Putinin ydinbluffi ja kruununprinssi Djuminin heikot eväät

Sotilasoperaatioiden perusvaatimus on yksinkertainen: johdon on oltava yksissä käsissä.

Ilmiö on sama kuin sinfoniaorkesterin johtamisessa: ei voi olla kahta kapellimestaria; oopperan johtaja ei voi rynnätä lavalle tahtipuikko käsissään eikä taideministeri voi sekaantua partituurin lukemiseen.

Nyt tilanne on merkillinen Kurskin vastahyökkäyksen suhteen.

Petyttyään kenraali Valeri Gerasimovin ja armeijan otteisiin Putin antoi jonkinlaisen epämääräisen vastuun Kurskin tilanteesta FSB:n johtajan Aleksandr Bortnikovin hallintaan. Hän johtaa ns. pientä sotakabinettia, jossa on mukana useita valvontaviranomaisia ja tietenkin uusi puolustusministeri Andrei Belousov, joka edustaa tässä konklaavissa armeijaa. Varsinainen rintamakomentaja Kurskin operaatiossa on GRU:n kenraali Aleksei Djumin.

Monimutkaista?

Mitä enemmän kokkeja – sitä huonompi ruoka

Djumin oli jossain vaiheessa ns. todennäköinen Putinin seuraaja mutta tilanne muuttui vuonna 2016 kun hänet nimitettiin Tulan kuvernööriksi. Kyse oli ilmeisesti siitä, että Putin halusi antaa tälle kokemusta siviilijohtamisesta. Näytti siltä, että kyse oli myös jonkinlaisesta lievästä epäsuosiosta. Djumin on oireillut aika ajoin siitä, että hänet on työnnetty sivuraiteelle ja esimerkiksi Jevgeni Prigožinin 2023 ”juhannuskapinan” aikana hän puolusti tätä julkisuudessa.

Jos Djumin menestyy, merkitsee se sitä, että hän voi laskea olevansa uudelleen ns. todennäköinen Putinin seuraaja. Vaarana on kuitenkin se, että monet eivät halua tätä ja tietenkin toimivat niin, että hänen rattaisiinsa ”asetetaan kapuloita”. Venäjä on tällaisen byrokraattisen vetkuttelun ja omiin kohdistuvan sabotaashin kotimaa.

Djuminin ongelma on lyhyesti seuraava: varsinaisen sotilaskomentajan pitää hallita kaikkien aselajien yhteistoiminta ja hänellä pitää olla esikunta, joka suunnittelee operaation. Esikuntaupseerit on saatava armeijasta tai hänen lähipiiristään GRU:sta. Toteuttava porras on kuitenkin armeija. Mutta ovatko sen upseerit täydellä sydämellä tekemässä yhteistyötä Djuminin ts. eri organisaatiota edustavan tahon kanssa?

Kello kuitenkin käy eikä vastahyökkäyksestä ole mitään tietoa. Se merkitsee sitä, että poliittinen johto alkaa oireilla.

Paras tapa pilata sotilasoperaatio on sekaantua operaatiosuunnitelman toteuttamiseen, jakaa vastuuta useille tahoille ja jemmata resursseja johonkin epäolennaiseen. Hyvänä esimerkkinä tästä on kenraali Aleksei Brusilovin yritys läpimurtoon vuonna 1916 kesällä (Брусиловский прорыв). Hyvän ja huolellisen suunnittelun hyökkäys onnistui aluksi hyvin mutta ongelmana oli se, että Venäjän päämajan (Stavka) komentava kenraali Aleksei Evert ei kyennyt tukemaan tätä operaatiota. Epäpätevyyttään ja kateuttaan. Päinvastaisiakin esimerkkejä on. Marsalkka Ivan Konev hoiti Unkarin kansannousun vuonna 1956 kolmessa päivässä – poliitikot eivät sekaantuneet operaatioon

Putinin mahdollinen poliittinen päsmäröinti ja usko omaan sotilaalliseen nerouteensa

Näyttää siltä, että Djuminin ongelma ei ole vain siinä, että hän on tämän johtojärjestelmän armoilla mutta että myös itse korkein johtaja voi sotkeentua tähän operaatioon ns. aktuaalisilla älynväläyksillä. Vähän kuin Adolf Hitler, joka lopulta nimitti itsensä Saksan armeijan ylikomentajaksi.

Poliittinen paine ja epäonnistumisen pelko voi johtaa siihen, että poliittinen johto päsmäröi. Ongelma ei liene itse sotakabinetti: puolustusministeri Belousov puhtaana finanssimiehenä ei varmaan edes yritä sotkeutua sodanjohtoon. Gerasimov on puolestaan heikentynyt, koiramaisen Putin-uskollinen ja tuskin kilpailusuhteessa Djuminiin. GRU taas näyttää pikemminkin Djumin-myönteiseltä kuin kielteiseltä.

Luulisi, että Putin olisi kantapään kautta oppinut vuodesta 2022, että hän ei ole historian suurin sotilaallinen nero.

En kuitenkaan usko näin merkittävään oppimisprosessiin vaan tässä käy niin, että hermoileva ja sähläävä presidentti on enimmäkseen haitta ja lopulta Venäjän tappion takuumies.

Hermoilu, hätäily, epätoivo ja halu näyttää nerolta on vienyt Putinin uudelleen ydinase-bluffin & uhkauksen käyttöön. Kurskin hyökkäyksen suurin vaikutus on ollut juuri tämä: sotabloggarit ovat Venäjällä uudelleen riehaantuneet arvostelemaan armeijan ja sotilaiden huonoja esityksiä samaan aikaan kun ulkomaiden reaktiot ovat osoittaneet, että Venäjän sotilaallista kykyä aletaan epäillä tosimielessä.

Ydinaseiden käytön kynnys on nyt nähtävästi alenemassa Putinin retoriikassa: onko hän ns. sökökorttipeli-termein ”saletissa”  – onko hän oman retoriikkansa vanki ja painaa nappia?

Näyttää ikävältä.

PS. Murmanskissa säpinää. Patrushev tuli käymään ja pommarit lähtivät sitä ennen…jonnekkin…

https://x.com/NilsenThomas/status/1825494456860123261