Rajalle rautaa, rahaa ja rauhaa!

Minulla oli etuoikeus päästä tänään 6.3.2024 Kotkaan, Karhuvuoren Taruraitille keskustelemaan torilla paikallisten perussuomalaisten kanssa.

Kiitoksia lämpimästä vastaanotosta paikallisille – tulen vappuna pitämään sovitun puheen Kotkan torille kuten sovittiin.

Keskusteluissa käytiin läpi ajankohtaisia aiheita mutta kaikki kuitenkin kiertyi yhden asian ympärille.

Mitä Venäjä tekee kun hanget humpsahtavat ja lumet sulavat?

Entä miten Venäjä suhtautuu siihen, että meille tulee jenkkitukikohtia tai että meillä voidaan kuljettaa ydinaseita?

Tuleeko Venäjältä sota vai rauha?

Paikallisten vastaus oli selvä. Rajalle tarvitaan: rautaa, rahaa ja…rauhaa.

Rautaa rajalle! Raja kiinni laittomilta!

Jokaiselle oli selvää, että meille saapuu Venäjältä vapun aikoihin – hankien ja sulavesien haihduttua –  ”hiippareita”.

Syksyllä ja jouluna operaatio jäi kesken, kun talvi yllätti eikä kaukaa Karjalan korpeen ihmissalakuljettajien tuomilla ihmisillä ollut halua mennä hortoilemaan kylmään metsään. Polkupyörät jäivät Venäjän puolelle hankeen ruostumaan ja pakkasen syötäviksi.  

Tätä operaatiota kuitenkin jatketaan melko todennäköisesti Venäjän arvovallan takia ajatuksella: ”kirottuja tšuhnia on opetettava”. Operaation kummeina toiminut Pietarin mafia, ihmissalakuljettajat ja Pietarin FSB tullee soluttamaan maahamme nyt sinnikkäämpiä  ja maastossa paremmin toimeentulevia yrittäjiä, joille etelämaalaisina on talven aikana ehditty antaa paikallisvalistusta. Operaation suojelijana toimineen Nikolai Patruševin on saatava Suomen testaamisesta poliittinen voitto.

Venäjän kokeilut ja painostus, liittyvät myös Yhdysvaltain tukikohtasopimuksen hyväksymiseen sekä ydinenergialain kohtaloon Suomen eduskunnassa. Sopimus USA:n kanssa voidaan ehkä vielä hyväksyä mutta Venäjää kiinnostaa ennen kaikkea: a) jääkö Suomeen USA:n joukkoja ja aseita vakituisemmin ja mihin ne sijoitetaan ja b) muutetaanko lakia niin, että Suomeen voi tuoda virallisesti ja lainmukaisesti -väliaikaisesti tai pysyvästi- ydinaseita. Venäjän painajaisena on, että USA tuo joskus sopivasti Sallaan tai Ivaloon keskimatkan ohjuksia, jotka kykenisivät parissa minuutissa tuhoamaan Kuolaan sijoitetun Pohjoisen laivaston sukellusveneineen. Suunnitellaanko tätä vai ei ja onko tämä edes lainmuutoksen tarkoitus, ei vaikuta tarinan sopivuuteen Venäjän median suureen kertomukseen.

Kevät 2024 rajalla – provokaatioita

On todennäköistä, että toukokuussa suomalaista rajaa uhkaavat masinoidut provokaatiot ja skandaalit, joihin rajan turvallisuutta uhkaavat temput voivat sopivat mainiosti. Minkälainen taktiikka siinä valitaan, on mahdotonta sanoa etukäteen. Muistettava myös on, että jos kansainväliset konjunktuurit muuttuvat, voidaan myös siirtyä painostamaan Suomea aivan tosissaan. Jos Venäjän onnistuisi sanella Ukrainalle ”Moskovan rauhan” tai jos Ukraina alkaisi pettää sisäisesti tai ulkoisesti, siirtyisi Moskovan politiikan ”Suuri Silmä” todennäköisesti pohjoiseen ja Baltiaan.  

On myös todennäköistä, että amerikkalaiset eivät aio tulla lähellekään rajaamme vaan pysyvät mieluummin turvaamassa Länsi-Suomea. Rajalle tarvitaan siis oikeaa suomalaista voimaa: miehiä/naisia ja sopivia aseita. Sopivia siinä mielessä, että ne tehokkaasti pysäyttävät vihollisen, mutta eivät provosoi sellaisen luomista tähtäämällä jonnekin syvälle Venäjän sisämaalle. Niihin sopiviin aseisiin ilman muuta kuuluvat myös jalkaväkimiinavarastot. Tätä varten pitää lopultakin irtisanoa alusta asti järjetön miinankieltosopimus.

Rajan suhteen on huomattava, että loputon rajasulku on tarpeettoman kolho keino pysäyttää ei-toivotut hortoilijat -jotka niin tai näin todennäköisesti siirtyvät rajalinjalle suljetuille raja-asemille naureskellen.

Suomen kanssa yhtä vaaranlainen Viro näyttää jo monta kuukautta onnistuneesti, kuinka rajan yli päästetään toivotut tulijat ja menijät ilman mitään häiriöitä. He osaavat – me emme. Miksi?

Tämä pitää myös ottaa esimerkiksi Suomelle. Suomelle jo kunnian vuoksi ei ole myös sopivaa ”ulkoistaa” virolaisten harmiksi heidän hoidettavakseen suomalais-venäläistä normaalia perusrajaliikennettä.

Vielä kerran: Karhuvuoren torilla kotkalaiset puhuivat viisaasti. Meillä on oltava rajalla voimaa ja poliittista halua pysäyttää näiden hiippareiden ja provokaattoreiden soluttautuminen Suomeen. Siellä rajalla on oltava rautaa ja poliittista tahtoa suojella tätä maata.

Kansan tuki päättäväiselle politiikalle on 100%.  

Itä-Suomi tarvitsee erikoisohjelman EU:sta

Ihmiset kertoivat minulle myös paikallisesta kurjuudesta. Lama, venäläisten turistien ja liikemiesten puute sekä edellisen hallituksen sössimä sote vie alueelta toivoa ja tulevaisuutta. Kotkan suunnassa näkyi edellisissä blogeissa mainitsemani ”Tyhjien Ikkunoiden Suomi”. Myös Karhuvuoressa tuijottivat silmiin hylätyt hotellit, entiset kaupat ja myymälät, yrittäjien musertuneet unelmat.

Suomi tarvitsee toivoa ja tulevaisuutta. Ja sitä, että EU:ssa panostamme täysillä kotiinpäin! Suomen rajan ja turvallisuuden asiat on nostettava EU-tasolle. Meidän on luotava yhdessä muiden tästä asiasta kiinnostuneiden EU-maiden kanssa oma ohjelmamme – (Russian Border Programme), jossa tuetaan EU:n Venäjän vastaisten rajojen tukemista ja tietysti erityisesti Suomea.

Suurvaltojen rauhanpeli – Patruševin uhkapeli

Perussuomalaiset ja väki Kotkan suunnalla ovat ennen kaikkea isänmaallisia. Toisaalta, ihmiset toivat esille myös toiveen rauhasta.

Ollaan valmiita kaikkeen ilman epäröintiä mutta toisaalta – olisihan sen rauha parempi! Haaveillaan rauhasta ja normaaliin palaamisesta.

Toivotaan sellaista rauhaa, jota ei tehdä Ukrainan selkänahasta vaan joka olisi kunniallinen. Ongelma on kuitenkin sellainen, että kotkalaiset ja kaakkoisen Suomen väki eivät siihen pysty vaikuttamaan. Suomi aavistuksen pystyisi, ja siksi olen ehdottanut Pekka Haavistoa Suomen erikoisedustajaksi rauhanhankkeisiin, mutta tämä ei ole ottanut koppia. Nyt ehdotan sitä uudelleen.

Mutta ”isot pojat” viime kädessä ratkaisevat rauhanmahdollisuuksien kohtalon, vaikka pienempiäkin pöytiinsä kutsuvat.

Rauhapeliä pelataan kaukana Kotkasta – suurvaltojen kabineteissa – Venäjän, USA:n ja sen kanssa liittoutuneen Saksan sekä Kiinan välillä. Keskenään toivottomasti riitautunut EU on siinä sivustakatsoja ja mahdollisen rauhan maksumies.

Kysymys rauhasta liittyy kysymykseen. kuka Venäjää oikein hallitsee. Venäjällä 17. maaliskuuta pidettävä presidentinvaali tulee vahvistamaan Putinin jatkon aina vuoteen 2030 saakka. Presidentti on tällöin 78 vuotias ja mikäli mennään Zimbabwen malliin niin Putinin (tai hänen kaksoisolentonsa) valtakausi jatkuu aina vuoteen 2036 saakka, jolloin mies on reipas 84 vuotias.

Venäjän turvallisuusneuvoston mahtavalla sihteeri Nikolai Patrushevillä on nyt edessään monta peliä. Aleksei Navalnyn kuolema oli kaiken todennäköisyyden mukaan hänen järjestämänsä valtiollinen murha. Kellään muulla kuin FSO:lla (federaation vartiointipalvelu ml. Putinin henkivartijat) tai hänen valtuuttamillaa FSB-läisillä ei olisi ollut mahdollisuutta tulla ko. vankileirille likvidoimaan Navalnyitä. Putinin ”kummisedälle” ajatus siitä, että Navalny olisi vaihdettu johonkin omaan tappajaan oli torjuttava.

Tämä paljastaa sen, että Putinin ja hänen mahtavan alaisensa suhde on nyt monimutkaisempi kuin uskotaankaan. Lännen ja Venäjän välisen rauhanprosessin ensimmäinen askel olisi voinut olla Navalnyin vaihtaminen lännessä vankina olevaan salamurhaajaan.

Navalnyin vapauttaminen ensimmäinen askel kohti rauhaa?

Sen jälkeen olisi otettu askel Ukrainan ja Venäjän saamiseen yhteiseen neuvottelupöytään, jossa Kiina olisi ollut mukana yhdessä USA:n kanssa. On hyvä muistaa, että Kiinan erikoislähettiläs Li Hui saapui äskettäin Moskovaan. Hänen tarkoituksensa on jatkaa Moskovasta Brysseliin, Puolaan, Ukrainaan, Saksaan ja Ranskaan.

Poliittinen tilanne on monimutkainen mutta selkeä. Kiinan ja Venäjän välisissä suhteissa pelataan nyt kahdella tasolla.

Ensimmäinen ja virallinen taso näkee Venäjän Kiinan strategisena kumppanina, jota pitää tukea. Kiinan todellisissa intresseissä on kuitenkin yhä enemmän lopettaa sota, joka uhkaa sen kaupallisia etuja merillä, häiritsee maailmankauppaa ja on nostamassa EU:n sotilaallista valmiutta.

Mitä tiedämme sen? Sen jälkeen kun länsimieliseksi arvioitu Kiinan ulkoministeri Qin Gang sai eron Kiina ryhtyi varovaisemmaksi rauhanvälityksessä. Tämän vuoden alusta Kiina teki ilmeisesti päätöksen siitä, että Bidenin valtakausi olisi sille edullisempi kuin Trumpin tulo USA:n presidentiksi. Se on siksi lupaillut USA:lle etuja ja antanut hyvin varovaisia mutta yksiselitteisiä arvosteluja Venäjän sotapolitiikalle ja ehkä valmistelee jälleen ulkomisterin vaihtoa.

Tässä tilanteessa Putinin ”vanhempi veli”  Patrušev on ottanut vastakkaisen aloitteen. Sodan lopettaminen ja rauha olisi nyt hänelle vaarallista ja siksi sotauhon on jatkuttava. Venäjän media on siksi valjastettu ajamaan sotauhoa: media on ”havainnut” Saksan valmistelevan sotaa (Taurus-salakuuntelu case), ”emmanuelmacronit” haluavat lähettää sotilaita Ukrainaan, ja Suomen nähdään olevan äärimmäisen sotahulluuden vallassa.

Haluaako ”Shogun” keisariksi? – Putin vs. Patrušev

Venäjän ja Ukrainan sodan jatkamisen luontevin ja selkein johtohahmo heille on Patrušev. Hänen lähimpänä tukijanaan näyttää olevan FSB:n johtaja Aleksandr Bortnikov. Luultavasti mukana on myös ainakin osia sotilastiedustelu GRU’sta, joita inspiroi aloitteen saaminen sodassa omiin käsiin.

Putin puolestaan näyttää enemmän taipuvan myöntymään korvaamattoman liittolaisen Kiinan painostukseen eikä ole toimiltaan niin johdonmukaisen antiamerikkalainen kuin Patrušev. Näin siis näyttää Patrušev yrittävän kaataa rauhanyritykset ja pyrkivän pääsemään eräänlaiseksi hallitsevaksi shoguniksi ”Japanin keisari” Putinin rinnalle, jonka kuuluu olla niin pyhä, ettei saa sekaantua matalaan päivänpolitiikkaan. Ja lopuksi, Putinin jossain vaiheessa lopulta väistyessä tai kaatuessa asettaa vielä poikansa, maatalousministeri Dmitri Patrušev uudeksi ”keisariksi”.

Putin ei ole enää sama – juhannuksen kapina 2023 vei häneltä auktoriteetin

On vaikea sanoa, onko Putinilla vielä tarpeeksi resursseja panna kampoihin Patruševin vyörytykselle. Ennen Prigožinin kapinaa todennäköisesti olisi ollut, mutta itse kapina paljasti ’suuren johtajan’ avuttomuuden ja surkean kyvyttömyyden kukistaa härskiä palkkasoturipäällikköä. Ja petos turvalupauksen kanssa häntä kohti on vienyt paljon henkisestä auktoriteetista. Toisaalta ei Patruševinkaan ole helppoa rakentaa toimivaa valtakuviota, varsinkin, jos Kiinan pitkä käsi toimii häntä vastaan.

Joka tapauksessa Putin ryhtyy toimiin kurittomuutta omassa joukkueensa vastaan aina hitaasti, kaikki operaationsa huolellisesti pohjustaen ja valmistellen. Ensin hänen on ehdottomasti saatava sinänsä tiukassa ohjauksessa olevat vaalit 17.3 siististi taakseen. Sen alkaa varsinainen valtataistelu Venäjän sisällä. Siinä katsotaan kumpi selviää: Putin vai Patrušev?

Suomen kannattaisi nyt panostaa kuten kotkalaiset toivoivat rajalleen: rautaa – että ollaan valmiita kaikkeen. Rahaa EU:sta – että selvitään ja valmistaudutaan rauhaan. Jos Suomea pyydetään tähän prosessiin mukaan ns. puolueettomana tahona välittämään tai fasilitoimaan rauha, on Suomen oltava heti valmis aikaa ihmettelyyn hukkaamatta. Suomella on oltava valmiudet käyttää rauhaa tai tulitaukoa kansallisen etunsa varmistamiseksi viivyttelemättä.

Kansallisen edun ajamisessa on oltava proaktiivinen. Silloin kannattaa jättää ”pienet näkökulmat” taakse.

Kuten presidentti Paasikivi totesi aikoinaan: Pienen kansan pienissä oloissa elämä ja näköalat helpommin muodostuvat ahtaammiksi, pikkumaisemmiksi, ‘provinsialistisiksi’» ja liitti sen perään lauseen: »Poliittisen toiminnan korvikkeena pääsevät helposti esille voimattomat mielenosoitukset, jotka voivat vahingoittaa maata..”

artoluukkanen
Perussuomalaiset Järvenpää
Ehdolla europarlamenttivaaleissa

EU-ehdokas. Täysillä Kotiinpäin!
www.artoluukkanen.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu