Suomi siirtomaaksi – historia havisee

Avoin kirje kepun ja kokoomuksen kansanedustajille

**

Arvoisat keskustalaiset ja kokoomuksen kansanedustajat,

Eräs viisas mies twiittasi minulle äskettäin kysymyksen, joka kuului näin:

Eniten ihmettelen, että nyt on aloitettu hysteerinen pelottelu EU-paketista, kuten viime kyselytunnilla nähtiin. Miksi moinen lietsonta, kun homma menee kuitenkin läpi?”.

Kysehän oli EU:n tukipaketista eli 6,6 miljardin apupaketista.

Kansa on ruvennut aidosti yhä enemmän vastustamaan tätä hanketta, jossa maksetaan 6 ja saadaan kaksi. Tämä moderni rahankylvö-manööveri sai aluksi ihastuneen vastaanoton mutta kesän 2020 kauniista joutsenestä tuli herrojen puheissa keväällä 2021 ruma ankanpoikanen.

Nyt keitto on äkeä; jopa EU-hyvät irvistävät suutaan sitä lusikoidessaan. Ja kun kansa sitä aidosti vastustaa niin syntipukiksi on tehty joku ”vieras taho”? Mikähän taho se on? Andorra? Lichenstein? Papua-Uusi Guinea? Enpä oikein usko, että Venäjän trollit olisivat takana? Ei kannata usuttaa Supoa asialle. Kyse on ihan kansasta. Taviksista.

Miksi asettua vastustamaan EU-ylhäisyyksiä? Miksi suututtaa ”ryhmäpiiskuri”?

Vastasin arvoisalle kysyjälle kohteliaasti twiitillä mutta asia jäi askarruttamaan minua. Kovasti. Hänhän oli oikeassa! Hänen argumenttinsa oli pätevä.

Niin todella – miksi vastustaa hanketta, jonka EU-eliitti näkee tärkeäksi. Miksi asettua poikkiteloin tälle uudelle maaverolle? Miksi vastustaa korkeaa EU-viskaalia, joka kävi nuhtelemassa suomalaisia virkamiehiä? Emmekö me halua olla päättävissä pöydissä? Emmehän me halua olla ”impivaaralaisia”? Eihän kukaan halua vastustaa hanketta, jota EU-meppimme ovat jo sykofantteina ylistäneet? Emmehän halua suututtaa näitä federalismin mystagogeja ja hierofantteja? Jollei pakettia hyväksytä niin Suomi joutuu samanlaisen lehdistökampanjan kohteeksi kuin Unkari. Eihän me haluta olla ärvelöitä?

Miksi? Siksi kun on kansanvalta

Miksi vastustella?

Pitkään harkittuani totean miksi vastustan tätä pakettia. Siksi kun uskon demokratiaan.

Uskon aidosti siihen, että kansa voi vaikuttaa. Motiivi tälle vastustamiselle on yksinkertainen. Sama kuin se, jos näkisin jonkun ajavan kohti kalliota. Jos näin kävisi niin heiluttaisin käsiä, huutaisin ja heiluisin kuin hullu, että voisin pelastaa tämän onnettoman.

Tämä onneton on nyt Suomi.

Kepulaiset – älkää peljötkö!

Arvoisat kepulaiset! Ymmärrän, sen, että ”ryhmäpiiskurin” uhkaukset pelottavat. Ja pelottaahan se. Pikkulinnut ovat kertoneet, että suoraselkäistä Hannu Hoskosta on rusikoitu ryhmäkokouksissa kuin vierasta sikaa. On naurettu, ridekuleerattu ja uhkailtu. Siitäkin huolimatta, että kyseessä on kansanedustaja ja kansalaisten syvästi kunnioittama mies.

Sakinhivutus on ikävä kokemus. Piiskuri ei turhaa julmistele. Hän määrää kuka pääsee etenemään ja kenestä voisi tulla peräti ministeri. Uskolliset palkitaan ja se, joka kyselee joutuu kärsimään. Paitsi tietenkin kaukalon puhtain kränäjyvä.

Mutta joskus pitää uskaltaa. Tätä varten te olette tulleet politiikkaan. Kun historia ensi viikolla havisee, niin te voitte kirjoittaa nimenne siihen. Samalla tavalla kuin aikoinaan itsenäisyyssenaatti kirjoitti. On myös notoorisia nimilistoja: kuten esimerkiksi Terijoen hallituksen lista. Älkää menkö notooriseen listaan – äänestäjät aikovat kysyä teiltä miten äänestitte? Mitä sanotte heille?

Onneksi teitä on 5 rehellistä, jotka ovat kyselleet omalta sydämeltään miten pitäisi äänestää.

Kokoomuslaiset! Olkaa kokoomuslaisia!

Kokoomuslaisille valinnan pitäisi olla helppo. Pitäisi olla mielipiteiltä tyhjä.

Ymmärrän sitäkin mutta miettikää vielä. Sitäkö varten menitte politiikkaan? Äänestämään tyhjää?

Teidän ryhmässänne on jo nyt 11 sellaista, jotka harkitsevat äänestää vastaan. Useimpia teitä on pidetty hiljaisena pitkään. Ainoastaan ennen vaaleja on voinut olla oikea kokoomuslainen. Nyt olisi kuitenkin mahdollista tehdä siten kuten sydän sanoo.

Joskus kannattaa uskaltaa!

Hyvät kansanedustajat! Toivon, teille perusteellista harkintaa. Aikoinaan Martti Luther joutui kohtaamaan Wormsin valtiopäivillä 1521 vuonna vieläkin kovemman piiskuriryhmän.  Kuuntelijoina olivat itse keisari Kaarle V ja Saksan säädyt. Keisari ei vaivautunut edes kysymään vaan Trierin arkkipiispan sihteeri Johann von Eck puhui hänen puolestaan.

Eck antoi Lutherille vain yhden mahdollisuuden – hänen piti kieltää kirjoituksensa.

Sanoa vain yksi sana: revoco! Peruutan ts. kiellän kirjani, ajatukseni ja alistun.

Toisin kuin Pietari – Luther ei kieltänyt.

Hän jäi historiaan.

Entä te?

  1. kuten huomaatte tästä allaolevasta keskustelusta asia herättää kovasti tunteita. On kaikenlaisia mielipiteitä. Katsokaa kuitenkin näiden huutojen ylitse. Tulevaisuuteen. Että Suomella olisi tulevaisuus.
  2. Kahtelen telkkaria: Sarvamaan bluffi ja retoriikka on järkyttävän ”neuvostolaista”. Eija-Riitta puhuu järkeä!
+21

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu