Putinin jälkeen Venäjän hajoaminen alkaa uudelleen…

Aatonaattona sain huikean hienon mahdollisuuden tehdä joulusiivouksia ja tehdä jouluostoksia.

Nukuinpa pienet päiväunetkin.

Syksy oli mennyt kampanjoidessa ja uudessa työssä maan parhaan kansanliikkeen parissa. Puoluejohto oli joka viikonloppu käynyt paikkakunnilla innostamassa kenttää tuleviin vaaleihin.

Olo oli väsynyt, onnellinen ja uupunut. Vaalit toteutuvat ja kenttä on herännyt osallistumaan vaaleihin. Saimme kovasti enemmän ehdokkaita kuin keskustapuolue.

Vanhemman kollegan unohtunut kirje

Kuuntelin tosiaan siinä siivotessa sivukorvalla Putinin lehdistötilaisuutta ja järjestelin kirjahyllyä.

Järjestelyn hötäkässä erään oman kirjani välistä tipahti kirje, jonka luulin jo hävinneen. Kyseessä oli erään Suomen lahjakkaimman Venäjä-tutkijan Ilmari Susiluodon minulle lähettämä ”ihan oikea kirje”. Sen lopussa oli maininta (kirjoitettu bussissa, metrossa ja junassa uimamatkalla Malmin uimahalliin 24.7.2014).

Ilmari menehtyi pari vuotta tämän jälkeen. Vuonna 2016. Kirjeen saamisen aikana olin juuri kirjoittamassa kirjaani ” Vapaan pudotuksen Suomi: Tyhjätaskuna karhun syleilyssä. Helsinki: Tammi, 2015.”. Ilmarin kirjeellinen viesti oli kuitenkin tarkoitettu rohkaisuksi kun hän tiesi, että olimme lähdössä Kiovaan KGB:n arkistoja tutkimaan.

Postuumi neuvo

Siteeraan Ilmarin kirjeen erästä kohtaa, jossa hän analysoi valehtelua ja venäläistä kulttuuria. ”teologina ja tiedemiehenä olet aitiopaikalla, kun puhutaan totuudesta, todenpuhumisesta ja valehtelusta. Venäläisilläkin on tärkeä erottelu: ”pravda-istina”. Juuri tällä hetkellä Moskovassa on alkanut valehtelukampanja (valhekampanja) Ukrainaa/USA:ta vastaan. Nekö ne tappoivat omiaan? Koko maan valtava ja rikas anekdoottikulttuuri perustuu sille olettamukselle, että vallassaolijat eivät puhu totta…”

Luin sanasta sanaan Ilmarin kirjettä ja tosiaan kuuntelin samaan aikaan Putinin lehdistötilaisuutta, jossa tämä itänaapurin presidentti hyökkäili länttä vastaan. Olen tutkimustyössä seurannut näitä lehdistötilaisuuksia koko ajan ja nähnyt miten silmin nähden ujosta presidentistä on sukeutunut itsevaltainen ja asioita tunteva hyvinkin tunteva maan johtaja.

Valehteliko Putin? Oliko Venäjän kansan olettamus nytkin oikea? Valehteleeko valta aina itänaapurissa?

Oikeita asioita mutta vääriä johtopäätöksiä

Putinin viimeisimmän lehdistötilaisuuden tärkeimmät teemat tulivat alussa kun hän pohdiskeli Venäjän väestön pienuutta ja sen demografisia ongelmia. Hän siteerasi Aleksandr Solženitsyn’in ajatuksia, maan väestön suhteellisen pientä määrää ja hyvinvointia sekä mietti julkisesti infrastruktuurin rakentamisen tärkeyttä. Näkyi selvästi, että vallassa olevan ”sekurokratian” palveluksessa olevat teknokraatit ovat osanneet esitellä hänelle oikeita ongelmia.

Todellakin. Venäjä on rikas, väestö hyvinkoulutettu ja sen potentiaalit ovat valtavat. Siitä huolimatta se on globaalis-taloudellisesti suhteellisen vähäisempi tekijä kuin se voisi olla. Suhteessa USA:han tai Kiinaan se laahaa takamatkalla niin sotilaallisesti kuin taloudellisestikin.

Pohdintoja Ilmarin kanssa: Venäjä voisi olla oikeasti suurvalta

Keskustelimme Ilmarin kanssa näistä Venäjän ”poliittis-taloudellis-yhteiskunnallisista ongelmista” usein ja pohdimme ns. kontrafaktuaalista historiaa ts. miten hyvin Venäjällä voisivat asiat olla.

Kyseessä on tosiaan maailman suurin maa, jonka peltopinta-ala on maailman suurin. Sen väestö on hyvin koulutettua ja sen rikkaat luonnonvarat voisivat tehdä siitä ”pohjolan emiraatin”. Siitä huolimatta maan väestön syntyvyys on liian vähäinen (poislukien islamilaiset alueet), sen työkykyinen väestö (erityisesti miehet) kuolee liian varhain, hallinto on täysin läpimätä/korruptoitunut/keskittynyt Moskovaan, infrastruktuuri lahoa, talouden rakenteet vääristyneet, tulonjako epätasainen ja omistusoikeus ei toimi.

Suurin ongelma lienee se, että maa ei ole ”luottamusyhteiskunta” ja että sen poliittinen järjestelmä on vino. Putin pysäytti maan hajoamisen mutta ei ole kyennyt antamaan neuvostovallan jälkeen kasvaneille uusille sukupolville hitustakaan valtaa tai vastuuta.

Sanna Marinin kieltä käyttäen: siellä on vallassa ”boomereita”, jotka eivät osaa chillata. Nämä vanhat sedät saivat valtansa vuonna 2000 eivätkä halua luovuttaa siitä hitustakaan nuoremmille. Valta ja raha on niin makea yhdistelmä.

Putin jäädytti maan politiikan – elinajakseen

Maan poliittisen järjestelmän jäädyttäminen on auttanut sitä kyllä ratkaisemaan keskiluokan taloudellisia ongelmia mutta ei ole kyennyt ratkaisemaan suuria ja isoja ongelmia – juuri niitä jotka Putin mainitsi lehdistötilaisuudessaan. Niitä ei voi ratkaista köllöttelemällä tai puhelemalla niistä.

Maa on myös kykenemätön kulttuuriseen kamppailuun. Se ainoa viesti läntisille naapureille on pelottelu tai uhkailu. Venäjä voisi olla kulttuurinen magneetti ja kiehtoa globaalisti mutta siihen ei ole nyt Moskovassa kykyä tai halua. Ajatelkaa: meillä Suomessa nuoret voisivat olla halukkaita mennä opiskelemaan Moskovaan tai Pietariin suuressa mittakaavassa ja keskenkasvuiset voisivat mankua: ”isi pääsisinkö kesätöihin Tiksiin…tai luokkaretkelle Kamtsatkaan”.

Putinin ongelma on, että hän ei ole kaikesta huolimatta kyennyt täyttämään Pietari Suuren valtavia uudistusaappaita tai edes Aleksanteri III:n poliittisia päämääriä. Meillä lännessä märehditään usein Putinin luoman poliittisen järjestelmän vahvuudesta. Siitä huolimatta Putin ei ole kyennyt edes autoritäärisellä tavalla ratkaisemaan mainitsemiaan suuria ongelmia.

Lyhyesti: vaikka energiasektorista saatavat tulot ovatkin täyttäneet Moskovan eliitin taskuja, ei hallinto ole uskaltanut ratkaista ns. suuria ongelmia. Ainoa asia mihin on todella kiinnitetty huomiota on ns. läntinen uhka, johon on reagoitu armeijaa ja sen aseita kehittämällä. Maan sotilasteollinen kompleksi on tietenkin taputtanut käsiään mutta viisaimmat talousmiehet ja pitemmälle katsovat poliitikot kuten Anatoli Tšubais, Sergei Guriev, tai Andrei Illarionov ja erityisesti Aleksei Kudrin ovat arvostelleet ylimilitaristista varustelua.

Lehdistötilaisuuden valheteema – länsi petti Venäjän

Putinin lehdistötilaisuuden suuri tarina kertoi siitä miten Länsi on pettänyt Venäjän. Asia pitänee paikkaansa 1990-luvun suurten ratkaisujen osalta. Päivällispöydässä tai silloisten suuren neuvotteluiden herkässä vaiheessa on voitu luvata, että uudet vapautuvat maat eivät liity Natoon.

Toisaalta, jokaisella maalla ja valtakunnalla on oikeus valita itse se mihin se turvallisuuspoliittiseen ratkaisuun se liittyy. Venäjän narratiivin mukaan näin ei ole ja että heillä on oikeus kieltää naapurien liittyminen Naton jäseneksi. Putinin viesti oli: lännen on sovittava tästä tai…

Venäjän narratiivin valheellisuus näkyy siinä, että se on jo kaksi kertaa käyttänyt aseellista voimaa, jos se kokee ns. olevan uhattu. Ensimmäinen kerta oli Georgiassa 2008 ja toinen kerta Ukrainassa 2014. Kummallakin kerralla oli kyse siitä, että länsi oli epäröinyt Ukrainan ja Georgian Natojäsenyyden kanssa. Merkelin Saksa epäröi ja niin Nato ei kyennyt yksimieliseen päätökseen näiden maiden MAP (Membership Action Plan) aikeiden kanssa. Venäjä käytti salamannopeasti tätä hyväkseen Georgian tapauksessa. Vuonna 2014 lähtökohta oli siinä, että Putin koki lännen taas – pettäneen sen – Ukrainan kysymyksessä.

Venäjä painostaa ja iskee tässä herkkään kohtaan. Lännen valtioita voi painostaa argumenteilla.

Aivan kuten Hitler aikoinaan painostaessaan länttä ja Tšekkoslovakiaa vetosi sudeettisaksalaisten vainottuun asemaan. Venäläiset suurvalta-shovinistit kyllä ymmärtävät sen: kyseessä voi olla pravda – mutta onko se ”istina” – on eri asia. Tämän takia polttopullot voivat lennellä ja kiistaa voidaan kärjistää mutta kysymysten kysymys on: taipuuko länsi? Onko se valmis uhraamaan Ukrainan? Venäjän gambiitti on kova: jos kriisi puhkeaa Ukrainassa se voi levitä niin Baltiaan kuin myös Pohjolaan. Onko Venäjä valmis tällaiseen isoon kamppailuun? Käykö Putinille yhtä ohraisesti kuin Napoleon III:lle kun se yritti taistella Preussia vastaan? Joutuuko vanheneva ja eristäytyvä diktaattori oman sotaisen retoriikkansa uhriksi?

Presidentti Niinistö on toiminut viisaasti pyrkiessään keskusteluun ja vuoropuheluun. Kuitenkaan vaarantamatta periaatteita siitä, että jokaisella kansalla ja kansakunnalla on oikeus määrätä itse siitä miten se aikoo turvata oman olemassaolonsa.

Näin henkilökohtaisesti katson, että on myös erittäin hyvä, että me emme ole nyt Naton jäsen. Mikäli tästä seuraa vuoden 2022 iso konflikti on todella tärkeää, että me kykenemme – mikäli mahdollista – olemaan tämän kriisin ulkopuolella. Oma voima ja päättäväisyys ratkaisevat nyt maan kohtalon. EU:n reaalinen voima on täysin mitätön. Jos kyseessä oli byrokraattinen ongelma niin se kyllä kykenisi hallinnoimaan vastustajansa hengiltä. Tai jos kyse olisi tulonsiirroista tai veronkantamisesta niin joo…hienostihan se menisi. Mutta kun kysymys on reaalimaailman ongelmista niin silloin EU:lla on yhtä paljon valtaa kuin paavin kuurialla.

USA:n intressi on taas häilyvä ja epävarma kuin Joe Biden itse.

On odotettava. Historian suuri pyörä tulee nimittäin pitämään huolta siitä, että Venäjän poliittinen tilanne tulee muuttumaan. Tulee väistämättä tilanne, jossa nykyinen jäätynyt poliittinen tilanne sulaa. Silloin sekurokratian keskipakoiset voimat yltyvät ja on kysyttävä venäläisiltä suoraan: mitä te haluatte? Minkälainen on tämän potentiaalisesti suuren maan kohtalo?

Valinta kuuluu heille ja vain heille.

Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen yliopistolehtori (virkavapaalla)

Dosentti Arto Luukkanen

(Disclaimer: edelläkirjoitettu ei edusta puolueeni virallista kantaa vaan on jouluista yksityisajattelua).

+15
artoluukkanen
Perussuomalaiset Järvenpää
Ehdolla kuntavaaleissa

Varakansanedustaja., valtuutettu
Olen työssä Helsingin yliopistossa ja toimin siellä Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen yliopistolehtorina. Palvelen järvenpääläisiä kaupunginvaltuutettuna ja perussuomalaisen puolueen varakansanedustajana (Uusimaa). Olen myös Järvenpään kaupunginvaltuutettu, opetus ja ja kasvatuslautakunnan jäsen, Järvenpään seurakunnan kirkkovaltuutettu, Suomen Perustan ajatuspajan säätiön hallituksen puheenjohtaja ja Pekasus opintokeskuksen rehtori. Jotkut saattavat muistaa minut Alfa-tv:n ”Dosentti” ohjelmasta, jossa haastattelen taiteen, tieteen, politiikan ja yhteiskunnan vaikuttajia. Haluan palvella kaikkia järvenpääläisiä järjellä ja sydämellä. Niin duunareita, yrittäjiä, lapsiperheitä, yksinäisiä ihmisiä, seniorikansalaisia ja koululaisia. Minulle on itsestään selvää, että Järvenpäässä sivistys, koulutus, osaaminen ja työ on asetettava kunniaan. Unelmani on taloudessa tarkka Järvenpää, joka ei unohda sen asukkaita! Ihminen edellä, ihmisen puolesta - tehdään Järvenpäästä kotoisa paikka asua!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu