Stalinin valloituspolitiikka 1939 ja EU:n metsästrategia 2021

Vuoden 1939 ”talvisodan ihme” perustui kriisitilanteen synnyttämään kansalliseen sopuun. Yhteinen vaara yhdisti. Kansa ymmärsi, että nyt oli kyseessä kokonaisvaltainen uhka suomalaista elämänmuotoa vastaan.

Oli taisteltava yhdessä siksi, että oli vaarana menettää koti, uskonto ja isänmaa. Omaisuus, rakkaat – kaikki.

Suurimmalle osalle kansaa Stalinin onnistunut sotaretki vuonna 1939 olisi merkinnyt matkaa junavaunuissa Siperiaan.

Suomeen olisi jätetty pieni ja tottelevainen osa uuden hallinnon juoksupoikia ja –tyttöjä.

EU:n strategia uhkaa suomalaista elämänmuotoa

EU:n uusi metsästrategia on meille suomalaisille suunnilleen yhtä tuhoisa kuin Stalinin invaasio vuonna 1939.

EU:n näkökulmasta Suomi on kummallinen poikkeus, jota on vaikea ymmärtää kun itse on toimittu tyhmästi.

Eurooppalaiset ovat hakanneet metsänsä keskiajan lopulta lähtien yhä kiihtyvällä tahdilla. Teollistaminen tuhosi loputkin metsät miltei kokonaan. Metsistä ei ole pidetty huolta sillä maata tarvittiin maanviljelykäyttöön – oli saatava syötävää läntisen Euroopan kasvavalle kaupunkiväestölle.

Euroopan suhde metsään on ollutkin tämän jälkeen täynnä mystifikaatiota ja uskomuksia, joita on ollut helppo käyttää hyväksi.

Suomen metsäpolitiikan järkevä perustus

Suomessa teollistamisen alkuajoista – noin 1860-luvulta lähtien – heräsi ajatus siitä, että metsiä ei pidä vain haaskata ja että niiden uudelleenkasvua piti tukea. Alun virheiden jälkeen suojelu-ajatus kehittyi ja lopulta metsänhoito-aate levisi niin, että sosiaalidemokraattinen hallitus teki esityksen eduskunnalle vuonna 1928 yksityismetsänhoitolaiksi.

Kyseinen lakiehdotus oli professori A.K. Cajanderin laatima ja se perustui ajatukseen siitä, että metsät olivat ”peltoja”, joihin hakkuiden jälkeen piti istuttaa uusia puita.

Väinö Tanner totesikin 25 vuotta ko. lain hyväksymisen jälkeen seuraavaa:

Jokainen, jolle on suotu se ilo ja onni, että hän on saanut metsää hoitaakseen on myös velvollinen sitä hoitamaan…metsiä on ryhdyttävä viljelemään niin kuin peltoja viljellään. Mutta metsiä on hoidettava vielä paremmin, jos mieli saada tästä maasta vauras, puunjalostustuotteita vielä maa…”

Bryssel ei ymmärrä eikä halua ymmärtää

Ulkomaiden näkökulmasta Suomen metsien omistus on pahasti pielessä.

Meillä yksityiset ihmiset omistavat metsää aivan liikaa. Se on huono asia heidän kannaltaan. Omistusoikeutta on hankala ottaa pois mutta luonnonsuojelun nimissä on mahdollista rajoittaa sen käyttöoikeutta ts. voidaan sosialisoida metsät ilman, että omistusoikeuteen puututaan.

Toinen ikävä asia on se, että yksityinen omistaja voi olla myymättä jos hinnat ovat huonoja. Se ei sovi isoille ylikansallisille firmoille, joiden etuna on saada aina mahdollisimman halpaa raaka-ainetta.

Metsän kasvun pitkä sykli ja yksityinen omistus antaa kuitenkin yksityisille omistajille mahdollisuuden hyödyntää metsiä silloin kun hinnat ovat sopivat.

Toisaalta suomalainen nykyinen järjestelmä voi tuntua metsänomistajasta kovalta sillä metsätuloista omistaja maksaa 1/3 veroja, 1/3 menee metsänhoitoon ja omistaja saa itselleen nettona vain yhden kolmasosan. Järjestelmä on kuitenkin loppupelissä viisas ja kohtuullinen.

Minua viisaammat voivat kertoa lisää yksityiskohtia tästä mutta perusasia on se, että metsänomistaja suorittamat avohakkuut ovat yhtä luonnollinen osa metsänkiertokulkua kuin ns. luonnollinen kierto. Luonnollisessa metsässä ukkosen sytyttämät tulipalot ja hidas mätäneminen palauttavat hiilidioksidia kiertoon yhtä paljon. Ja jos ajatellaan niitä hiilinieluja niin aivan selvä – jopa pikkulapsillekin – että Suomen kasvavat metsät ovat aktiivisia hiilinieluja.

Vihreiden rooli ulkomaisten metsäfirmojen juoksupoikina?

Sepä ei vain sovi vihreille. Heillä on vihamielinen suhde suomalaisiin metsiin sinänsä.

EU:n uuden metsästrategian pohjalla näyttää olevan vihreiden ajatus siitä, että metsien pitäisi olla itse asiassa vain luonnontilassa ja että Suomen kansan pitäisi asua tiiviisti ratojen varsilla ja jättää muu Suomi erämaaksi. Kun arvioi kriittisesti vihreiden ideologiaa niin ei voi välttyä siltä epäilykseltä, että heidän ajatuksissaan Suomen roolina olisi olla jonkinlainen reservaatti, jossa alkuperäisväestö tanssisi kansantansseja ja kantelisi saunavesiä turisteille. Kyseinen linja sopisi myös moni-kansallisille metsäfirmoille. Ehkä kun tieverkosto on rappeutunut ja autoilu on kielletty niin paikallisille maalla asuville suomalaisille voisi heitellä helikoptereista suolasäkkeja ja eineksiä? Se toisi hyvän omantunnon?

Se sopisi nykyvihreiden vallankumoukselliseen linjaan, jossa he haluaisivat päättää mitä me syömme, missä me asumme, millä me ajamme ja mitä me ajattelemme.

Vakavasti sanottuna: vihreiden on nyt valittava aikovatko he istua hallituksessa ja vai kulkea ulkomaisten metsäfirmojen asialla.

Älä huoli Ville Niinistö – tässä sinulle sopiva selitys!

Kun on puhuttu äärivasemmiston ja vihreiden välisestä ideologisesta yhteydestä niin tarjoan heille nyt mahdollisen selityksen, jolla päästä tästä pulasta. Oikeaoppisesti ja marxilaista ideologiaa sopivasti mukaillen. Eli Suomen vihreät – lopettakaa toimintanne Suomen kanssa vastaan. Julistakaa meidät sorretuksi alkuperäiskansaksi!

Vihreät voisivat epärationaalisen vouhotuksensa sijasta käyttää seuraavaa puhuntaa kun selittelevät suomalaista käytäntöä. Nyt on Ville loistava mahdollisuus kertoa seuraava asia:

Suomi on entinen riistetty ja kolonialisoitu maa, jonka miltei alkuperäiset asukkaat hoitavat metsiään viisaasti ja kuten arktiset inuiitit hankkivat elantonsa metsästä. Metsien omistus on tasa-arvoisella pohjalla ja verotuksen kautta huolehditaan siitä, että myös yhteiskunta saa osansa. Emme halua kajota tähän viisaaseen ja tasapainoiseen metsäpolitiikkaan turhilla ja keinotekoisilla määräyksillä. Olemme pahoillamme, että olemme avustaneet välillisesti monikansallisia firmoja niiden yrittäessä hamuta suomalaisia metsävaroja. Pyydämme sitä anteeksi Suomen kansalta…”

+18
artoluukkanen
Perussuomalaiset Järvenpää
Ehdolla kuntavaaleissa

Varakansanedustaja., valtuutettu
Olen työssä Helsingin yliopistossa ja toimin siellä Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen yliopistolehtorina. Palvelen järvenpääläisiä kaupunginvaltuutettuna ja perussuomalaisen puolueen varakansanedustajana (Uusimaa). Olen myös Järvenpään kaupunginvaltuutettu, opetus ja ja kasvatuslautakunnan jäsen, Järvenpään seurakunnan kirkkovaltuutettu, Suomen Perustan ajatuspajan säätiön hallituksen puheenjohtaja ja Pekasus opintokeskuksen rehtori. Jotkut saattavat muistaa minut Alfa-tv:n ”Dosentti” ohjelmasta, jossa haastattelen taiteen, tieteen, politiikan ja yhteiskunnan vaikuttajia. Haluan palvella kaikkia järvenpääläisiä järjellä ja sydämellä. Niin duunareita, yrittäjiä, lapsiperheitä, yksinäisiä ihmisiä, seniorikansalaisia ja koululaisia. Minulle on itsestään selvää, että Järvenpäässä sivistys, koulutus, osaaminen ja työ on asetettava kunniaan. Unelmani on taloudessa tarkka Järvenpää, joka ei unohda sen asukkaita! Ihminen edellä, ihmisen puolesta - tehdään Järvenpäästä kotoisa paikka asua!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu