SDP:n vaalitaktiikka – ”marinoitua vihan saarnaamista”

Istuinpa tässä yhtenä iltana humanistiliiton ja vapaa-ajattelijoiden EU-vaalipaneelissa.

Sen lisäksi, että minun piti ilmoittaa demarien Kimmo Kiljuselle, että en ole hänestä romanttisesti kiinnostunut (ikävää lähmintää – kt. kohdassa 1.29. – https://www.youtube.com/watch?v=R_YAWAhhink) jäin miettimään demarien vaalitaktiikkaa.

Jäin Oodissa miettimään sitä että…

…mihin hävisi ns. vastuullinen sosiaalidemokratia? Minne unohtuivat Väinö Tanner, Rafael Paasio, Kalevi Sorsa?

Nykyisen demarien äänenpainot eivät ole sosiaalidemokratiaa.

Tähän aatteeseen hiukan perehtyneenä historioitsijana rohkenisin todeta: nyt mennään äärisyvälle siihen perinteeseen, josta Jari Ehrnrooth kirjoitti vuonna 1992 (Sanan vallassa, vihan voimalla : sosialistiset vallankumousopit ja niiden vaikutus Suomen työväenliikkeessä 1905-1914).

On ikään kuin jonkinlainen demoninen vallanhimo olisi vallannut tämän puolueen, jolla on perinteitä maan ohjaamisesta maltilla ja viisaudella. Se on nyt unohdettu.

Työläisperinteet hävisivät kun duunarit muuttivat PS puolueeseen.

Sanna Marinin äärilinjalla – taas

Demarien kannalta suurimpana ongelmana on, se, että Sanna Marinin ajan poliittinen linja jatkuu.

Antti ei ole kyennyt muuttamaan puolueen linjaa. Se on yhtä morbidi kuin ennen 2023 vaaleja. Oikeisto uhkaa, natsit ovat porteillamme, rasismi rehottaa…

On syntynyt epäilys, että puolueen nomenklatuura myy nyt lopullisesti tämän kansanliikkeen sielun. Demarit ovat valinnut itselleen raivokkaan woke-arvopolitiikan, jonka perusväittämänä on se, että ”ääni sosiaalidemokraateille ei taatusti mene yhteistyöhön ääri/laitaoikeiston kanssa”.

Selko-suomeksi: SDP aikoo jälleen kerran ja uudelleen kannibalisoida ystävänsä. Se aikoo imeä vihreiden ja vasemmistoliiton äänipotin itselleen. Sanoma on seuraava: toveri tai toveri mutta teidän äänenne kuuluvat meille.

Perussanoma äänestäjille on: PS petti. Sitä märehditään, märehditään ja kiitos Ylen – sitä vielä toistellaan valtamediassa.

Ihmettelen myös sitä miten on mahdollista, että Antti on jäänyt ”marinistien” panttivangiksi? Lakkojen aikana kummastelin sitä kuka tätä puoluetta oikein johtaa. Oliko se SAK? Oliko se Jarkko? Antti piileskeli. Samoin Kiuru on tullut taas vouhottamaan tätä ”marinisti-sanomaa”.

Ja sitten kun esitetään jotain vastuullisia vaihtoehtoja niin ne ovat kuin yläkoululaisen muistikirjasta – esitellään power-pointti, jossa on pikkasen numeroita, joita ei ole tarkistettu. Se oli yhtä realistinen kuin mini-kepujen ”Seksi-Sodoma” vaihtoehto maaseudulle.

Gallupeista viis – suomalaiset arvostavat malttia, viisautta ja vastuunottoa

Arvopolitiikan ongelmana on se, että loppujen lopuksi äänestäjät ja kansalaiset eivät arvosta rähinöitsijää.

Se näkyi lakkojen aikana, kun kansa sai lakoista tarpeekseen. Jäsenet äänestivät jaloillaan ja Loimaan kassa vei omansa.

Demarien vastuuttomuus korostuu siinä, että he eivät ole oikeasti kiinnostuneet talouden kuntoon laittamisesta. Sotea ei haluta nyt olla tuntevinaan; demarit kiistävät isyytensä korkealla ja kimeällä äänellä. Ei haluta tunnustaa, että aliresurssoitiin sote ja yli-byrokratisoitiin se. Piti saada dirigoita.

Nyt ovat rahat lopussa ja vippaskonsteja ei ole. Demarien ainoana – kuin Taivaasta tulevana pelastuksena – markkinoidaan sitä, että EU saisi verotusoikeuden.

Se jos menee läpi niin alkaa hurlumhei – rahat hävis hei…

artoluukkanen
Perussuomalaiset Järvenpää
Ehdolla europarlamenttivaaleissa

EU-ehdokas. Täysillä Kotiinpäin!
www.artoluukkanen.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu