Tanssitaanko huomenna eduskunnassa ripaskaa?

Käännytyslaki-keskustelun innoittamana tarkastelin käsikirjastoni lektyyristä Suomen ja Venäjän välisen suhteen historiaa ja sitä käsitteleviä tutkimuksia.

Kannatti selata: Polvinen, Klinge, Virrankoski, Vihavainen, ym.

Sitten vilkaisin Twitteriä.

Siellä muutamat skribentit ovat käsitelleet asiaa anakronismin keinoin. On Iston taulua ja puhutaan ”perustuslaillisuudesta”. On jopa kirjoitettu historiasta. Ja sekoitettu asioita ihan ”tilulilu”.

Vertailu on mielenkiintoinen.

Vaikka ajat ovat muuttuneet niin jotain asioita on säilynyt. Idealismin ja onnenonkimisen ajatukset ovat säilyneet.

Ripaskaa osataan tanssia ilmeisesti vieläkin.

Onnenonkijoiden ja idealistien välinen häilyvä raja

Vähän yli 100 vuotta sitten maassamme perustuslailliset ja myöntyväisyyslinjan kannattajat kiistelivät siitä miten pitäisi suhtautua aggressiivisemmaksi käyvän Venäjän vaateisiin. Oliko myönnyttävä vai oltava periaatteellinen? Pitikö vastustaa aktiivisesti vai passiivisesti?

Keskustelu ei ollut vaaratonta sillä Venäjällä oli tällöin voimankäytön monopoli ja sen urkkijat yrittivät tutkia kuka Suomessa oli vaarallinen separatisti. Tsaari Nikolai lähetti vuonna 1898 tätä varten Suomeen kenraalikuvernööriksi Nikolai Bobrikovin, jonka piti musertaa suomalaisten oletettu vastarinta ja kapinallisuus.

Bobrikov epäonnistui. Suomalaiset olivat varsin lojaaleja.

Kun kiista tihentyessä suomalaisten lehtien pilakuvissa käsiteltiin asiaa aika armotta.

Ne henkilöt, jotka edustivat ns. myöntyväisyyssuuntaa ja isänmaan petosta saivat tylyn kohtelun.

Siteeraan tässä nyt sanatarkasti ”Kansakunnan historia. Ahdistettu kansakunta 1890-1917” (Kari Virtanen) kirjasta tekstiä sivulta 110, jossa hän käsittelee ajan pilakuvia. Siinä on teksti: ”…ripaska eli ryssän tanssi oli myöntyväisyyden symbolina” (disclosure: kyse ei ole minun poliittisesta kannanotostani vaan se on historian tutkimuksessa esiintullut sen ajan termi).

Kuvissa johtavat myötyrit tanssivat ripaskaa ja ojentelevat jalkojaan Bobrikovin heiluttaessa ruoskaa.

Tai kuten sosiaalidemokraattisen pilalehden ”Welikulta” kannessa, jossa vuonna 1910 kuvattiin Venäjä nauraaröhöttäväksi ja partaiseksi musikaksi, jonka vaimo – Suomi-neito – katseli lapsiaan (suomalaisia poliitikkoja, jotka vain tappelivat lattialla) epätoivolla.

Ajatuksena: miksi ne tappelee kun pitäisi toimia yhdessä?

Moni näistä Bobrikovin ja Seynin kätyreistä olivat ns. moraalittomia onnenonkijoita, joiden muisto on myöhemmin jäänyt unohduksen alhoon. Kärkkyminen, opportunismi ja oman edun tavoittelu verhottiin tinkimättömäksi oikeuden puolustamiseksi.

Todettakoon myös että usein aikalaisten tuomiot olivat joskus tylyjä ja kohtuuttomia. Esimerkiksi ministerivaltiosihteeri Woldemar Carl von Daehn kykeni taitavasti puolustamaan vaikeassa tilanteessa Suomen etuja.

Useimmilla myöntyväisyyspoliitikoilla ei ollut tätä kyvykkyyttä kuitenkaan ollut. Monen idealistin lähtökohtana oli moraalinen vakaa usko siihen, että joskus tulevaisuudessa siirryttäisiin onnelliseen tulevaisuuteen, jossa imperialismin ja voiman oikeudesta siirryttäisiin kansallisvaltioiden aikaan.

Siellä sitten moraaliset arvot hallitsisivat eikä sortoa olisi. Tätä ajatusta voisi kuvata parhaimmin termillä ns. ”arvopohjainen realismi”. Muistuttaako sen nykyistä Suomen turvallisuuspoliittista linjaa – siitä voi keskustella.

Tilanne vaikeutui kun I maailmansota lähestyi. Kenraalikuvernööri Seyn oli valmis lopulliseen Suomen lopulliseen venäläistämiseen ja kiinnitti erityistä huomiota yleisen mielipiteen hallintaan, sekä siihen, että ”vasikoiden” piti raportoida mahdollisimman kattavasti kansan mielialoista.

Näytti siltä, että Suomi vajoaisi ”vasikoiden”, ”onnenonkijoiden” ja ”kätyreiden” alle.

**

Kun nyt palataan nykyaikaan, on hyvä muistaa, että käännytyslaissa on kyse Suomen turvallisuudesta.

Lait ovat ihmisen säätämiä – eivät Jumalan. Tämän takia meillä ei ole valtionshamaaneja (https://www.verkkouutiset.fi/a/shamaanit-on-paastetty-elamoimaan-lain-saatamisessa/#99728f9d).

Valtiolla on myös oikeus huolehtia omista kansalaisistaan ja niiden turvallisuudesta. Suvereenisti.

Myönnän avoimesti, että en ymmärrä ajatusta, että ”menköön koko maa häviöön kunhan lait säilyvät”.

Kunnioitan kuitenkin heitä – jokaista aitoa ja rehellistä vakaumusta pitää kunnioittaa. Sitten ovat ne muut…

Nyt olisi hyvä idealistienkin aika ymmärtää, että vieressä on aggressiivinen ja imperialistinen maa, joka suhtautuu meihin vihamielisesti. Nyt eletään oikeasti vaaran vuosia.

Toivottavasti huomenna on salissa tarpeeksi isänmaan ystäviä.

ps. on niin sakeaa Venäjä-trollien bongoilua että….saavat organisoida sen bongo-ryhmänsä toiseen blogiin.

artoluukkanen
Perussuomalaiset Järvenpää

Pyhiinvaeltaja kesällä 2024

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu