Suomi – tulevaisuutta vai ei?
Eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtaja antoi HS:lle haastattelun 26.8.2023.
Haastattelussa edustaja Kopra kertoi haluavansa antaa USA:n asevoimille mahdollisimmat laajat oikeudet toimia ja harjoitella Suomessa rauhan aikaan.
Kyse on DCA-neuvotteluista, joissa Suomen ja USA:n välillä solmitaan konkreettinen puolustusyhteistyösopimus (https://www.hs.fi/politiikka/art-2000009770035.html).
Kopra mainitsee sovittavina asioina tukikohdat, Suomen reserviläisten lännen operaatioihin osallistumista varten tarvittavan lainsäädännön sekä tietysti sen miten Suomen reserviä käytetään hyväksi Naton kanssa.
Mikä on Suomen suhde Venäjään tulevaisuudessa: vihollinen vai naapuri?
Nämä tärkeät asiat on tietysti sovittava ja tutkittava kuten Kopra kertoo. Lainsäädäntöä muutetaan ja samalla myös Suomen eduskunta määrittelee tarkasti turvallisuuspoliittista lainsäädäntöään uudelleen.
Ennen näitä päätöksiä olisi hyvä käydä kansallinen keskustelu muutamasta asiasta.
Ensiksi, mikä on meidän tuleva Venäjä-suhteemme? Onko itänaapuri nyt oikeasti vihollinen vai mahdollinen naapuri?
Ukrainan sota – kuten kaikki maailman sodat – päättyvät joskus.
Minun käsitykseni mukaan on hyvin mahdollista, että nyt Ukrainaan kohdistuva väkivalta kohdistuu piakkoin Venäjän sisälle. (kt. 2022 elokuussa antamani haastattelu Ylelle – https://areena.yle.fi/1-61934860).
On hyvin mahdollista, että itänaapurissa tullaan käymään läpi sekurokratian välienselvittely, joka voi olla hyvinkin intensiivinen ja repivä. Joku taho kuitenkin voittaa sen taistelun. Se taho tulee mahdollisesti tekemään sekurokratian ruumiinavauksen ts. käymään läpi vuodesta 2000 vallinneen poliittisen järjestelmän perustan.
Tai…sitten jättää sen tekemättä.
Se kysymysten kysymys on: onko Suomen kansallisen edun mukaista että a) unohdamme itänaapurin b) otamme siihen periaatteellisesti negatiivisen kannan c) vai pyrimme resetoimaan suhteemme Venäjään.
Vaihtoehdossa C on tietysti otettava huomioon se, että se vaatii molempien osapuolten osallistumisen. Meidän periaatteellinen lähtökohtamme on tietysti se, että olemme sotilasliitto Naton jäsen; EU:n jäsen ja itsenäinen valtio, joka suvereenisti päättää omasta kohtalostaan.
Mutta kun sota päättyy, on meidän päätettävä ylipäätään se aiommeko me käydä kauppaa tai jonkinlaista dialogia itänaapurin kanssa.
Minun käsitykseni mukaan Suomen kansallinen etu kulkee aina edellä.
Norjan-malli Nato yhteistyössä vai poliittinen infantilismi?
Se toinen kysymys on: noudatammeko me poliittista infantilismia ts. lapsellisuutta DCA-neuvotteluissa?
Selkosuomeksi: kuljemmeko me kylmän sodan aikaista Norjan tietä Nato-suhteessa? Miten tarkasti säätelemme kansallisen päätösvallan suhteessa a) varusteluihin b) tukikohtiin c) ydinaseisiin rauhan aikana?
Vai taannummeko me suhteessa USA:n lapseksi. Tuleeko USA:sta meille ”kivä iski, joka suojelee meitä tota ikävää naapurin setää vastaan”.
On selvää, että Suomeen on sijoitettava logistisia keskuksia kriisejä varten. Samoin on ymmärrettävää, mikäli meillä on yhteisiä harjoituksia USA:n kanssa tai mahdollisia keskuksia (vaikkapa Kauhava) jossa USA:n koneet voivat laskeutua.
Kysymys on vain siitä kuka määrää? Kuka on isäntä? Ja ennen kaikkea – onko meillä rauhan aikana ydinaseita?Asiasta tullaan keskustelemaan ja se tulee ajankohtaiseksi USA:n joukkojen tullessa tänne tosimielessä. Muutetaanko lakia? Mikä linja otetaan?
Edellä mainitsemani ja todenäköisenä pitämäni tuleva sekurokratian välienselvittely ja palkkasotilasjoukkojen osallistuminen siihen antaa Venäjälle tulevaisuudessa uuden johtajan. Onko hän Aleksei Djumin vai joku muu on tulevaisuuden asia.
Voihan olla myös niin niin että Venäjän presidentiksi haetaan vankilasta Aleksei Navalnyi tai jopa niin, että joku emigraatiossa oleva venäläinen saa sen viran.
Olipa johtaja kuka tahansa niin ajatus siitä, että Suomen Lapissa olisi lyhyen tai keskipitkän matkan taktisia ydinaseita on sietämätön. Asustelipa Kremlissä Navalnyi, Djumin, Shoigu, Kasparov tai jopa Hodorkovski niin hän joutuu ottamaan huomioon Suomesta tulevan uhan.
Alleviivaan tätä: Venäjän suurvalta-asema perustuu ydinaseisiin ja Pohjoisen laivasto Murmanskissa on sen takaaja.
Venäjän ydinsukellusveneisiin pakattu kyky vastaiskuun (MAD-oppi). Venäjä ei ole enää väestöllisesti, teollisesti, taloudellisesti tai muuten enää suurvalta mutta näiden aseiden kanssa se on.
Jokainen Venäjän tuleva johtaja – olipa hän länsimielinen, patriootti demokraatti tai uusstalinisti – suhtautuu Suomessa oleviin ydinaseisiin yhtä tunteikkaasti kuin presidentti Kennedy Kuubassa oleviin NL:n ydinaseisiin vuonna 1962.
Kolmas kysymys on se sama, jonka professori Timo Vihavainen esitti tässä blogissaan pari päivää sitten. Hän kyselee leikkisästi siinä maamme johtajilta ”Tulevaisuuskin lienee vielä edessä”. (https://timo-vihavainen.blogspot.com/2023/08/tulevaisuuskin-lienee-viela-edessa.html).
Tässä nykyisessä hyvin kiihtyneessä keskustelu-ilmapiirissä onkin hyvä kysyä: onko meillä tarkoitus olla vielä tulevaisuutta edessämme?
Aikoinaan ennen jatkosotaa Suomi päästi saksalaiset joukot Lappiin. Päätös ei ollut infantilistinen. Mannerheim, Ryti ja Tanner eivät tehneet päätöstä lapsellisuuttaan vaan tarkan harkinnan jälkeen. Toki en halua rinnastaa Natsi-Saksaa ja USA:ta mutta näin teknisesti kyse on varsin samanlaisesta asiasta.
Kyse oli aikoinaan vaikeasta poliittisesta tilanteesta, jossa meidän oli pakko valita pirun ja perkeleen väliltä. Päätös tehtiin hyvin aikomuksin ja itsenäisyys säilyi vaikeiden aikojen jälkeen. Lapin sota ja saksalaisten häätäminen pohjoisesta ei ollut helppo juttu.
Kaiken poliittisen toiminnan perustalla on oltava aina – kansallinen etu.
Eihän unohdeta sitä nytkään?
Arto Luukkanen
Minustakin Suomen kannattaa sodan päätyttyä pyrkiä Venäjän kanssa asiallisiin suhteisiin, joiden raameissa kaupankäynti ja turismi jatkuvat.
Silloin Suomella täytyy olla presidentti, jonka venäläiset suostuvat tapaamaan ja tekemään yhteistyötä. Heidän silmissään presidenttien välinen yhteys on ratkaisevaa. Niinpä Suomen presidenttinä ei voi olla henkilö, joka on julkisesti tsempannut mahdollisimman monen venäläisen tappamista – jopa tappamisen karnevalisointia.
Kuten Luukkanen toteaa: Suomen kansallinen etu kulkee aina edellä.
Ilmoita asiaton viesti
Lievästi sanottuna sekava blogi, mitä ei helpota sanojen sekaantuminen villissä kirjoitusprosessissa. Esimerkiksi blogisti kirjoittaa Venäjän olevan päätöksemme mukaan joko ”vihollinen tai mahdollinen naapuri”, vaikka asia lienee niin, että Venäjä on päätöksemme mukaan naapuri tai mahdollinen vihollinen. Kuten tähän astikin tätä on pidetty.
Venäläistä ajattelua edustaa se, kuinka Suomi muodostaa uhan ja kuinka Natsi-Saksakin toi joukkoja Suomeen ennen operaatio Barbarossaa. Odotettavissa on siis jokin tulevaisuuden operaatio Barbarossa, vaikka Suomen liittoutuminen on lähtenyt puhtaasti puolustuksellisesta näkökulmasta. Kreml ja blogisti eivät siis ymmärrä Venäjän toimien vaikutuksia lähialueillaan, ne ovat luonnollisia ja oikeutettuja. Mutta kun Venäjän lähialueilla jokin valtio hankkii itselleen turvaa, se on nähtävä heti puukoniskuna suoraan äiti Venäjän sydämeen, hyökkäysvalmisteluna, sodanlietsomisena, maailmanrauhan uhkana.
Voi voi.
Ilmoita asiaton viesti
Aivan turha enakoida mitä tulisi tehdä Venäjän suhteen, kun sota on vielä pahasti kesken.
Koska Venäjä lakkaa olemasta yhtenäinen valtio ja uusi Neuvostotasavaltojen liitto perustetaan Venäjän raunioille.
Pienenmpien itsenäisten valtioiden kanssa on helpompi neuvotelle melkein puhtaalta pöydältä.
Ilmoita asiaton viesti
Luukkasen ajatus lienee ,että idässä ei mikään koskaan muutu. Historia voi toistaa itseään, mutta näköpiirissä on uusien valtapiirien syntyminen aivan rajojen tuntumaan, jolloin aukeavat uudet näkymät kaupalle.
Ilmoita asiaton viesti
”…kuljemmeko me Norjan tietä Nato-suhteessa ja pidämme kansallisen päätösvallan meillä suhteessa a) varusteluihin b) tukikohtiin c) ydinaseisiin rauhan aikana?”
Tässä viitataan Norjan kylmän sodan ajan käytäntöön jossa Norjassa ei olisi rauhan aikana ydinaseita tai tukikohtia. Nythän Norja on muuttanut käytäntöään, eli Norjassa on rauhan aikana pysyväisluontoisemmin rajatussa määrin yhdysvaltalaisia ja brittiläisiä joukkoja sopimuskauden ollessa kymmenen vuotta.
Näin ollen olen sitä mieltä että Norjan malli on hyvä. Mitä tulee ydinaseisiin ei niitä ole tarve Suomeen tuoda mutta mahdollisuutta ei kannata sulkea kategorisesti pois jotta sitä voi käyttää tarvittaessa politiikan tekemiseen. Presidenttiehdokkaista ainakin Olli Rehn on kannattanut julkisesti Norjan mallia. Päälle vielä ansalankajoukot muiden Naton itäisen rintaman jäsenmaiden tapaan ja hyvä tulee.
Suomessahan oli ydinaseita myös kylmän sodan aikana USA:n, Neuvostoliiton ja mahdollisesti myös Iso-Britannian laivastovierailujen yhteydessä ja mitäs tapahtui? Ei mitään.
https://www.501csw.usafe.af.mil/Units/423d-ABG/426th-ABS/
”Location: Stavanger, Norway
Mission: The 426th Air Base Squadron at the Jåttå Military Compound in Stavanger, Norway serves as the U.S. National Support Element for the NATO Joint Warfare Centre; ”
https://www.royalnavy.mod.uk/news-and-latest-activity/news/2023/march/08/230308-campvikingnorway
”Newly-established Camp Viking in northern Norway will serve as the hub for Royal Marines Commandos as they continue to be the tip of the Arctic spear, the unit the UK turns to when it needs troops able to fight in cold weather extremes.”
https://www.state.gov/u-s-norway-supplementary-defense-cooperation-agreement-sdca/
The SDCA includes four initial key locations as focal points for increased cooperation with Norway: Evenes Air Station, Ramsund Naval Station, Rygge Air Station, and Sola Air Station. Evenes and Ramsund are of great importance to the ability of Norway and Allies to facilitate training, exercises, and other activities supporting maritime logistics and maritime patrol aircraft. Rygge and Sola are similarly important for the facilitation of enhanced aviation cooperation between Norway, the United States, and other NATO Allies.
Ilmoita asiaton viesti
”Olipa johtaja kuka tahansa niin ajatus siitä, että Suomen Lapissa olisi keskipitkän matkan taktisia ydinaseita on sietämätön. Asustelipa Kremlissä Navalnyi, Djumin, Shoigu, Kasparov tai jopa Hodorkovski niin hän joutuu ottamaan huomioon Suomesta tulevan uhan.”
Mitä nämä keskipitkän kantaman ydinaseet tarkalleen ottaen olisivat? Yleensä keskipitkän kantaman aseilla viitataan 1000-3000 -kilometriä kantaviin ydinkärjellä varustettuihin ballistisiin ja risteilyohjuksiin. Tällaisia ohjustyyppejä ei ole Yhdysvalloilla, Ranskalla tai Iso-Britannialla käytössä eikä myöskään tulossa käyttöön. Ei nykytietojen mukaan myöskään kehitteillä.
Yhdysvaltain ainoat ydinaseet Euroopassa ovat B61 lentopommeja joita on sijoitettu muutamaan vanhaan Nato-maahan – myös Venäjän rajanaapuri Turkkiin. Miksipä niitä pitäisi Suomeen siirrellä, tarpeen vaatiessahan F-35 -koneet lentävät matkan ripeästi?
Eli mitä aseita Lappiin olisi tulossa?
https://www.cfr.org/in-brief/nuclear-weapons-europe-mapping-us-and-russian-deployments
Ilmoita asiaton viesti
DCA on vakiosopimus, joka tarkoittaa, että se allekirjoitetaan samoin vakioehdoin maiden välillä.
”Ministry of Defense of the Slovak Republic
Agreement on Defense Cooperation between the Government of the United States of America and the Government of the Slovak Republic
A Defense Cooperation Agreement (DCA) is a framework agreement to implement all facets of defence cooperation the United States offers to its partners (including U.S. Government investments in the partners’ defence capabilities and infrastructure).
The Defense Cooperation Agreement is a standard agreement the United States has with multiple NATO allies. 17 EU and NATO Member States have concluded the DCA or similar status agreement to date, including Hungary, Poland, Romania, Bulgaria and the Baltic countries. The same also applies to another 6 NATO members which are not members of the European Union. This means 23 out of the 30 NATO Member States have the DCA or an equivalent agreement.”
https://www.mosr.sk/50871-en/dohoda-o-spolupraci-v-oblasti-obrany-medzi-vladou-slovenskej-republiky-a-vladou-spojenych-statov-americkych/
Esimerkki Slovakian DCA:sta:
”Given that the Agreement is a legal framework, it does not constitute Slovakia’s expression of unlimited consent to the presence of the U.S. Armed Forces in the territory of the Slovak Republic. All pertinent bodies will continue to decide on the presence of foreign armed forces in the territory of the Slovak Republic, if necessary.”
”The Agreement is consistent with Slovakia’s body of law and commitments arising out of other international documents. The U.S. Armed Forces will operate across Slovak territory, while respecting Slovakia’s sovereignty, constitution and law.”
Ydinenergialaista löytyy seuraava pykälä:
”Ydinräjähteiden maahantuonti samoin kuin niiden valmistaminen, hallussapito ja räjäyttäminen Suomessa on kielletty.”
Jälleen kerran, sen paremmin Luukkanen kuin Vihavainenkkaan eivät näytä jaksaneen tutustua vakiosopimusten sisältöön.
Ilmoita asiaton viesti
”Ydinräjähteiden maahantuonti samoin kuin niiden valmistaminen, hallussapito ja räjäyttäminen Suomessa on kielletty.”
Käytännössähän tätä kierrettiin Suomessa kylmän sodan vuosina laivastovierailujen mahdollistamiseksi. Nyttemminhän läntisillä sotalaivoilla ei taktisia ydinkärkiä ole.
Ilmoita asiaton viesti
Niin, kuinka paljon ja usein sitä tarvitsi kiertää, kun tuo uusi laki tuli voimaan 1.3.1988.
En löydä vanhasta laista (Atomienergialaki 1957) samanlaista pykälää.
Ilmoita asiaton viesti
Ainakin Spruance-luokan hävittäjien vieraillessa Suomessa 1988. Esimerkki on toki kuriositeetti. Atomienergialain ollessa voimassa asia pyrittiin lähinnä vaikenemaan kuoliaaksi. Joka tapauksessa, ydinaseita on joka tapauksessa Suomen alueella tilapäisesti ollut ja maailma ei loppunut. Ydinenergialakia voitaisiin toki muuttaa, voisiko sanamuodon muuttaa ”maahantuonti on luvanvaraista toimintaa” 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Oheislukemisena missä kaikkialla USA:n ja NL:n ydinaseita oli kylmän sodan aikana.
https://thebulletin.org/2023/07/bombs-away-confronting-the-deployment-of-nuclear-weapons-in-non-nuclear-weapon-countries/
Ilmoita asiaton viesti
Asian ytimeen, Arto!
Tämä suunniteltu sopimus on vaarapotentiaaliltaan huomattavasti merkittävämpi kuin liittyminen Natoon. Sillä Nato-maa voi säilyttää täyden suvereniteetin siitä kiinnipitäessään. Mutta käytännössä rajattomat oikeudet vieraan maan armeijalle toimia omalla alueellaan ja vielä eksterritoriaalioikeuksilla maustettuina eivät enää jätä sitä mahdolliseksi.
Ja mikäli Suomeen sijoitetaan vieraassa käskyvallassa olevia ydinaseita tai järjestellään asiat niin, että täältä voidaan tehdä atomiasehyökkäyksiä naapurimaan kaikkein sotilallisesti arimpaan kohtaan (Kuolan niemimaa), ei kyseessä ole enää suvereenisuus vaan koko maan olemassaolo.
Eli siis avoimuutta ja kansalaiskeskustelua tarvitaan nyt mahdollisimman paljon ja riittävän ajoissa. Elämme nyt yhtä Suomen historian taitekohtaa.
Ilmoita asiaton viesti
Vanhaan hyvään aikaan 1980-luvulla ydinaseita oli noin 60 000 ja niissä noin 20 000 megatonnia räjähdysvoimaa. Nykyään niitä arvioidaan olevan 12000 ja megatonnimäärä on roimasti pienempi. Kylmän sodan aikana niin USA kuin NL olivat tehneet maaliluettelon ydinaseilleen Suomeen. Nyt tilanne on siis roimasti parempi, huoli pois.
USA:n joukkoja ja installaatioita on kaikissa Nato-maissa pois lukien Ranska ja muutama pikkumaa. DCA-sopimukset ovat aika lailla saman tapaisia niin Norjan kuin Portugalin kuin tulevaisuudessa Suomen kanssa. Onkos Portugali ilkeän USA:n rautasaappaan alla, tai Norja?
Eikös tämän kolmannen maailmansodan olisi pitänyt ylipäätään alkaa jo aikaa sitten?
Ilmoita asiaton viesti
USA:n vieraisiin valtioihin sijoittamat ydinaseet ovat rauhan aikana USA:n kontrollissa.
Sota-aikana kontrolli siirtyy sijoitusvaltion ilmavoimille.
Ilmoita asiaton viesti
”USA:n vieraisiin valtioihin sijoittamat ydinaseet ovat rauhan aikana USA:n kontrollissa.”
Niin, ne ovat sijoitettuina isäntämaan ilmavoimien tukikohtiin, vaikkapa Belgiassa Kleine Brogelin tukikohtaan. Kyseisessä tukikohdassa on belgialaisia hävittäjiä (F-16) jotka tarpeen vaatiessa valmistautuisivat suorittamaan ydiniskun. Toisin sanoen ydiniskun käynnistäminen Belgiasta vaatisi Belgian toimenpiteitä.
Huolimatta siitä, että Belgiaan on ollut sijoitettuna ydinaseita lähes 70 vuotta Belgiassa nautitaan vohveleita edelleen. Kolmas maailmansota ei ole valitettavasti vieläkään alkanut.
Suomeen ei ole mitään syytä tuoda ydinaseita, mutta eipä toisaalta ole mitään syytä niiden tuontia erikseen etukäteen kieltää.
Ilmoita asiaton viesti
”In 2021, it is estimated that there are 100 U.S.-owned nuclear weapons stored in five NATO member states across six bases: Kleine Brogel in Belgium, Büchel Air Base in Germany, Aviano and Ghedi Air Bases in Italy, Volkel Air Base in the Netherlands, and Incirlik in Turkey. The weapons are not armed or deployed on aircraft; they are instead kept in WS3 underground vaults in national airbases, and the Permissive Action Link (PAL) codes used to arm them remain in American hands. To be used, the bombs would be loaded onto dual-capable NATO-designated fighters. Each country is in the process of modernizing its nuclear-capable fighters to either the F-35A, the F-18 Super Hornet, or the Eurofighter Typhoon.”
https://armscontrolcenter.org/fact-sheet-u-s-nuclear-weapons-in-europe/
Ja laukaisukoodit amerikkalaisilla.
Ilmoita asiaton viesti
Venäjällä on saman kaltainen tapa.
Taktiset ydinaseet on varastoitu yleensä satojen kilometrien päässä niiden kantolaitteista. Jos tulee tarve niitä käyttää, niin asiaan erikoistuneet joukot vievät ja asentavat ydinaseet (taistelukärki, lentopommi) niiden kantolaitteisiin.
Ilmoita asiaton viesti
Sitten kun -täälläkin- välillä puhutaan salkussa kannettavista ydinpommeista, niin rikastettua uraania tarvitaan 70 kg ja plutoniumilla riittää 10 kg. Ja noiden massojen lisäksi tarvitaan vielä monenmoista siihen ympärille.
Pienten ydinpommien keskeinen ongelma on säteilykuorma, jonka vuoksi elektroniikkaa joudutaan uusimaan varsin tiheään tahtiin. Niinpä tämän hetken käsitys on, että mitään ’pieniä’ ydinaseita ei enää olisi käyttökunnossa – jos niitä koskaan olikaan.
Ilmoita asiaton viesti
”The U.S. Armed Forces will operate across Slovak territory, while respecting Slovakia’s sovereignty, constitution and law.”
Joka ainoassa DCA:ssa on sama lauseke, mutatis mutandis.
Täällä näyttää vallitsevan sama pelko ja väärinymmärrys mikä tahansa sopimus lyödään eteen. Samat lässytykset alkoivat ”isäntämaasopimuksen” suhteen. Ja lisäksi levitettiin törkeää valhetta, että Ruotsin sopimus oli erilainen. Oikaisin sen linkkaamalla molemmat allekirjoitetut sopimukset tänne. No, eihän se siihen loppunut. Myös Paavo Väyrynen valehteli toistaen väitettä.
Aivan uskomatonta porukkaa.
Puhumattakaan sitten siitä GCM-asiakirjasta (The Global Compact for Migration), josta Luukkanen raapusteli puolisen tusinaa kirjoitusta, joka ainoa täynnä hölynpölyä.
Ilmoita asiaton viesti
Persujen lietsoma GCM -kohu oli alusta asti nähtävissä bull shitiksi. Keskeinen väite liittyi käännösvirheeseen (joko aito tai ymmärretty); sopimuksessahan viitattiin käsitteeseen ’regular migration’, jonka persut tarkoitushakuisesti käänsivät ’säännönmukaiseksi’, vaikka tuossa kontekstissa ’regular’ tarkoittaa ’sopimuksella määriteltyä’.
Valehtelemalla pääsee pitkälle – puoluesihteeriksi tai jopa ministeriksi.
Ilmoita asiaton viesti
Jep, asiakirjan otsikko on ”GLOBAL COMPACT FOR SAFE, ORDERLY AND REGULAR
MIGRATION”
Ja se sitovuus ja allekirjoittaminen…
Kovaa porukkaa!
Ilmoita asiaton viesti
Eräät ovat tässä keskustelussa hehkutelleet, että ydinaseista Suomen alueella ei olisi ylipäänsä mitään haittaa, sodan aikana ne saataisiin vielä suurvallalta omaan kontrolliin ja valtioiden suverenetiitit säilyvät toki hyvin myös vierasmaalaisten joukkojen alla. Eli ei huolta minkäänlaista; ”business as usual”.
Ydinasesotaa ei 70 vuoden aikana ole ollut eikä tietenkään ole mitään pakkoa sellaisen syttymiseen -mutta yhtä vähän jotain takuuta sen tapahtumatta jäämisestä. Meille muistamisen arvoisimmin tapahtui vuonna 1962 Kuuban ohjuskriisi, kun Neuvostoliitto yritti sijoittaa ydinaseita sinne. Ydinsotavaaran oloissa se perääntyi USA:n uhkausten edessä. Nyt taas ei sama USA -edes Ukrainan sodasta huolimatta- reagoi paljon mitenkään siihen, että Venäjä aikoo sijoittaa ydinaseita aiemmin ydinaseettomaksi julistautuneen Valko-Venäjän alueelle.
Sodanvaaran kannalta olennaista onkin, minne ydinaseet tai verrannolliset järjestelmät sijoitetaan. Venäjän kannalta sen Lappi eli Kuolan niemimaa on jopa arempi kohta kuin amerikkalaisille Florida. Sieltä käsin toimivat ydinsukellusveneet, joiden mannertenväliset ohjukset yksin takaavat vastaiskukyvyn mahdolliseen mannertenväliseen ydinasehyökkäykseen. Taktisten ydinaseiden -tai -järjestelmien sijoittaminen Suomen Lappiin olisi ainakin yhtä järisyttävää kuin vastaavien venäläisten sijoitus Kuubaan.
Että ydinsotatilanteessa ryhdyttäisiin suvereniteettisyistä hienosti vaihtamaan kantavia lentokoneita kotimaisiin, joiden poliittiset johtajat sitten itsenäisesta alkaisivat pähkäillä toteuttavatko he liittolaissuurvallan pyynnön vai ei, on kuusta. Tosipaikan tullen ei missään pohdita valtiojurismia vaan toimitaan kuinka voidaan.
Ja suvereniteetin suhteen on paras esimerkki EU:n suurin, mutta vajaan suvereniteetin valtio Saksa ja sen suvereenit naapurimaat Ranska, Sveitsi ja Itävalta. Saksan politiikkaa hallitseva pelko astua jotenkin USA:n varpaille niin turvallisuus- kuin ulkopoliittisesti on se onneton takuu, että EU ei pysty luomaan mitään omaa itsenäistä turvallisuus- tai ulkopolitiikkaansa. Ja sisäpoliittisesti siellä, aivan päinvastoin kuin naapurimaissa, aletaan kaikenlaisten kansallisten tahdonilmausten -, riippumatta oikealtako vai vasemmalta- esittäjiin lyödä natsileimaa. Ja sieltä tämä käyttäytymismalli on alkanut valua myös vielä -kuinka kauan?- suvereeniseen Suomeen.
Ilmoita asiaton viesti