliikkeen vahva puunrunko.

Ilmoitan pian päätöksestäni. Takana on historiallinen vaalivoitto. Aatteen paloa on. Ja nyt myös kokemusta.