Suomi on kohta Ilmestyskirjan petojen ruokaa – toteaa Kangasharju 

Historia-essee kolmesta pelottavasta poliittisesta muistosta 

Aki Kangasharju: talouden ilmestyskirja — Velka, inflaatio, nollakasvu ja politiikan umpikuja. Docendo. 2023. s.298.  

Ennen arvostelua haluan tunnustaa Teille arvoisat lukijat kolme pelottavinta poliittista muistoa, joita minulla on ollut.

Ne liittyvät kaikki edellä mainittuun Kangasharjun kirjaan.

”EU on NL” 

Ensimmäinen pelottava muisto on vuodelta 2000. Istuin joulukuussa 2000 St. Anthony’s Collegen, Oxfordin yliopisto opettajainhuoneessa (Senior Common Room) lukemassa lehtiä. Olin ollut Collegen ”Senior Associated Member” (SAM) vuosina 1999-2000 ja silloin vielä käymässä siellä.

Se mikä kiinnosti kovasti oli EU:n Nizzan kokous ja sen tulokset. Suomen lehdistö oli hehkuttanut miten ihmeellistä ja demokraattista käsittely olisi. Kaikki olisi ihquu. Suomen edut epäilemättä otettaisiin huomioon kun tehtiin pelisääntöjä Unionin tulevaisuutta varten.

Näin ei kuitenkaan käynyt. Kansainvälinen lehdistö ei tuntenut armoa vaan totesi suurten voittaneen. Myös britit olivat myös happamia Nizzan tuloksista ja ottivat osaa suruuni. Heitä harmitti se, että Saksa ja Ranska päsmäröivät kokouksessa ja unohtivat heidät. Asia, joka tuli sitten eteen vuosina 2016-2021. (kt. Nizzan kokouksen päätökset: https://www.europarl.europa.eu/summits/nice1_en.htm).

Nizzassa pienten valtioiden etujen yli käveltiin röyhkeästi. Rakenneuudistuksessa neljä suurinta sanelivat kaiken. Erityisesti ylimielinen Ranska kunnostautui omien etujensa puolustamisessa. Suomen toivoma määräenemmistön vahvistaminen epäonnistui ja pienten valtioiden edut unohdettiin. Edes USA:n perustuslaissa määriteltyä ”senaattorien määrää osavaltioille” ei saatu vahvistettua ts. komissaarinpaikkamme jäivät tyhjän päälle. Jo silloin ennustettiin, että emme saa pitemmän päälle säilytettyä omaa komissaaria tai jos saamme niin nimityksen merkitys tulee olemaan täysin marginaalinen.

Näinhän tapahtui – Jutta on ”ei minkään tärkeän” komissaari.

Pelottava osuus tulee nyt. Olin juuri kirjoittanut kirjan ”Hajoaako Venäjä” ja odotin, että käsikirjoitus julkaistaisiin. Sen eräs hypoteesi oli, että Venäjä voisi hajota sisäisesti. Muistan ajatelleeni tässä yhteydessä että ”EU on kuin NL. Sekin marssii pienten kansojen oikeuksien ylitse. Sekin voisi hajota”.

”Millään ei ole mitään väliä vaikka talous on kuralla ja itänaapurissa on sota…” 

Toinen pelottava hetki oli vuoden 2023 kesäkuun 28 pnä, klo 10.07. Istuin Porin torilla ja viestittelin ahkerasti. Oli hallituskriisi.

Olin osallistunut hallitusneuvotteluihin ja hämmästellyt sitä miten huonossa kunnossa valtion talous oli. Samoin soten-rahoitus oli pelottavalla tolalle. Edellinen hallitus oli aliresurssoinut ihmiset ja yliresurssoinut hallinnon. Kustannuksia ei oltu karsittu ja uudistus oli susi. Mistä ihmeestä rahat jos piti vielä karsia lisää? Laitoin muistikirjaani seuraavan toteamuksen itselleni ”Talous on kuralla ja Riikasta tulee vvm! Miten meidän kannatuksen käy? Se, että PS hallituksessa on isänmaallinen uhraus”.

Istuin siellä torilla ja ihmettelin. Hallitus vapisi.

Miten oli mahdollista, että RKP aikoi kesäkuussa äänestää hallitusta vastaan? Millä moraalisilla lihaksilla? Olihan heillä kaapissa ihan aito rasisti-Frendenthal; miksi heitellä kiviä lasitalossa? Pelottavinta oli se, että millään ei ollut mitään väliä; valtion talous oli kuilun partaalla ja siitä huolimatta pelattiin poliittisia pelejä? Miksi ihmeessä pelataan tällaisia pelejä vaikka itänaapurissa on sota ja kansalta loppuu rahat? Ollaanko todella valmiit uhraamaan hallitus siksi, että tulisi hyvä wokemieli?

”Kangasharjun 4 apokalyptistä ratsastajaa – velka, inflaatio, nollakasvu ja politiikan umpikuja” 

Kolmas pelottava kokemus oli kirjallinen. Se on Kangasharjun kirja. Luin sen. Se tapahtui melko äsken. Kannattaa lukea.

Jokainen muistaa historiasta Albrecht Dűrerin kuvittamat 4 Ilmestyskirjan ratsastajaa, jotka tulivat kurittamaan ihmiskuntaa. Ne olivat: tauti, sota, nälkä ja kuolema. Ilmestyskirjan mukaan ”ratsastajille annettiin valta neljänteen osaan maata, ne saivat tappaa miekalla, nälällä ja rutolla ja jättää loput villipetojen kynsiin..”

Kangasharju manaa esille Suomen kansantalouden lopunaikojen neljä merkittävää tappajaa. Velan, inflaation, nollakasvun ja poliittisen umpikujan.

Onko nyt koittanut ”Finis Finlandie” kuten raivokansallinen venäläinen poliitikko Vladimir Puriškevitš huudahti vuonna 1910 Venäjän duumassa kun yleisvaltakunnallinen lainsäädäntö saatiin hyväksyttyä.

Kangasharju yrittää parastaan 

Voin todeta, että Kangasharjun kirjallinen ilmaisu ja argumentointi on pelottavan vastaansanomatonta. Valtion velkataakka on tosiasiallisesti kasvanut eksponentiaalisesti viimeisen 4 vuoden aikana. Siitä on tulossa ankkuri, joka vetää meidät ja ennen kaikkea lapsemme merenpohjaan.

Heille onkin mukava selostaa: ”lapsi/lapsenlapsi hyvä, te ette saa palveluita kun me höntsimme teidän rahanne…”

Entisenä Nordean ekonomistina ja nykyisen elinkeinoelämän edustajana Kangasharjulla on teräviä ajatuksia. Monesta niistä voi olla täysin samaa mieltä. Hän esimerkiksi alleviivaa fiskaalisia perusasioita seuraavasti: ”..olemme rakentaneet kriisejä sietävän yhteiskunnan, mutta sen ylläpito on käynyt liian kalliiksi. Velkataakka kasvaa liian nopeasti…”

Ja toden totta. Suomi on talouden kolosseumilla nyt yksinään ja kun ennen on pystytty kohentamaan kilpailukykyä Isolla Deellä niin nyt siihen ei ole mahdollisuuksia (kyseessä ei siis ole Danny!). Olemme globaalissa Kolosseumissa areenalla ja aseenamme on pelkkiä hyvä ajatuksia ja lämmittävä tieto, että olemme EU:n päätöksenteon ytimissä.

Kun devalvaatio on poissa pelistä ja oma keskuspankki on vitsi, niin vaihtoehdot ovat vähissä. Vuodesta 2015 on kilpailukykyä palautettu reaalipalkkoja alentamalla ja sosiaaliturvamaksuja pienentämällä. Vuodesta 2019 lähtien hallitus sitten keksi sen: ”hei otetaan velkaa”. Ja näin tapahtui.

Se otti käyttöönsä velan massiivisen lisäämisen ilman mitään häpeää tai katumusta. Keksittiin, että voidaan varastaa lastenlapsilta. Uusi yrittää korjata tilannetta.

Inflaatio alkoi vihreästä siirtymästä syksyllä 2021 – se on fakta 

Kangasharjun historiallinen katsaus inflaation historiaan on vähemmän pelottava. Hänen mukaansa se alkoi Suomessa vuoden 2022 Ukrainan sodan jälkeen. Tosiasiassa se alkoi Suomessa polttonesteiden hintojen dramaattisella nostolla – vihreän siirtymän takia – vuonna 2021 syksyllä. Koska Suomen tavarakuljetukset Suomessa perustuvat kumipyöriin niin nousevat polttonesteiden hinnat kimmahtivat heti kaikkiin tuotteisiin ja nostivat hintoja niin ranskanleivästä pattereihin. Se on fakta.

Demareiden poliittinen johtajuus on hukassa?

Kangasharjun ajatus nollakasvusta nostaa ”pelootuskerrointa” ylöspäin oikein kunnolla. Se on se kaikkein pahin skenaario meille. Suomi on tämän takia kilpailijamaihinsa nähden takamatkalla ja emme voi enää taloudellisesti sanoa olevamme Pohjoismaita. Olemme pohjolan albania työn tuottavuuden ja kasvun mittareilla. Ja lopullisena naulana arkkuun on Kangasharjun hyvin dokumentoima poliittinen halvaustila.

Marinin hallitus saa kirjassa tylyn analyysin ja todentotta se kertoo siitä, että meidän sosiaalidemokraattimme ovat johtaja-pulassa. Kun edellinen puheenjohtaja muodosti ”kultin” niin nykyinen puheenjohtaja on vielä täysin avoin lehti ja kun on katsonut hänen esiintymisiään niin ei sieltä innostusta tai uusia ajatuksia ole oikeastaan yhtään. ”Where’s the beef?”   

Johtajuutta näyttää Lindtmanilla olevan niukanlaisesti. Ei ole demareilla enää Lipposta ei. Mikä ikävintä, edellisen puheenjohtajan epärealistisuudesta ei ole vielä irtauduttu.

Kangasharju – lisää väkeä elätettäväksi?  

Uusi hallitus saa Kangasharjulta kiitoksia vaikka maahanmuuton ongelmien näkeminen on hänelle ymmärrettävästi sokea piste. Kyse näyttää olevan irrationaalisesta vakaumuksesta. Uskomuksesta.

Tässä mielessä tarvittaisiin Kangasharjulla rohkeampaa ja faktapohjaista uudelleenajattelua. Ja kun elinkeinoelämän edustajamme toteaa kirjassa, että voi olla erimieltä niin laitan tähän vielä muutaman eriävän mielipiteen.

Jos tekijä haluaa keskustella tästä niin hyvä.

Ensiksi, jossain vaiheessa Venäjän erikoisoperaatio Ukrainassa loppuu ja sekurokratian sisällä tapahtuu muutoksia. Putin lähtee pois. Kukaan ei meistä elä ikuisesti. On tärkeätä, että jos puhutaan Suomen talouden tulevaisuudesta, niin idänkauppa kuuluu siihen. Se on vaan sellainen fakta, jonka yli ei voi mennä vaikka olisi miten fiskaalisesti terveellä pohjalla. Näin itäistä Suomea kiertäneenä voin todeta, että erityisesti sille osalle Suomea se voisi olla siunaus. Nyt Imatra-Lappeenranta alueella on ns. ”silverado-ilmiö” ts. tyhjiä liikehuoneistoja ja kurjuutta.

Toiseksi, kaikki kunnia ekonomi Sixten Korkmanille, joka on uskaltanut puhua siitä, että euro on ollut näin pienelle maalla liian mahtava valuutta. Se oli hänen mielestään vakava erehdys. Vaikka Sixtenistä on tullut vuoden 2015 jälkeen talouspoliittisissa näkemyksissään jonkinlainen kartanososialisti niin tämä hänen käsityksensä on täysin oikea.

Kangasharju ei sitä käsittele – ainoastaan kehuu Ruotsia, Norjaa ja Tanskaa. Mikä näitä maita yhdistää? Näillä on ihan oma valuuttansa – olisiko siinä jotain syytä siihen miksi ne pärjäävät hyvin? (https://www.iltalehti.fi/uutiset/a/2015102220545902).

Kolmanneksi ”työn tuottavuuden nosto” merkitsee selkosuomeksi palkan alennuksia. Ja ihan selkosuomeksi ”kurjistumista”. Eikö olisi kaikkien etu, että kotitaloudet saisivat lisää ostovoimaa? On saatava jotakin sinne lompakkoon. Tähän liittyen totean vielä, että  ”byrokratian purkaminen” merkitsee 90% tapauksista pienten terveysasemien, kirjastojen jne. lakkauttamista ja henkilöstön vähentämistä. Mutta oikeasti sitäkin voi olla, mutta siitä pitäisi puhua tämä palvelujen lakkautusvariantti poissulkien.

Virkistävä ja kauhistuttava Kangasharju 

Kangasharjun kirja on kuitenkin syksyn kirjallisessa älämölöössä virkistävä ja pelottava lukukokemus, jossa talouselämän lektyyriä annostellaan lukijalle sopivasti. Lukusuositus.

Historian esittely on virkistävää ja jos mennään kirjan lopputoteamukseen niin tottahan se on. Kansa on valmis velkatalkoisiin ja vaikeidenkin asioiden hoitamiseen, jos on poliittista johtajuutta. Kuten hän toteaa. ”kansa on valmis”.

Kysymys kuuluu? Miten selvitä tästä? Kangasharjulla on hyviä ehdotuksia mutta se isoin liittynee suomalaisen työn tuottavuuden kasvun tukemiseen ja valtion raskaaseen velkataakkaan. Miten ratkaista se? Ottamalla lisää velkaa oikein velan päälle kuten vassari-Sarasmo hyvin vähemmän viisaasti ehdotti ja todeta kuten voimakaksikko Arhinmäki & Harakka, että ”rahaa tulee pankkitilille”?

Vai purkamalla tosimielessä byrokratiaa herrain päädyssä? Tässä mielessä nyt tarvitaan poliittista rohkeutta asioiden ratkaisuun ja pitkän ajan sitkeyttä. Uskon, että kansa näkee kyllä sen kuka ajaa sen asioita ja haluaa kantaa vastuuta.

Epilogi – enemmän pyhäkoulua poliitikoille! 

Ettei tunnelma olisi ”peloottava” niin laitan tähän lempeällä huumorilla vielä yhden kokemuksen.

Huomasin tässä että edustaja Antti Kurvinen on tässä syyskuussa alkanut turvatuotannon totiseksi kaveriksi. Antista on tullut turve-Antti. Hyvä Antti!

Totean Antille, että hallitusneuvotteluissa Pohjanmaan edustajat Mäenpää ja erityisesti Peltokangas kävivät kunnioitettavan Tali-Ihantala taistelun turpeen puolesta. Tämän voin todistaa. Samoin todistan sen, että Anttia ei siellä näkynyt. Et ollut Antti siellä. Siellä ei ollut yhtään kepulaista. Turve saatiin pelastettua – avainsana huoltovarmuus. Ennustan, että vuonna 2027 kun PS on pääministeripuolueena neuvottelemassa Säätytalossa niin turpeesta tulee uusiutuva energialähde. Kuten Ruotsissa.

Haluan muistuttaa sinua Antti siitä, että vuoden 2022 kevättalvella eduskuntaan tuli turpeentuottajia rukoilemaan ja anelemaan kepulaiselta ministeriltä sitä, että ei tuhottaisi tätä elinkeinoa. Asiaa hoitava rehellinen ja raitis ministeri ei lämmennyt asialle. Tukea ei tullut. Ihmettelen tässä juuri, että miksi Kurvinen sitten syöttää luikuria kepun turveystävällisyydestä?

Sitten hokasin: olin juuri lukenut Ari Korvolan kirjan nuorisosäätiöstä ja tuppeensahatuista laudoista. Ainoa vaihtoehto on että Antti ja monet kepun entiset ministerit eivät ole varmaan käyneet pyhäkoulua. Pyhäkoulussa kerrotaan, että pitää puhua aina totta.

Arto Luukkanen

ps. kiva että on näin paljon lukijoita. Vaikea aihe – talous. 15 000 lukenut. Kiitos siitä.

hurjaksi menee: lukijoita 19 + 000 – parahin terveisin kaikille….ei muuta kuin hyvää argumentointia.

Nyt 23 000 – kiitos. Ja kiitos myös hyvistä kommenteista. 99% oikein hyviä.

Keskustelu taloudesta tulee jatkumaan. Huomasin, että Kangasharjua haukutaan ”niin kovin oikeistolaiseksi” somessa mutta että hänen argumenteistaan ei puhuta mitään. Pitäisi mennä argumentteihin hyvät toverit. Se suurin kysymys lienee: miten rahoitetaan hyvinvointivaltio nyt ja ennen kaikkea tulevaisuudessa.