Tapaus Yli-Viikari lentää yli parodiahorisontin

VTV:n johtajan Tytti Yli-Viikari toiminnasta keskustellaan.

Kuten olen jo aiemmin todennut, asia pitää selvittää juurta jaksain. Samoin oikeuskansleri Tuomas Pöystin yhteydet on käytävä läpi tarkasti – maamme tärkeimmän oikeusviranomaisen päälle ei saa langeta pienintäkään epäilystä nepotismista. Kuka tunsi kenet? Ja miksi?

Se suuri kysymys on miksi tähän tapaukseen ei kiinnitetty aiemmin huomiota? Miten on mahdollista, että eduskunta ei hämmästellyt tätä toimintaa jo aikaisemmin? Kuka hyväksyi hänen matkalaskunsa ja antoi matkamääräykset?

Entä eikö kukaan eduskunnassa ihmetellyt esimerkiksi seuraavaa vuosikertomusta.

Resilienssi, siniset ajatukset, henkilöstön liikkuvuus, asiantuntijuuksien törmäyttäminen ja näkökulmien ristipölytys?

Analysoin tässä muutamalla sanalla Yli-Viikarin nimissä esitettyä Valtiontalouden tarkastusviraston vuosikertomusta eduskunnalle 2020 (https://vuosikertomus2020.vtv.fi/paajohtaja-tytti-yli-viikari-valtionhallinnon-resilienssi-turvaa-tulevaisuuden-rakentamista/). Kyseinen toimintakertomus kannattaa lukea itse. Se on hämmästyttävä ja tavallisen veronmaksajan kannalta pelottava puheenvuoro.

Näin yleisellä tasolla vuosikertomus ei kerro mistään suuresta strategisesta ajattelusta, akateemisesta syvällisyydestä tai maineikkaiden yliopistojen läpikäymisestä.

Siinä on iloisena mylläkkänä joidenkin tutkijoiden ajatuksia, muodissa olevia ilmaisuja ja ajatushöttöä. Puhe on hyvä esimerkki siitä miten käytetään hallinnon newspeakia ja umpimähkäisesti muodissa olevia iskusanoja. Se tuo mieleen ainakin minulle NL:n ideologisen kielen, jossa kommunistiseen ideologiaan sekoitetiin itsestäänselvyyksiä, optimismia ja sivistyssanoja.

Puheen tärkein selkokielinen viesti on se, että hallinnolla menee ihan hyvin.  ”valtionhallinto on toiminut poikkeuksellisessa tilanteessa erinomaisesti”.

Ja sehän on muuten totta.

Valtion varoja valvova viranomainen ei ole ollut yhtään huolestunut siitä, että maa ottaa velkaa ennätystahtia. Yli-Viikarin mukaan hallinto on osoittanut koronavuonna resilienssiä ts. se on kyennyt toimimaan moitteettomasti vaikka ympäröivät yhteiskunta ja talous ovat sortuneet koronakriisissä.

Puheen mielenkiintoisin sisältö on sen mitäänsanomattomuus. Puhe näyttää olevan jonkinlaisen puppugeneraattorin lopputuotetta. Lauseet ovat jonkinlaisia itsestäänselvyyksien toteamisia, joissa käytetään outoja ilmauksia kuten ”muutosajuri”, ”asiantuntijuuksien törmäyttämistä” ja ”näkökulmien ristipölytystä”.  Siinä on iloisessa sekamelskassa keskenään ”sinisiä verkostoja”, ”punaisia verkostoja” ja Veikko Huovisen Havukka-ahon ajattelijaa.

Veronmaksajan kannalta pelottavinta tässä on se, että valtion varojen käyttöä valvova viranomainen haluaisi kovasti verkostoitua ja kutoa siteitä ympäriinsä ts. suljettujen verkostojen lisäksi tarvitaan avoimia verkostoja (!). Viranomaisen, jonka pitäisi olla näiden hyvä-veli verkostojen ulkopuolella ja kaikkien intressien yläpuolella, olisi Yli-Viikarin mukaan päästävä ehdottomasti liikkumaan.

Minusta raivoisa verkostoitumiskiihko kompromentoi koko laitoksen. Maailmassa – erityisesti kehitysmaissa – valtiovarojen käyttöä valvovien instituutioiden ongelmana ei ole ollut verkostoituminen vaan armoton korruptio.

Arvioikaa itse:  …”henkilöstön liikkuvuus, asiantuntijuuksien törmäyttäminen ja näkökulmien ristipölytys ovat välineitä, joilla hallinto voi parantaa joustavuutta ja uuden oppimista. Verkostotoiminta tulee ulottaa hallinnon ja yksityisen sekä kolmannen sektorin välille ja kansainväliseen ja kansalliseen ajatushautomo- ja tutkimustoimintaan. Lisäksi ihmisten henkilökohtaisia verkostoja tulee monipuolistaa…”

Toisaalta voidaan hyvänä puolena asiasta todeta, että Yli-Viikari on järkähtämättä pannut toimeen vuosikertomuksensa toimenpiteet.

Yli-Viikari on päässyt liikkumaan kaikilla mantereilla – paitsi ei Antarktiksella.

+28

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu