Putin-ystävät Suomessa pesevät nyt itseään puhtaaksi

Vaalien alla YLE toistaa päivästä toiseen sitä miten ”laitaoikeisto” on maailmalla liitossa Putinin Venäjän kanssa.

Kyse on vaalipropagandasta.

Venäjän leima halutaan liittää perussuomalaisiin.

Samaan aikaan vanhat puolueet valkopesevät omia Venäjä-yhteyksiään pois kiireesti.

Tehtävä on kuitenkin vaikea. Useimmilla kansalaisilla on muistoja näiden puolueiden Moskova-kumarruksista.

Putinin haluisat rengit

Näyttää siltä, että meillä oli 2000-luvun alussa suuri ”Yhtynyt Venäjään” -puolue (Slijanie s Rossiei tai obedinivšis s Rossiei): joukko suomalaisia poliitikkoja, joka ylitti puoluerajat ja joka tilanteessa kuin tilanteessa puolusti lähtökohtaisesti Venäjän kantoja.

Aina.

Kyseessä ei ole Suomen puoluerekisteriin ilmoitettu puolue, vaan monien suomalaispoliitikkojen käytännön toiminnan johdosta syntynyt joukko poliitikkoja ja vaikuttajia.

Tässä suuressa ”puolueessa” näytti olevan poliitikkoja usealta eri taholta. Heitä kaikkia yhdisti Venäjältä tullut raha tai ideologia, joka kannusti näkemään Venäjässä positiivisia asioita.

Jotkut saivat riihikuivaa rahaa Gazpromista sitä varten, että edistäisivät turvallisuuspoliittisesti arveluttavien putkien rakentelua Suomen vesille.

Toiset työskentelivät Venäjän valtionpankissa ja sättivät niitä, jotka olivat huolissaan venäläisten maaostoista.

Tässä yhteisessä Venäjä-rakkaussuhteessa oli niitä, jotka ovat aina olleet valmiita puolustamaan Venäjän näkökulmaa ja ihmisiä, jotka ovat nähneet hyvänä lahjoittaa osia suomalaisten veronmaksajien omistamista sähköyhtiöistä Venäjälle.

Tässä ryhmässä harjoitti itärakkautta joukko vilpittömiä neuvostoystäviä, rauhan puolustajia, piilostalinisteja ja yksinkertaisesti yksikertaisia ihmisiä, joille oma maa ei ole ollut mitään verrattuna maahan, jossa ”voi niin vapaasti hengittää” (gde tak volno dyšit tšelovek).

Esimerkkejä:

Gazprom ruplat Suomeen – Venäjän valtiollinen energiayhtiö maksoi lihavia maksuja SDP:n entiselle johtajalle ja puoluesihteerille. On ystävyyden mitaleja ja EU:n parlamentissa on ollut äänestyskäyttäytymistä, joka on ollut hämmästyttävää. Vielä vuonna 2018 eräs demarien johtohenkilö äityi kehumaan Putinia Venäjän suurimmaksi hallitsijaksi ja kehotti tätä orientoitumaan Eurooppaan. No niinhän kävi vuonna 2022.

Kokoomuksen ”sisarneuvottelut” Yhtenäinen Venäjän kanssa ja keskustan salainen lisäpöytäkirja. Kokoomuksella oli erittäin läheiset ja intiimit neuvottelusuhteet Venäjään. Erityisesti sen valtapuolueeseen ”Yhtenäinen Venäjä” (https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000850438.html). Tässä mainitaan myös keskustan venäläisten kanssa hahmottelema yhteistyöasiakirja.

Venäjä-yhteydet, joita halutaan epätoivoisesti pestä pois

Demarit eivät olleet yksin tässä mielevässä toiminnassa.

”Yhtynyt Venäjään” -puolueessa tai niin sanotussa idän yhteisrintamassa oli mukana myös Helsingin Sanomat ja sen intressit sekä paljon suomalaisia talousosaajia, jotka halusivat mennä Venäjälle vuolemaan kultaa.

Veronmaksajien rahoilla pelailevat talousneropatit ja heitä lähellä olevat demarivaikuttajat olivat samalla apajalla.

Piti investoida Venäjään ja näin rauhoittaa itänaapuri. Energia-alan valtavien investointien piti olla mestarisijoituksia. Fortum sijoitti Venäjän sähkömarkkinoille 4,5 miljardia euroa – valtionyhtiön rahoja.

Veronmaksajien rahoja.

Järjettömästi ja ilman mitään järkevää taloudellista pohjaa. Sitä ei kuitenkaan silloin pidetty riskinä.

Rakkaus Venäjään ja Venäjä–Suomi-suhteiden ”suuremoinen Venäjä-rakkauden näytelmä” eli vahvana.

On hyvä muistaa, että Sanoma hankki 2000-luvun alussa mediaomistuksia Venäjältä ja siksi Helsingin Sanomat pyrki silittämään Venäjän uutta johtoa myötäkarvaan.

Sanoman kannalta kyse oli tietysti ennen kaikkea rahasta. Isoista rahoista, ja siksi oli erittäin tärkeää pitää hyvät henkilökohtaiset suhteet Venäjän uuteen johtajaan Vladimir Putiniin.

Hesari löysi tässä turvallisuuspoliittisessa jenkassaan hyvän tanssipartnerin. Maamme ulkopoliittinen johto oli tuolloin täysin Suomen Sosiaalidemokraattisen Puolueen (SDP) hallussa. Maan presidentiksi oli vuonna 2000 valittu SDP:n Tarja Halonen – miltei yhtä aikaa Venäjän presidentin Vladimir Putinin kanssa. Pääministerinä toimi Paavo Lipponen – SDP. Sauli Niinistön kokoomus soitti tuolloin vain toista viulua, eikä puolue uskaltanut vaatia pyrkimistä Natoon tosissaan.

Suomen ulkopoliittinen intressi oli tuolloin vielä enemmän kahtiajakautunut kuin nyt. Toisaalta uusi EU-integraatio huumaannutti ja innosti, olihan maamme vuonna 2000 ollut EU:n puheenjohtajamaa.

Toisaalta uusi johtaja Venäjällä innosti; lähenisikö itäinen naapurimme länttä, olisiko mahdollista nähdä uusi johtaja ”naapurinpoikana Pietarista”?

Ehkä tähän voisi liittää myös Jyrki Kataisen turvallisuuspoliittisen aloitteen, Suomen aseistariisunnan, jota hänen hallituksensa harjoitti samaan aikaan kun neuvotteli Yhtenäinen Venäjä -liikkeen kanssa.

Fakta: kokoomus oli 2000-luvun alkupuolella Suomen johtava aseistariisuja ja pasifisti-puolue.

Valtamedia ja kaverikapitalismin tiuskeat puudelit

Tämä pieni muistutus lähimenneisyydestä muistuttaa siitä, että vanhat valtapuolueet käyvät nyt tosissaan kiinni perussuomalaisiin, joita pidetään uhkana.

Tämä ei perustu kuitenkaan faktoihin.

Vanhoja puolueita peesaava valtamedia ja sen kaverikapitalistien hampaat louskuttavat nyt vaalipropagandaa, joka valkopesee ja ennen kaikkea – yrittää pimittää kansalaisten lähihistorian muistin.

Katsotaan miten käy.

PS. Näissä kommenteissa on niin paljon sakeaa juttua ja trollistelua, että laitan tähän pari juttua.

*”Hajoaako Venäjä” kirjassa (2001) totesin, että Putin sekukratia tulee vielä olemaan ongelma naapureilleen; sisäpoliittiset ongelmat projisoidaan konflikteihin ulkomaailman kanssa. Se tapahtui silloin kun useimmat kommenttilinjan ”oman elämänsä varamiehistä” oli vielä yläasteella.

*Huomautin julkisuudessa 2010-luvulla Venäjän kiinteistökaupoista – silloin kun se oli vielä aivan kamalaa. Asia laitettiin uudelle tolalle vuodesta 2012 lähtien kun presidenttin vaihtui.

*”Kuka omistaa Venäjän” (2009) kirjassa totesin Fortumin investoinnit Venäjälle äärimmäisen vaarallisiksi ja että ne eivät ole turvassa. Että veronmaksajat menettävät rahansa. Niin kävi.

*10.8.2022 totesin, että Venäjän lukuisat palkkasotilasjoukot muodostavat vaaran nykyhallinnolle ja huomautin sisällissodan vaarasta. Tämä aktualisoitui vuoden 2023 vallankaappausyrityksessä (Wagner, Prigozhin).

*trollaattorit levittävät kuvaa jossa olen Venäjän lipun kanssa. Kyseessä on poseeraus erään kirjani julkistuksessa yliopistolla. Silloin kukaan ei epäillyt, etten olisi ollut kriittinen Putinin sekurokratiaa ja hallintoa kohtaan. Se on täysin mätä ja vienut kansan omaisuuden itselleen. Opetan yliopistossa Venäjän historiaa, kulttuuria ja yhteiskuntaa – ja voin myöntää, että suhtaudun venäläisiin myönteisesti; kuten kaikkiin eurooppalaisiin kansoihin. Maan hallintoon en. Päinvastoin.

*Olen ollut Suomen Pietariseuran puheenjohtaja pari vuotta ja Suomi-Venäjän seuran jäsen. Olen myös vieraillut ja tehnyt tutkimusta Venäjällä; Kaukaasiassa, Moskovassa, Pietarissa, Arkangelissa, Murmanskissa, Syktyvkarissa, Hantimansiassa….ym. yliopistojen ja UM:n rahoittamana tutkijana. Nykyinen työni on ainutlaatuinen ja pidän sitä arvossa. Venäjän ja Itä-Euroopan yliopistolehtorin virka on hyvä asia ja Suomessa pitää olla sellainen. Olen myös tehnyt arkistotyötä Ukrainassa, KGB:n arkistossa vuodesta 2014 lähtien.

Lyhyesti: minulla ei ole mitään hävettävää. Päinvastoin. Kirjoittanut 14 kirjaa ja satoja artikkelejä.

Tehkää perässä!

Uusin kirjani ”Putinin perukirja” sopii luettavaksi, jos haluaa tietää mitä Venäjällä nyt tapahtuu. Kuten olen näihin blogeihin kirjoittanut, siellä riehuu nyt sisäinen valtataistelu armeijan ja FSB:n välillä.

 

artoluukkanen
Perussuomalaiset Järvenpää

Pyhiinvaeltaja kesällä 2024

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu