Taistelu Englannista – osa II: sananvapaus vaarassa

Olen huolestuneena ihmetellyt Iso-Britannian poliittista tilannetta.

Onko Magna Charta’n, Habeas Corpuksen, vapaan kriittisen ajattelun, vapaan sanan, liberaalin hallinnon, common sense-ajattelun isänmaa vajoamassa jonkinlaiseksi vara-Unkariksi?

Miten on mahdollista, että Metropolitan Police pidättää ihmisiä, jotka jakavat netissä materiaalia – ilmeisesti maininnalla ”if this is true…”.

UK – hieno maa, jossa on nyt jotain vinossa

Mainittakoon tässä aluksi, että minulla on hyvin positiivinen kuva Iso-Britanniasta. Olen asunut ja opiskellut Lontoossa (School of Slavonic and East-Europan Studies – SSEES, University of London) ja Oxfordissa (Senior Associated Member, St. Anthony’s College).

Kehitin itsestäni anglofiilin, joka arvostaa Englantia; sen historiaa, kirjallisuutta ja kulttuuria.

Nyt kun se on sanottu, niin todettakoon myös, että hyvällä ystävällä on mahdollisuus arvostella jotakuta, mikäli huomaa, että jotain on vinossa.

Nyt on. Ainakin nyt on mahdollisuus esittää kysymyksiä.

Epäilen, että UK:n ”common sense” ajattelusta on vähitellen tullut jonkinlaista ”cant-woke” ajattelua ts. tekopyhää wokea, jossa väärien sanojen käytöstä tai pelkästä keskustelusta saattaa joutua vankilaan. Mihin se johtaa?

Ongelmiin.

Sananvapaus, josta ennen ylpeiltiin

Iso-Britannian voima on ollut vanhastaan sen demokratiassa ja järkevässä ymmärryksessä. Maa kehitti itselleen 1800-luvun puoleenväliin mennessä sellaisen poliittisen järjestelmän, jossa alemmat luokatkin uskoivat parlamentin ja demokratian voimaan.

Äänioikeuden laajentuessa ovat kansalaiset voineet löytää konservatiivi-tory puolueen lisäksi vaihtoehtoja whig-puolueesta, liberaaleista ja labour-puolueesta. Paikalliset puolueet ovat myös kukoistaneet kuten esim. Skotlannissa.

Sana on ollut vapaa.

Britit ovat aina ylpeilleet vapaan sanan traditiostaan ja pitävät sitä itsestäänselvänä. Kuten on todettu: “freedom of speech is at the heart of their identity, and a gift given to the rest of the world”.

Asiaa käsiteltiin parlamentissa jo vuonna 1523, jolloin Thomas More kirjoitti kuningas Henrik VIII:lle tästä vetoomuksen. Virallisesti kuningatar Elisabet I:n aikana parlamentti totesi vuonna 1563, että vapaa sana on sallittu – ”vanhan ja muinaisen järjestyksen mukaisesti”. Tätä perinnettä on pidetty voimassa esimerkiksi ns. ”Speakers Corner’s” perinteessä. Lontoon Hyde Parkissa ja muutamassa muussa paikassa. Vapaata sanaa on supistettu sotien aikana ymmärrettävästi mutta näistä rajoituksista on aina päästy.

Communication Act ja Equality Act

Asiat sujuivat siihen saakka kunnes vuonna 2003 säädettiin laki Communication Act. Erityisesti sen osa ”section 127” sääti lainvastaiseksi ilmaisun, joka on: “by means of a public electronic communications network a message or other matter that is grossly offensive or of an indecent, obscene or menacing character.” Tätä tuki myös vuonna 2010 säädetty laki: Equality Act of 2010. Sen tarkoituksena oli taistella vähemmistön vastaisia ennakkoluuloja ja diskriminaatiota vastaan. Näyttää siltä, että näitä sovelletaan vallanpitäjien antamien ohjeiden mukaan niin, että kuka tahansa saattaa joutua syytteeseen ja tuomituksi.

Starmerin uho

Kuten tiedetään, Iso-Britannian äskeiset väkivaltaiset mielenosoitukset alkoivat Southportissa, Mersey-joen luona tapahtuneista pienten tyttöjen Taylor Swift-tanssipajan puukotuksista; kolmen lapsen kuolemasta.

Puukottaja tappoi 29 heinäkuuta 2024 kuusivuotiaan Bebe King’in, seitsemänvuotiaan Elsie Dot Stancombe’n. Kolmas uhri Alice Dasilva Aguiar kuoli vammoihinsa myöhemmin.

Puukotukset sähköistivät maan välittömästi. Epäilty 17-vuotias Axel Muganwa Rudakubana on wikipedian tietojen mukaan syntynyt Walesissa, ja hän on ruandalaisen maahanmuuttajan lapsi. Liverpoolin oikeus ilmoitti lopulta epäillyn nimen vaikka sitä oli yritetty pitää salassa siksi, että hän oli alaikäinen. Salassapito aiheutti kuitenkin sen, että julkisuuteen levisi tietoja siitä, että kyse olisi ollut ”Ali”, islamtaustainen maahanmuuttaja.

Seuraavaksi Iso-Britannian hallitus esitti asianmukaiset surunvalittelut; sisäministeri Yvette Cooper kävi paikanpäällä. Kun pääministeri Starmer kävi asettamassa kukat paikalle, alkoi väkijoukko huutelemaan hänelle.

Syy ehkä oli muun muassa se, että Keir Starmer oli luvannut omassa kampanjassaan selvittää ja hoitaa yhä yleisimmiksi tulleet puukotukset, joille ei näytä olevan loppua. Juuri ennen Southportin tapahtumia oli ryöstetty ja tapettu aamulenkillä koiran kanssa ollut usean lapsen äiti. Tapahtuneesta epäillään maahanmuuttajia.

Surevat ihmiset alkoivat osoittaa mieltään ja huolestuneet ihmiset tulivat kaduille. Tilanne kiristyi illalla 30 heinäkuuta kun suuri joukko väkeä ulkopuolelta kokoontui paikallisen moskeijan luokse ja alkoi heitellä kiviä sinne. Poliisin ja mielenosoittajien väliset mellakat syvenivät samalla kun niihin osallistui maahanmuuton vastustajia.

Starmerin valinta: uho

Pääministeri Keith Starmer päätti tämän takia pitää puheen, jossa hän tuomitsi mielenosoittajat muualta tulleiksi ”gang of thugs” joukoksi, jolle asetetaan stoppi. Samalla hän varoitti sosiaalisen median yhtiöitä siitä, että ne eivät saa levittää ”misinformaatiota” (https://www.bbc.com/news/articles/ckg55we5n3xo).

”… ”Let me also say to large social media companies, and those who run them, violent disorder clearly whipped up online: that is also a crime. It’s happening on your premises, and the law must be upheld everywhere…”

Olen tässä täysin twitterin erilaisten videoiden ja artikkeleiden varassa mutta minusta tuntui, että pääministeri teki tässä kohtalokkaan virheen.

Ensinnäkin, näissä mielenosoituksissa oli mukana muitakin kuin ammattiväkivaltaisia rikollisia. Siellä oli tavallisia ihmisiä kuten vanhempia ja isovanhempia, jotka ovat huolestuneet siitä, että voiko kaduilla liikkua, ovatko minun lapseni ja lapsenlapseni vaarassa. Ihmisiä, jotka eivät ole katujen ganstereita. Ovatko he nyt valtion vihollisia?

Starmerin harjoittama tiedonvälityksen tai sosiaalisen median syyttely oli kuin olisi heittänyt bensaa liekkeihin. Olipa väärä informaatio kotoisin ”kelmien kerholta”, Moskovasta tai FSB:ltä on selvää, että median syyttely luo taas uusia viholliskuvia ja auttaa kaikenlaisten salaliittoteorioiden kehittelyä.

Toiseksi, on selvää, että Starmerin ”kuherruskuukausi” vaalien jälkeen on nyt ohitse. Ärhentely ja erityinen voimannäyttö merkitsee sitä mitä hän ei varmaan halunnut. Nyt mellakat saavat suurempaa poliittista painoarvoa. Sosiaalisessa mediassa syytellään nyt Starmeria jonkinlaisesta pärtyllinyön järjestämisestä ja siitä, että mellakat alkavat nyt syventyä. Miksi jotkut ryhmät voivat aseistautua ja toiset eivät? Miksei kaikkia, joilla on machete tai nuija pidätetä? Ei edes sitä maahanmuuttajaa, joka hyökkäsi Mancesterin lentokentällä poliisien kimppuun ja mursi naispoliisilta nenän?

Brittiläinen common sense -ajattelu näyttää olevan hävinnyt. Mielenosoittajat, jotka on leimattu äärioikeistolaisiksi roistoiksi, vastustavat laitonta maahanmuuttoa – veneillä ja kumiveneillä Ranskasta Kanaalin yli Britanniaan – joka on saavuttanut uskomattomat mittasuhteet. Pääministeri Starmer puolestaan ei halua keskustella laittomasta ja hallitsemattomasta maahanmuutosta.

Kolmanneksi, ketä vastaan Starmer nyt sotii? Jos hän sotii tätä ”gang of thugs” vastaan; tätä työttömien ja toivottomien massaa vastaan, hän ei tule koskaan voittamaan. Nämä toivonsa menettäneet ovat suurkaupungeissa ehkä 3 sukupolven työttömiä, pikkurikollisia tai kelmejä, jotka tappelevat väkivallan ilosta. Olen itsekin joutunut puolustamaan henkeäni näiltä. Tälle porukalle on aivan sama kuuluuko vierestä suomea tai arabiaa. Nämä ihmiset olisivat kuin luonnollisesti Labourin kannattajia mutta tämä puolue ei tarjoa heille mitään muuta kuin toivottomuutta. Pääministerin uho herättää näissä vain sisua ja positiivista mieltä.

Entä sotiiko Starmer keskiluokkaa ja tavallisia ihmisiä vastaan, jotka nyt surevat ja pelkäävät oman turvallisuutensa puolesta? Se ei ole kovin viisasta.

Pidätykset – viisasta?  

Ihmeellisintä tässä on se, että edellä mainittujen lakien johdosta on pidätetty ihmisiä. Pääministerin varoitukset on otettu tosissaan: mm. Cheshire’n poliisi on pidättänyt 55-vuotiaan naisen “väärän informaation” levittämisestä. Perusteena rasistisen vihan ja väärän tiedon levittäminen. Toisessa tapauksessa Jourdan Parlour-niminen henkilö sai 20 kuukauden tuomion väärän tiedon levittämisestä kertoessaan netissä oman mielipiteensä asioista (https://news.sky.com/story/jordan-parlour-facebook-user-jailed-for-riot-related-social-media-posts-13193894).

Kyseisen nuoren miehen äiti esitti oikeudelle vetoomuksen, jossa hän totesi, että hänen poikansa oli joutunut tunteiden valtaan tässä asiassa.

Se ei auttanut. Vankilan portit ovat sulkeutuneet ja viha kasvaa. Vaikka siltä näyttääkin, on erittäin erikoista, että demokraattisen maan pääministeri sotisi demokratian ydintä, sananvapautta, vastaan. Starmerin lausuntojen perusteella jopa vaikuttaa siltä, että hän ei välitä tuomioistuimien riippumattomuudesta poliittisesta vallasta vaatiessaan pikaisia ja ankaria rangaistuksia ”roistoille”. Verkon perusteella vaikuttaa kuitenkin siltä, että ”tavalliset ihmiset” eivät ymmärrä miksi nykyhallinto vapauttaa vankiloista tuomittuja rikollisia vankiloiden tungoksen ja ylikuormituksen takia ja nyt kuitenkin tuomitsee vankilaan brittejä oman mielipiteensä ilmaisemisesta.

Kysyn itseltäni tässä: oliko Southportin surullisen tapahtuman nostaminen maailmankuvien väliseksi taisteluksi oikein viisasta? Mitään väkivaltaa ei voi hyväksyä mutta on kysyttävä mihin tällaiset äkkiväärät toimenpiteet johtavat? Ne todelliset väärän tiedon syypäät ovat muualla ja kun tällainen vanhempi naishenkilö tai joku nuori suuttunut kolli pidätetään, merkitseekö se jonkinlaisen nettihirmuvallan perustamista britteihin? Sosiaalisen median väärät huhut ja salaliitot johtuvat yleensä siitä, että oikeaa tietoa ei ole saatavilla; että asioita salataan. Parlourista tulee omiensa joukossa marttyyri ja on varma, että hän ja hänen kaltaisensa radikalisoituvat lisää vankilassa. Vihasta syntyy vihaa ja siitä syntyy terrorismiin altis sukupolvi.

Turhan uhon sijasta pääministerin pitäisi huolehtia a) siitä, että kaikkien väkijoukkojen aseet ja nuijat otetaan pois ja väkivallan levittäjät pidätetään b) turvaudutaan common sense ajatteluun, joka on varmistanut, että Iso-Britannia on todella suuri. Ongelma alkujuuri on kuitenkin siinä, että maahanmuutto on täysin päässyt viranomaisten hyppysistä. Se on hallitsematonta. Samalla ne, jotka ovat jo maassa on saatava kunnioittamaan lakia.

Vuonna 1940 ensimmäinen ”Battle of Britain” päättyi voittoon Iso-Britannian voittoon. Natsi-fasistit eivät tehneet maihinnousua kun eivät siihen kyenneet.

Vuonna 2024 taistellaan ilmeisesti Battle of Britain – Osa II. Toivottavasti sitä ei käydä rannoilla, pelloilla ja kaduilla kuten Winston Churchill kesäkuun 4 pnä 1940  totesi parlamentille:  “We shall fight on the beaches, we shall fight on the landing grounds, we shall fight in the fields and in the streets, we shall fight in the hills; we shall never surrender..”

**

Laitan tähän vielä Rowan Atkinsonin erittäin hyvän ja tasapainoisen puheenvuoron vapaan sanan merkityksestä. Britanniassa se on vaarassa. Rowan kertoo, että Oxfordissa pidätettiin mies, joka oli kutsunut poliisihevosta kadulla ”homoksi”; teini pidätettiin kun hän oli kutsunut scientiologiaa kultiksi ja kun eräs kahvilanpitäjä oli näyttänyt kahvilansa tv:ssä Raamantunlauseita.

Koomikko puhuu viisaita ja allekirjoitan tässä kaikki. Toivottavasti tämä hulluus ei tule Suomeen.

https://x.com/i/status/1822450574471606406