Putin valitaan huomenna – pian hänet”potkaistaan ylöspäin?”

Huomenna 17.3. 2024 sinetöidään juhlallisesti Venäjän suunta seuraavaksi kuudeksi vuodeksi lumevaaleissa.

Järjestelmä näyttää ulospäin vahvemmalta kuin koskaan. Nuoriso muodostaa Z-merkkejä, koululaiset marssivat kypärät päässä isänmaallisen musiikin tahdissa, media suitsuttaa presidentin vallan jatkumista ja Venäjän ortodoksinen kirkko puhuu Putinista ”Jumalan valittuna lähettiläänä”.

Samaan aikaan maa käy pitkittyvää sotaa Ukrainaa vastaan. Julkisessa propagandassa selitetään, että sota on niin vaikea kun Venäjä käy sotaa yhtynyttä, vihamielistä, natsistista länttä ja USA:ta vastaan.

Venäjällä jymisee nyt sotapolitiikka ja merkitsee sitä, että poliittista muutosta oppositio haluava istuu tyhjän päällä. Sen vaatimukset muutoksesta eivät saa tukea ja viranomaisilla on erinomainen syy käyttää armotonta väkivaltaa erimielisiä vastaan.

”Toinen Venäjä” on nyt vaiti; sen piilevä voima kyllä pilkahti Aleksei Navalnyin hautajaisissa.

300-vuotta Romanovien valtaa ja sitten se romahti

Tilanne muistuttaa vuotta 1913 kun Romanovin dynastia juhli Venäjällä 300-vuotista valtakauttaan. Maan silloinen lehdistö suitsutti keisari Nikolai II erinomaisuutta samalla kun viranomaiset tekivät parhaansa mobilisoidakseen kansan hallitsevan eliitin kannattajiksi. Myös Suomessa juhlittiin – virallisesti. Ei tosin kansan keskuudessa.

Vallankumoukselliset tai liberaalit olivat hiljaa tai sitten ulkomailla odottamassa tulevaisuutta, joka kuuluisi heille.

Venäjä kuitenkin muuttui ja parin vuoden päästä romanovit hävisivät maan historiasta kuin unennäkö.

Kuten totesin nyt eletään uhon aikaa. Mutta sekurokratia ja maan älymysöt tietää, että appelsiinit on syöty. Sisäpolitiikka ei kiehu nyt yli siksi koska sota peittää järjestelmän perusongelmat.

Ukrainan suhteen sillä ei ole mitään enää mahdollisuuksia. Sota on paljastanut maan armeijan heikot kohdat eikä sillä ole mitään erityistä voitokasta strategiaa. Palkkasotilaiden ja maailman kurjien syöttäminen lihamyllyyn ei ole mikään erityisen uusi sotilaallinen keksintö.

Sekurokratian puuttuva näkemys tulevaisuudesta

Suurin ongelma on kuitenkin siinä, että maan nykyisellä johdolla ei ole mitään järjellistä ajatusta tulevaisuudesta. Sitoutuminen Kiinan juoksupojaksi kaventaa sen näkymät. Venäjästä tulee tällä tiellä kurjistuva ja militaristinen Kiinan siirtomaa, jolla on ydinaseita.

Sekurokrata tietää myös sen, että lännen ja USA:n teollinen yhteinen voima tulee – mikäli se mobilisoidaan toden teolla  – musertamaan Venäjän tavanomaisten aseiden suhteen. Sota on myös paljastanut sen miten Venäjän valtion poliittinen ja sosioekonominen tilanne on rapautumassa vaikka sotatalous onkin nostanut bruttokansantuotetta merkittävästi. Kranaattien ja tankkien valmistaminen ei näy kuitenkaan ruokapöydässä – aseistatuminen laskee yleistä elintasoa eikä tuota kestävää kehitystä.

Sekurokratia on laskenut päänsä tämän ongelman edessä. Kun tulevaisuutta ei ole, niin sitten pelotellaan. Länttä ja vähän itseäänkin. Venäjän sisäisät rintamaa peloteltu ruotuun todennäköisellä ydinsodalla, jossa venäläiset pääsevät Taivaaseen ja kirotut läntiset ihmiset muuttuvat tuhaksi. Tällainen ”Götterdämmerung” vaihtoehto olisi sitten se looginen vastaus niihin mahdottomiin kysymyksiin, jotka hallitseva sekurokratia kohtaa. Yhteinen ydintuho olisi mukavampi vaihtoehto kuin asioiden ratkaiseminen tai vääjäämätön sisällissota.

Se, että väkivalta kääntyy Venäjän sisälle on varteenotettava mahdollisuus. Olen käsitellyt sitä kirjassani ”Putinin perukirja” (Docendo, huhtikuu 2024). Jevgeni Prigožinin vallankaappausyritys kesällä 2023 paljasti, että Putin ei ole enää sama –  ”Путин уже не тот”. Putinin hallinnon heikkous paljastui siinä, että Wagnerin palkkasotilaiden pysäyttäjiä ei näyttänyt löytyvän mistään ja väestö osoitti suosiotaan Prigožinin joukoille.  Ihmiset lahjoittivat perääntyville palkkasotilaille vesipulloja ja ruokaa ajatuksella ”parempi onni seuraavalla kerralla”.

Vallanvaihtoon ja tulevaan Putinin mahdolliseen kuolemaan on valmistauduttu jo Ukrainan sodan alusta lähtien. Kenraalit, ministeriöt, ja paikalliset mahtimiehet ovat varustaneet sotaa varten omia pikkuarmeijoitaan. Näitä ei kuitenkaan viedä rintamalle sotimaan vaan niitä ”koulutetaan” ja ”varustetaan” lisää. Tulevaa välienselvittelyä varten. Mainitsin tästä vuonna 2022 Ylen haastattelussa. (https://areena.yle.fi/1-61934860).

Entä se rauha – tie vallankumokseen ylhäällä?

Sekurokratia etsii myös – paradoksaalisesti kyllä – epätoivoisesti rauhaa, vaikka ei uskalla sitä avoimesti kertoa.

Sotaväsymys on iskenyt joka puolella. Into on hävinnyt ja maan eliitti ei ole päässyt käyttämään henkilökohtaisia pankkitilejään, omistuksiaan ym. sodan jälkeen. Putinia tarvitaan siksi solmimaan rauha lännen kanssa. Venäjän vaatimukset ovat aluksi järjettömät mutta kuten basaarissa on osattava tinkiä.

Rauha voisi sisältää äärimmäisiä myönnytyksiä Ukrainan suhteen sillä vastuu jäisi vanhenevalle ja heikentyvälle presidentille. Lännen kannattaisi ehkä käyttää tätä hetkeä hyväksi.

”Bisnes as usual” ajatusta hellivälle sekurokratian osalle rauha olisi Taivaan lahja; sen jälkeen Putin voitaisiin syrjäyttää, salamurhata tai pakottaa pois tosiasiallisesta vallasta – ”lepääväksi jumalaksi”, joka delegoisi valtansa muille.

Diktaattorit ikuiset ystävät ovat yleensä sopivan mahdollisuuden jälkeen siirtäneet lojaliteettinsa nopeasti toiseen suuntaan. Näinhän kävi  Viktor Janukovytš’ille tai Nursultan Nazarbajeville.

On huomattava, että sekurokratia ei ole yksimielinen. Ajatus myönnytyksistä on heille sietämätön – uusi Brest-Litovskin rauha vuodelta 1918. Tämän joukon ajatuksena on se, että USA:ssa tulee marraskuussa vallanvaihto ja että EU saadaan vielä taipumaan bluffilla ja ärtsyillä puheilla. Pysytään vaan kovana ja kestetään! Näitä voimia edustaa federaation turvallisuusneuvoston sihteeri Nikolai Patrušev.

Suomen kansallinen etu – rautaa, rahaa ja rauhaa

Suomessa Venäjän uudelle paluulle ja Venäjä-hyvä linjalle löytyy nopeasti kannattajia ja piironginlaatikoihin tungetut ”Venäjän ystävyyden mitalit” löytyvät äkkiä. Argumentit vain muuttuvat. (https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/artoluukkanen/hesari-uivat-rotat-ja-raha/).

On hyvä muistaa, että meillä on sotaakäyvä maa itänaapurissa ja että pian lumet sulavat ja metsien kautta voidaan rynnätä Suomeen. Olisi äärimmäisen hyvä, että Suomi kykenisi laajaan poliittiseen yhteistoimintaan eri puolueiden kesken. Rajalle tarvitaan rautaa, se uusi raja-lainsäädäntö, rahaa EU:lta ja lopulta myös rauhaa.

artoluukkanen
Perussuomalaiset Järvenpää
Ehdolla europarlamenttivaaleissa

EU-ehdokas. Täysillä Kotiinpäin!
www.artoluukkanen.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu