Sotapsykoosin talttuttaminen ja rauha olisivat Suomen kansallisen edun mukaista politiikkaa

Aleksei Navalnyin teloittamisen jälkeen lännessä on ihmetelty venäläisten mietoja reaktioita tähän hirmutyöhön. ”Mikseivät ne mene kaduille?”

Vastarinta tai poliittinen mielenosoittaminen sotaakäyvässä maassa, jossa ei ole oikeusvaltiota, on miltei mahdotonta.

Kansa vaikenee, koska se pelkää ja koska se ei halua joutua terrorin rattaisiin. Tavallisten -ja monien eliittiin kuuluvienkin- ihmisten sympatiat ovat epäilemättä enemmän tai vähemmän Navalnyin puolella. Hän täytti venäläisen ideaalin ettei koskaan jätä maataan, vaikka joutuisi mihin tahansa kiipeliin huonojen vallanpitäjien vuoksi. Mutta ainoastaan rohkeimmat menevät laskemaan kukan – Stalinin terrorin uhrien muistomerkille.

Vihan myrkyllinen ilmapiiri

Sotaakäyvässä maassa viha vallitsee kuitenkin viha. ”Vihan satakielet” lietsovat sitä päivittäin ja kiihottavat mieliä. Alhaiset vaistot jylläävät. Satojentuhansien miesten tuhlaaminen ja normaalin elämän vaikeutuminen on selitettävä kansalaisille. Syy on ulkopuolisissa. Moraalittomassa Lännessä, Pahassa Natossa, Hirveässä Gayroopassa ja ennen kaikkea Suuressa Vastustajassa –  USA:ssa.

Professori Timo Vihavainen kirjoitti eräänä aamuna loistavan blogin, jossa hän käsitteli rauhan tekemisen vaikeutta. ”Veri velvoittaa – Tiedollinen epäsointu ja Ukrainan rauha. 18.2.2024”. Vihavaisen viileä pohdinta pysähdytti. Kun verta on uhrattu niin järkyttävän paljon niin ajatus rauhasta ei tunnu oikealta. Halutaan kostoa ja verta. Hammas hampaasta.

Kysymys on myös johtajien arvovallasta ja säilymisestä hengissä. Vihavaisen blogin mukaan: ”…Venäjän ja Ukrainan konflikti on jo alun pitäen julistettu Putinin toimesta eksistentiaaliseksi -Ukrainaa ei saa olla, koska Venäjän Suuri Johtaja ei voi sitä hyväksyä eikä sitä hänen nerokkaiden aivojensa tuottamassa historiakuvassakaan ole. Ellei venäläinen muuten usko tähän, on hänen ainakin uskominen veritodistajien satatuhantiseen joukkoon, joka ei ole turhaan kärsinyt ja kaatunut. Jos tämäkään ei vakuuta, ollaan tekemisissä maanpetturuuden kanssa…”

Navalnyi – sotapsykoosin uhri

Eräs syy Navalnyin sadistiseen teloitukseen liittyy epäilemättä mahdolliseen rauhanhierontaan. Joku taho Venäjällä tiesi sen minkälaisen reaktion hänen tappamisensa herättää lännessä. Kyseessä oli myös läpsäisystä Joe Bidenin kasvoille, joka oli luvannut seuraamuksia Navalnyin tappamisesta.

Se, joka voisi tehdä tällaisen provokaation täytyy olla todella ylhäällä. Olla sellainen, jota FSB tottelee. Suurin vastuu on tietysti presidentti Putinilla mutta otaksun, että aloitteentekijänä on ollut Venäjän federaation turvallisuusneuvoston sihteeri Nikolai Patrušev ja FSB:n sisäpiiri. Poliittisten murhien turvallisuus vaatii aina siitä tietävien joukon minimoimista. Presidentti Putinilla on lopulta se viimeinen vastuu kaikesta kuitenkin.

Se, joka määräsi Navalnyin teloittamisen halusi myös teloittaa mahdolliset rauhanneuvottelut.

Venäjällä on vahva sotaa haluavien joukko, joka tietää, että sovittelurauha veisi sen roikkumaan lyhtypylväisiin.

Samoin Kiinassa on mahtavia voimia armeijassa, jotka haluaisivat selvittää välinsä Taiwanin kanssa sodan keinoin ja jotka pitävät Venäjää Kiinan strategisena partnerina.

Mihin rauha perustuu – sotaväsymykseen ja järjen voittoon

Kiinan ylimmässä johdossa on kuitenkin myös halukkuutta saada aikaan rauha Ukrainassa. On myös selvää, että Venäjällä on niitä, joille rauhan tekeminen olisi mitä tervetulleinta. He eivät kuitenkaan saa nyt ääntään kuuluviin.

Tilanne muistuttaa hieman I maailmansodan vuotta 1917. Maaliskuussa 1917 Venäjän vallankumous lopetti sen aktiivisen sodankäynnin. Huhtikuussa levottomuus levisi myös Ranskan armeijaan, joka ryhtyi kapinoimaan järjettömien hyökkäysten takia (ns. kenraali Robert Nivelle’n offensiivi ja Aisnen taistelu). Ranska kykeni pitämään nämä kapinat omana tietonaan vaikka noin puolet armeijasta kieltäytyi hyökkäyksistä.

Molemminpuolinen sotaväsymys on selviö niin Ukrainassa kuin Venäjälläkin. Itänaapurissa taktiikkana on syöttää suurella rahalla maailman köyhiä, kansallisia vähemmistöjä ja vankiloiden asukkaita rintaman lihamyllyyn.

Ukraina taas on rekrytoimassa lisää enemmän pelokasta kuin innostunutta väkeä rintamalle korvaamaan kuluneita joukkoja.  Myös Venäjä joutunee täydentämään maaliskuun presidentinvaalien jälkeen armeijaansa. Vuonna 2022 rekrytoiduille venäläisille joukoille luvattiin vuoden palvelusaikaa ja materiaalisia korvauksia.

Tärkeintä lienee kuitenkin Kiinan poliittinen valinta. Strateginen Venäjän avustaminen voi antaa sille suuria etuja mutta sodan jatkuminen on sille pitkällä aikavälillä tuskin todella edullista: Eurooppa alkaa aseistautumaan suurella rahalla.  Talouden sakatessa se ostaa yhä vähemmän Kiinan ”kalliita” & halvalla tuotettuja tavaroita. Jotka lisäksi liikkuvat silkkiteillä yhä nihkeämmin sotien ja rajasulkujen seurauksena. Sota näivettää Kiinan bisneksen.

Haavisto hoitamaan rauhaa – mars!

Kaksi ehdotusta.

Yksi) Presidentinvaalien aikaan ehdokas Haavisto kertoi omaavansa vankkaa rauhantekemisen kokemusta. Nyt olisi aika laittaa se käyttöön! Hänen tärkein työnsä liittyisi varmaan sotahysterian hillitsemiseen ja vihan stereotypioiden taltuttamiseen. Hänellä on kokemusta Suomen politiikasta; hän ymmärtänee miten typerää poliittinen demonisaatio on. Hän jos kuka tajuaa että vihan märehtiminen ei toimi. Uudelle presidentille rauhan solmimisen tunnustelu tekisi hänestä valtiomiehen. Tämä yhdessä maamiinojen takaisinhankkimisen kanssa.

Kaksi) Suomen turvallisuuden ja kansallisen edun turvaaminen on oltava ensisijaista. Kun lumi sulaa meille hiipparoi itärajalta maamme turvallisuudelle vaarallista väkeä. Tehokkaat keinot käyttöön!

artoluukkanen
Perussuomalaiset Järvenpää
Ehdolla europarlamenttivaaleissa

EU-ehdokas. Täysillä Kotiinpäin!
www.artoluukkanen.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu