Tarvitaanko Suomessa kyyliä?

Minusta ei.

Tässä pieni makupala ilmiantamisen kulttuurista ja siitä mihin se voi viedä. Näytepala on Ukrainan KGB:n arkistosta (GDA-SBU).

Ilmianto, joka tuli liian myöhään

Tammikuun 13 pnä vuonna 1966 Ukrainan KGB raportoi Ukrainan kommunistipuolueen keskuskomitealle erikoistiedonannon, jossa kerrottiin kuinka Leonid Semenovitš Serpilin niminenjournalisti, NL:n kirjailijaliiton jäsen ja NKP:n jäsen (eli tunnustettu ja etuoikeutettu) ”oli sallinut puhuttavan tendenssimäisiä lausuntoja NKP:n sisä- ja ulkopolitiikan eri asioista” (”…допускает тендеционное высказывания по различным вопросам внутренней и внешней политики КПСС…”).

Tiedonannossa kerrotaan kuinka Serpilin oli osallistunut loka-marraskuussa 1965 allekirjoitettuihin protesteihin, jotka oli suunnattu joidenkin ukrainalaisten intelligentsian jäsenten pidätyksiä vastaan. Kun Serpilin oli sitten keskustellut asiasta Ukrainan kommunistisen puolueen keskuskomitean jäsenten kanssa (jossa tätä ilmeisesti nuhdeltiin hänen toiminnastaan) hän oli läheisten kesken kertonut tapahtumasta ja valitellut asiaa pitäen omaa toimintaansa ”donquijotemaisuutena” ts. yltiöpäisenä ja vastuuttomana.

Ilmoituksen mukaan Serpilin oli kuitenkin avomielisesti kertonut, että NKP:n kongresseissa ei käyty enää poliittista keskustelua vaan että ”nuoriso oli jäänyt ilman ideaaleja, ilman mitään suuntaa” ja 1920-luvun ideaaleilla ei enää voisi puolustaa Magnitogorskin rakentamista tai muita saavutuksia.

Pahinta tiedotuksen mukaan oli se, että Serpilin arvosteli ”valheellisesti” kommunistipuolueen ja hallituksen toimintaa suhteessa Kiinaan, että NKP ”oli rähmällään” Kiinan kommunistisen puolueen edessä (”…ползает на брюхе перед КПК”).

Kyseinen raportti perustui nimettömän ilmiantajan kertomukseen. Näyttää siltä, että ilmiantaja oli aivan läheltä – ehkä perhepiiristä.

Traagista kyllä Serpilin itse ei tiennyt ilmiannosta. Onneksi asiasta ei tullut seuraamuksia sillä Kiinan kulttuurivallankumous kylmensi maiden välit pian äärimmilleen. Ilmianto tuli siten liian myöhään.

Nimellinen ilmianto

Yleensä näiden ilmiantajien nimiä ei mainittu mutta joskus ne kerrottiin kun kyse oli tärkeistä ihmisistä. Esimerkiksi 22 maaliskuuta 1966 tehdyssä raportissa kerrottiin, että maaliskuussa 1966 oli Jaltalla sijaitsevassa kirjailijaliiton huvilassa pidetty keskustelutilaisuus. Siellä oli tovereiden vietetty iltaa ja vapaassa hengessä oli puhuttu avoimesti (ts. kosteat juhlat).

Ilmiantaja oli Arkadi Perventsev niminen kirjailija, joka oli tullut Jaltalle ”luomistyöhön”. Hän oli hetimiten notoorisen kokouksen jälkeen ilmoittanut KGB:lle, että ed. tapaamisessa henkilöt Boris Sahoder, David Dar, Aleksandr Borštšagovskij ja Eduard Uspenskij olivat kokoontuneet Konstantin Paustovskijn ympärille puhumaan neuvostovastaisuuksia.

Ilmiannon mukaan Paustovskij oli ”luottamuksellisessa tapaamisessa” kertonut tyytymättömyydestään NKP:n keskuskomitean linjaan kirjallisuudessa jopa niin, että he olivat protestoineet tunnettujen toisinajattelijoiden Sinjavskin ja Danielin oikeusprosessia vastaan. Perventsev paljasti myös, että tämä oli kuullut näiltä huhun siitä, että tunnetut kirjalijat Kataejev, Simonov ja Tvardovskij yhdessä balettitähden Maja Plisetskajan kanssa olivat kirjoittaneet protestikirjeen Stalinin aseman uudelleenrehabilitointia vastaan. Perventsev oli päätynyt siihen johtopäätökseen, että tämä ”ryhmä” oli vaarallinen sillä ”juuri nyt valmistellaan 23. puoluekokousta ja että NL valmistautui vallankumouksen 50 vuotisjuhliin ja pian oli 10-vuotta Unkarin tapahtumista”.

Ilmianto jää aina historiaan – aina

Näyttää siltä, että tämä stalinistinen ilmiantaja ei tiennyt sitä, että hänen ”luottamuksellisessa ilmapiirissä” saamansa materiaali ei oikein saavuttanut kohdettaan. Paustovskij oli erittäin tunnettu eikä tämä riittänyt vielä toimenpiteisiin häntä kohtaan. Esimerkiksi Konstantin Paustovskij oli nimetty 1965 oman maansa kirjallisuuden Nobel ehdokkaaksi. Palkinnon sai kuitenkin hänen maanmiehensä Mihail Solohov vuonna 1965.

Samoin lastenkirjailija Uspenskij oli tunnettu ja rakastettu hahmo eikä Plitsetskajalle tullut tästä ongelmia. Häntä yritettiin pitää Neuvostoliitossa sillä hänen loikkaamista pelättiin mutta lopulta hän sai esiintyä missä halusi.

Ilmiantaja Arkadi Aleksejevitš Perventsev (Арка́дий Алексе́евич Пе́рвенцев) oli ollut tunnettu Stalinin aikana ja saanut palkintoja mutta Stalinin kuoleman jälkeen hänen tähtensä alkoi sammua. Uudet kirjailijat rynnistivät ohitse ja byrokratiaan jumiin jääneelle kirjailijalle ei jäänyt muuta keinoa kuin ilmiannot. KGB tiesi tämän ja ymmärsi myös ne motiivit, jotka olivat houkutelleet stalinistisen kirjailijan tähän urkintaan.

Wanha hirvi ei pärjännyt nuorille hirville edes kaunaisella ja katkeralla ilmiannoilla.

Haluammeko Suomeen samanlaisen ilmiantojen kulttuurin?

Tavalliset venäläiset ihmiset inhosivat sydämensä pohjasta näistä ilmiantajia. Venäläiset inhoavat heitä vieläkin.

”Koputtelijat” eivät olleet suosittuja ja jos ihmiset tiesivät, että joku raportoi heistä, he pitivät huolen, että eivät olleet tämän kanssa missään tekemisissä.

”Stukats” oli rehelliselle venäläiselle ihmiselle torakkaa pahempi – heistä tehtiin vitsejä ja heille irvailtiin.

Nyt näyttää siltä, että Suomessa on alkanut uudenlainen ideologisen ilmiannon kulttuuri. Keskusteluilmapiirin koveneminen, herjaaminen ja demonisoiminen on saavuttanut sellaiset mittasuhteet, että yleensä niin terveet ja tolkun suomalaiset ovat alkaneet mennä sekaisin. Se näkyy tässä keskustelublogistanissa, jossa ylläpito näyttää suosivan demonisointia ja herjaa. Kun sellaista sallitaan johtaa se keskustelun kovenemiseen. Pahoittelen kyseistä Huuskon aikana syntynyttä trendiä. Toivon, että uusi johto ei siihen vaivu.

Kyseinen ”vanhurskas” linja saattaa innostaa heikompia meistä. Jotkut tahot uskovat, että väärinajattelijoita kannattaa nyt urkkia, vakoilla, ja kieliä. Siitä ollaan tekemässä ihan kunniallista ammattia ja harrastusta.

Kehitys on murheellista.

Meidän rakkaassa isänmaassamme ei tarvita ilmiantajien ja urkkijoiden ammattikuntaa. Näiden, jotka siihen pyrkivät on hyvä muistaa, että arkistot säilyttävät kaiken tiedon näistä rikosilmoittajoista ja kuiskuttelijoista.

Historian muusa Kleio on armoton siinä suhteessa.

artoluukkanen

Varakansanedustaja. Dosentti Arto Luukkanen. Vaalisivut: <a href="http://www.artoluukkanen.net" title="www.artoluukkanen.net">www.artoluukkanen.net</a>.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu