Rötösherrat kuriin! 

Ari Korvola: Tuppeen sahattu nuorisosäätiö – asuntoja, ahneutta ja himmeitä urakoita. Docendo. 2023. s. 235.  Ari Korvolan pelottava kirja haastaa niin median kuin poliittisen järjestelmämme.

Arvostelu ja essee Ari Korvolan kirjasta.

**

10 vuotta sitten Samarassa – mistä työmotivaatio ja miten venäläiset nuoret suhtautuivat korruptioon

Aloitan hieman kauempaa ja kerron tässä aluksi muistuman 10 vuotta sitten tapahtuneesta opetustilanteesta Samarassa; Venäjällä.

Kyseessä oli pilotti, jossa opetettiin venäläisille bisnestä opiskeleville nuorille suomalaista bisneskoulutusta. Mukana oli joukko liiketalouden opettajia ja tilannetta auditoitiin tulevaisuutta varten.  Oman aiheeni oli ”Bisneksenteon mentaaliset valmiudet”. Olin valinnut aiheekseni 1) työmotivaation ts. mikä innostaa ja motivoi tekemään yritystoimintaa ja 2) korruption – ts. miten siihen pitäisi suhtautua.

Oli mielenkiintoista opettaa mutta huomasin pian, että asian teoreettinen esittely ei aina löytänyt vastakaikua. Max Weber ja protestanttinen työteon malli tuntui venäläisistä nuorista vieraalta. Kuulin kuin kuiskivat, että ”saksalaista jerundaa”. Vaihdoin nopeasti opetusmetodin kollokvioksi ts. opetuskeskusteluksi. Sitten alkoi tapahtua. Kyselin sitten että mikä heitä innostaa yritystoiminnassa.

Venäläiset nuoret innostuivat keskustelemaan, väittelemään ja kertomaan omia henkilökohtaisia unelmiaan omasta tulevaisuudestaan. Motivaatio oli kohdillaan. Keskustelu korruptiosta sai myös mielenkiintoisen sävyn. Venäläiset nuoret kyllä ymmärsivät, että korruptio rasittaa taloutta, estää sen normaalia toimintaa ja on Venäjälle ts. heidän omalle isänmaalleen pitemmän päälle vahingollinen. Ankarat rangaistukset varmaan auttaisivat mutta sitten he kertoivat, että he kyllä osaavat toimia omassa ympäristössään.

Siihen on totuttava”. Niin – he sanoivat sen silmääräpäyttämättä.

En halua enää kuulla tekopyhistelyä ja sanaa ”alkiolaisuus” ilman keskustan pyykinpesua 

Itse esittelin suomalaista korruptiotutkimusta ja sitä miten vähän sitä meillä on.

Vähänpä tiesin ja turhaapa kerskailin suomalaisen yhteiskunnan puhtaudella. Tiesin kyllä, että meillä oli poliittista korruptiota ja erityisesti rakennusliikkeiden ja poliittisten puolueiden välillä oli ikäviä kytköksiä.

Varsinainen suomalaisen korruption öklömöklö kuitenkin lymyili pinnan alla.

Ari Korvola nosti sen pinnalle vuoden 2023 syksyllä.

Kyseisen kirjan lukukokemus on yhtä aikaa pelottava ja samalla haastava. Mielenkiintoiseksi sen tekee myös se, että kirjan ”sankarit” olivat äsken vielä valtakunnan politiikassa.

Ihan siellä huipulla.

Nuorisosäätiön korruptiosta tuomittu kansanedustaja ja entinen puolustusministeri Antti Kaikkonen jatkaa omaa poliittista uraansa Keskustassa.

Ihan muina Antteina.

Matti Vanhanen teki näyttävän lähdön politiikasta – ilmeisesti nuorisosäätiön asioiden takia – ja tupsahti sitten takaisin kun asiat unohdettiin. Hän toimi mm.  valtiovarainministerinä ja eduskunnan puhemiehenä.

Ihan Muina Matteina.

Korvolan mukaan keskusta ei ole tehnyt moraalista pyykinpesua nuorisosäätiöstä ja kirja kertoo myös siitä, että asian nostamista esille pelätään. Oikein kunnolla. Kirjan mukaan siellä toimii jonkinlainen omerta. Hiljaisuus särkee korvat.

Nuorisosäätiön ilomässingit Alppimajoilla 

Korvolan kirja nojaa vanhanaikaiseen tutkivan journalismin perinteisiin. Se on hyvin kirjoitettu ja sen taustalla olevat dokumentit, poliisikuulustelut, tuomiolauseet ja haastattelut antavat sille arvovaltaa. Sitä ei voi kiistää tai jos haluaa kiistää on pystyttävä esittämää todisteita, joita asianosaiset eivät itse ole esittäneet. Korvola pistää peilin kepun silmien eteen.

Ammattitaitoisen Korvolan peili heijastaa ruman ja kaunistelemattoman kuvan suomalaisen poliittisen suhmuroinnin historiasta. Ymmärrän täysin niitä ihmisiä, joiden mielestä politiikka on menettänyt uskottavuutensa. Korruptio järsii luottamusta yhteiskuntaa kuin nälkäinen rotta järsii juustoa.

Korvolan kirjassa myytti puhtoisesta Suomesta romahtaa ja tilalle luikertaa hähmäinen kuvaelma rötösherrojen operoimasta Suomesta. Maasta, jossa rahastellaan nuorison asialla, rellestetään Vuokatissa, ja harrastetaan suksia Alpeilla. Kirjassa lauletaan karaokea ilomässingeissä, juopotellaan saunaosastoilla ja kerätään silmääräpäyttämättä rahaa poliittiseen toimintaan verottoman nuorisosäätiön kautta. Ei hävetä, ei kaduta eikä pelätä. Suhtautuminen kiinnijäämiseen, korruptioon ja kohtuuteen ohitetaan räpäyttämättömin silmin.

Lainaan kirjaa: ” Kuulusteltava puolustautui häkeltymättä: ”Todettakoon, että kyseiset palkkiot ovat veronalaista tuloa.”

Tosiaan – tässä kirjassa juhlivat suomalaisen yhteiskunnan ”untouchables”!

Alun idealismi vaihtui kaverikapitalismin syöttökaukaloon

Kirjassa käsitellään nuorisosäätiön historiaa aina sen idealistisesta noususta sen rappion ja rahastamisen päiviin saakka.  Alkuperäinen ajatus oli kaunis – järjestää kohtuuhinnalla nuorille ja nuorille perheille pääkaupunkiseudulta asuntoja.

Keskustan ideana oli tietenkin myös se, että nämä maaltamuuttajat muistaisivat tätä palvelusta ja äänestäisivät maalaisliittoa ts. keskustaa. Näin keskusta saavuttaisi sen mitä se ei ole ikinä saavuttanut – jalansijan Helsingistä ja Uudeltamaalta.

Jossain kohtaa tällä matkalla idealismi hävisi. Kaverit pääsivät osille halvasta asumisesta. Lopulta säätiöstä tuli ”kormuška” (ven. siansyöttökaukalo) ja kaverikapitalismin runsauden sarvi, josta oli aina kipakkata siemaista pohjaan saakka. Matti Vanhasen ”lautakasagate” on kirjan lopussa ja on kihisevän mielenkiintoisesti kirjoitettu. Lukekaa!

En halua viedä lukunautintoa keneltäkään vaan totean, että kirja on mitä parhain isänpäivälahja. Kirja tulee painettuna kauppoihin 27.9.2023.

Korruptio uhkaa maan turvallisuutta – tarvitaan tutkivaa journalismia ja perinpohjaista selvitystä

Venäjän esimerkki kertoo läpimädästä yhteiskunnasta, jossa raha vaihtaa ”silmääräpäyttämättä” omistajaa surutta ja sitä käytetään yhtä härskisti kuin renessanssipaavit käyttivät (Jumala on antanut meille paaviuden – nautitaan siitä!).

Venäjän virallisen tilastokeskuksen Rosstatin mukaan korruptio muodostaa 3,5 – 7% BKT:sta mutta useiden arvioiden mukaan se on jopa 25% BKT:sta. ”Normaalissa” kehitysmaassa se on yli 50%. Kansalaiset tietävät, että duuman päätöksiä voi ostaa ja niihin voi vaikuttaa rahalla. Blat & krysha elää ja voi hyvin. Virkamiehet vaativat valtion antamista projekteista 10-30% osuutta itselleen (ns. otkat) ja valtion rakennetta on kutsuttu ”kleptokratiaksi”.

Korvolan kirja viesti: rötösherrat kuriin!

Mutta kuten Korvolan kirja osoittaa; onhan sitä meilläkin. Oikeus ei virtaa meillä kuin vesi eikä vanhurskaus kuin ehtymätön puro.

Meillä on nyt viimeinen mahdollisuus puhdistaa tämä meidän poliittinen slummimme.

Lain ja järjestyksen viranomaisten olisi kyettävä estämään väärinkäytökset. Samoin puolueiden oman sisäisen keskustelun ja moraalin pitäisi olla niin korkea, että tällaista ei kerta kaikkiaan voisi tapahtua. Keskustan ja demarien on pakko nostaa nämä asiat nyt ylös ja pestä pyykkinsä julkisesti. Puolueen johto ja loppukädessä rehelliset puolueen jäsenet ovat ne, jotka maksavat loppulaskun tästä. Korruptio tahrii kaiken ja lopulta myös valkoisen Suomen lipun.

Valtiovallan pitäisi huolehtia siitä, että julkista rahaa ei saisi kanavoida puolueille muuten kuin läpinäkyvänä puoluetukena. Kaikki piilotuet: kehittyvien-maakuntien suomet, pro-elinkeinoelämät, elinkeinoelämän keräämät ”kulkuset” ja ay-liikkeen ”vapaiden valtakunnat” ovat perusteissaan vääriä. Samoin säätiöiden kanssa pelailu mahdollistaa rahastamisen. Ay-liikkeiden veroton asuntotoiminta (Kojamo) olisi mitä pikimmin saatava verotuksen piiriin. Kaikkien on maksettava veroja. Tässä moraalinen vastuu ja velvollisuus itsekritiikkiin kääntyy keskustan ja demarien puoleen. Arvon toverit ja kaverit; nyt olisi hyvä aika siivota se oma pesä. Kaikkien poliittisten säätiöiden olisi nyt hyvä tutkistella sydäntään.

Kirja antaa myös ajateltavaa niistä korruption kanavista ja lonkeroista, joihin suomalainen yhteiskunta voi upota ilman valvontaa. On selvää, että kansainvälinen ja suomalainen korruptio vaarantaa isänmaan edut a) turvallisuuspolitiikassa b) valtion omistuspolitiikassa. Kansainväliset esimerkit todistavat sen, että korruptoituneiden poliitikkojen kautta voidaan valtiolta viedä ihan kaikki: maat, vedet, kaivosmineraalit, sähköverkot, tiet.

Korruptoitunutta poliitikkoa voi aina kiristää ja kun on kerran langennut niin paluuta ei ole.

Ajatelkaa, jos meillä olisi poliitikko, joka olisi vaikuttanut esimerkiksi siihen miksi sähkölinjat myytiin, miksi kannattava lannoitetuotanto myytiin pilkkahinnalla, miten kaivoslaki tehtiin yhtä huonoksi kuin Kongossa? Eihän sellainen voi olla mahdollista meillä? Eihän? Eihän voi ajatella, että tästä olisi saatu jotain etuja?

Korvolan kirjan herätti lukijassaan esille myös ajatuksia siitä, että Suomen pitäisi mahdollisimman pian tehdä selvitys lähimenneisyydestään, jossa ei pelkästään tutkittaisi NL:n ja Venäjän poliittista vaikutusta, kaasuputkikonsultointia ym. Olisi hyvä, että katsottaisiin miten valtion omaisuudella on pelattu; miten viimeisen 25 vuoden aikana ollaan yksityistetty, myyty valtion omaisuutta tai mahdollistettu lainsäädännöllä suomalaisen kansallisomaisuuden kohvoijaaminen esimerkiksi kaivostoiminnassa.

Rehellisyyttä politiikkaan

Marsalkka Mannerheimin vaakunassa on hyvä lause, jonka toivoisi tulevan tulevaisuuden suomalaisen politiikan kulmakiveksi. ” Candida pro causa ense candido”. Puhtain asein puhtaan asian puolesta.

Asian voisi myös sanoa kuin Veikko Vennamo: ”rötösherrat kuriin”.

Alun esimerkkiin voisi vedoten todeta, että Korvolan kirja antoi voimakkaan signalin siitä, että korruptioon ei pidä suhtautua välinpitämättömästi. Kun nuoret pitävät sitä silmääräpäyttämättä itsestäänselvyytenä on taistelu jo hävitty.

Korruptiota ei pidä pitää poliittisen maalaisoveluuden osoituksena vaan ihan banaalina syntinä & häpeänä. Tulipa se mistä tahansa. Mikäli poliittinen liike menettää rehellisyytensä menettää se myös samalla sielunsa. Ja tulevaisuutensa.

Samoin ihmettelen sitä miten media on suhtautunut näin lepsusti suomalaiseen korruptioon ja sen edustajiin. Iso-Britannian lehdistö kaikkine ylilyönteineenkin on hyvä esimerkki siitä, että se ei salli tai anna toista mahdollisuutta korruptiopoliitikoille. Korruptionääri ei yksinkertaisesti voi toimia. Ja hänen uransa ei lennä – UK:ssa tällaisen korruptiopoliitikon uran lämmittely olisi kuin heittäisi raskaan paistinpannun ilmaan.

Suomalaiset median edustajat – korvoloitukaa!

Arto Luukkanen

ps. blogin katsojamäärä parissa tunnissa jo yli 13.000! Kiitos. Nyt 16.900. 24 000.

Nyt vaan toimittajat: ”korvoloitukaa”!

pps. Kiitoksia vilkkaasta keskustelusta. Keskusta ei ole ottanut kantaa – ihme kyllä. Lukijoita oli tällä blogilla yli 30 000. Kiitos osallistumisesta. Rötösherra-jahti ei lopu tähän.

artoluukkanen
Perussuomalaiset Järvenpää
Ehdolla europarlamenttivaaleissa

EU-ehdokas. Täysillä Kotiinpäin!
www.artoluukkanen.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu