Tasavalta vaarassa – väkivalta uhkaa – vastuulliset vastuuseen!

Kansallisteatterissa esitettävä Esa Leskisen ”Ensimmäinen tasavalta” on mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä näytelmä.

Kävin katsomassa sitä perjantaina ja voin suositella sitä kaikille.

Näyttelijät (Vierikko, Halttu, Puotila, Heiskanen, Kaitue, ym.) loistivat. Vierikko on vertaansa vailla oleva virtuoosi. Sari Puumalainen taas hyöri lavalla hämmentävän muuntautuvasti. Taisto Oksasen tanssiva ja laulava Bobrikov oli taas jotain aivan hulvatonta. Näyttelijän venäjänkielinen kommentti ”erikoisoperaation loppumisesta” repäisi leukaperät naurusta.

Näytelmä miellytti historioitsijaa – ei pelkästään hyvien näyttelijöiden suoritusten perustella –  vaan myös sen autenttisten lähteiden lainausten ja ns. dokumentaarisen perinteen käytön takia. Näyttämöllä puhui menneisyyden aito ääni (”Wie es eigentlich gewesen”).

Lähteitä kunnioitettiin.

Se muistutti siitä, että todellisuus on aina hämmästyttävämpi ja ihmeellisempi kuin luotu fiktio. Sitä korosti myös näyttämötekniikan keinoin tehty ”dokumentaarisuus” ja lähelle pääsevä kamera, joka tallensi pienimmätkin ilmeet.

Kuten edellä totesin, näytelmän historiografinen pohja ei ollut kovin pahasti ”oulaantunut” vaan se pyrki – tietysti selektiivisellä tavalla – tuomaan esille itsenäisen historiamme ensi askeleet.

Tasavalta pelastui – kokoomuksen ja rkp:n toiveiden vastaisesti

Näytelmän kertomus K.J. Stålhbergista avasi mielenkiintoisella tavalla tasavallan ensimmäisen presidentin historiallista roolia. Vaikka tasavallalla oli omat raivokkaat puolustajansa (Taisto Oksasen lämmin ja hieno tulkinta Santeri Alkiosta) niin tarvittiin rauhallista lain puolustajaa kuten Stålhberg oli.

Laillisuuden takana seisominen teki hänestä maalituksen kohteen ja samalla myös vähemmän tunnetun henkilön kuin esimerkiksi Mannerheimista, joka sai oman ”historia sacransa” myöhemmin.

Ajankohtainen näytelmä – vaara uhkaa

Näytelmä oli myös pysäyttävä sen ajankohtaisen aiheen takia. Itsenäisen Suomen olemassaoloa uhkaava väkivalta on pulpahtanut pinnalle aika ajoin.

Nyt on se hetki.

Katujen jengiväkivalta uhkaa meitä juuri nyt tällä hetkellä – tänään Herran vuonna 2022.

Tasavalta on vaarassa ja vastuulliset on saatava vastuuseen.

Terrori on tullut ulkoa

Meillä väkivallan käyttö ja terrori poliittista vastustajaa vastaan on ollut varsin harvinaista verrattuna naapureihin. Meillä ei ole onneksi primitiivistä heimo/klaaniyhteiskuntaa, jossa vastustaja on epäihminen.

Luterilainen traditio ja talonpoikaisyhteiskunnan perinteet ovat johtaneet siihen, että toisella tavalla ajattelijaa kunnioitetaan ihmisenä, kristittynä ja toisena suomalaisena. Vasta viime aikoina on tätä vanhaa perinnettä vastaan hyökätty ja poliittisia vastustajia on demonisoitu.

Oikeutetun ”woke-vihan” saarnaaminen on nyt arkipäivää.

Väkivallan perinteet ja käytännöt ovat tulleet ulkoa ja niitä on tyrkytetty meille muista yhteiskunnista, joissa se elää ja voi hyvin.

Poliittinen terrori on meille tänäänkin paljolti tuontitavaraa.

Vuoden 1918 punakapina – Leninin tuontitavaraa Pietarista  

Esimerkiksi vuonna 1918 punakapinassa sosiaalidemokraattisen puolueen äkkiväärät kaappasivat puolueen itselleen ja pakottivat sen laittomuuden tielle.

Suomalaiset sosialistit eivät eläneet tyhjiössä vaan Pietarin läheisyys ja bolshevikkien antamat aseet sytyttivät kapinan.

Radikaalit sosialistit pakottivat sosiaalidemokraattisen puolueen omaksumaan käytäntöjä, jotka olivat sille loppujen lopuksi vieraita kaikesta vallankumousretoriikasta huolimatta. Leninin 31.12.1917 Suomelle antama itsenäisyyden tunnustaminen oli pelkkää poliittista teatteria; lopullinen tarkoitus oli puskea suomalaiset sosialistit väkivallan tielle ja veriseen vallankumoukseen. Näinhän sitten tapahtuikin punakapinassa, jossa noustiin laillista hallitusta vastaan. Tulokset olivat sitten sen mukaiset – veri vuosi vuolaana (https://kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/4199).

Lapuan liike ja kokoomus – Euroopan väkivalta ryöpsähti meille

Myöhempi oikeistoterrori 1930-luvulla syntyi ulkomaisesta esimerkistä ja siitä, että suomalainen vientiteollisuus näki ”suoran toiminnan” miehissä mahdollisuuden musertaa ay-liike kokonaan. Lapuan liikkeen aktivistien ryhmä sai aluksi henkistä ja taloudellista tukea kokoomuksen äärisiiveltä ja RKP:n taantumuksellisilta ryhmittymiltä.

Mallia oli otettu Saksasta, jossa fasismin ja kommunistien kahakointi näkyi jo kaduilla.

Lapuan Liike syntyi vuonna 1930 15-16. maaliskuuta. Kyse oli kommunismin vastustamisesta ja tähän kokoukseen osallistui 330 kansalaiskokousten ja järjestöjen edustajaa. Käytetyissä puheenvuoroissa haluttiin vaihtaa hallitus ja lopettaa kommunistien maanpetoksellinen toiminta.  Kokouksen tärkein anti oli ns. Suomen Lukko nimisen järjestön perustaminen.

Kun väkivaltaa lietsotaan ja kun siihen ei puututa tiukasti niin sen puhkeamista ei yleensä kannata odottaa pitkään.

Samana vuonna Lapuan liikkeen kannattajat hajottivat Vaasassa sanomalehti Työn Äänen kirjapainon.  Kesäkuussa 20-21. pnä samana vuonna liike järjestäytyi ulkoparlamentaariseksi liikkeeksi. Pahoinpitelyt ja muilutukset alkoivat eikä kukaan uskaltanut sanoa vastaan. Heikko hallitus myötäili tätä liikettä ja kielsi heinäkuun alussa kommunistien lehtien ilmestymisen. Väkivaltaa ei puututtu ja kuten Väinö Tanner totesi saman vuoden puheissaan ”tämä on täyttä Meksikoa!”.

Väkivalta sai huipennuksensa kun kansanedustajat Jalmari Rötkö ja Eino Pekkala riistettiin perustuslakivaliokunnan istunnosta ja kyyditettiin Lapualle. Lopulta Lapuan liikkeen toive laittomuudesta toteutui kun 15 heinäkuuta presidentti määräsi uudet vaalit. Hallitus vaihtui. Koko väkivallan prosessi tapahtui nopeasti ja aivan kuin huomaamatta. Lopulta laittomuuden puolustajat uskalsivat uhmata yleistä järjestysvaltaa. Sen suurkokouksessa 22-23 marraskuuta todettiin, että liike on suvereeni –  ”teemme mitä tahdomme”.

Väkivallan ilmapiiri 1930-luvulla huipentui Mäntsälän kapinaan vuonna 1932. Äärioikeiston toiminta ei kuitenkaan loppunut ja sen yhteydet esimerkiksi kokoomukseen säilyivät vahvoina. Esimerkiksi vuoden 1933 eduskuntavaaleihin IKL lähti yhdessä kokoomuksen kanssa.

Kaiken kaikkiaan kommunismin vastustamisesta oli syntynyt talonpoikaisliike, joka imi voimaa talouslaman luomasta epätoivosta. Rahoittajien perushuoli oli kuitenkin yksinomaan taloudellinen. ” …törkeä, kommunismin myrkyttämän työväestön keskuudessa tavaksi muuttunut, työmaaterrori ja kaikenlainen sabotaashi alentaa luonnollisesti työn tuottoisuutta”. (https://histdoc.net/pdf/Kokko-Lapuan%20laki.Talonpoikaisliike_Suomessa_I.pdf).

Suomalainen terrori vuonna 2022

Systemaattiseksi paisunut jengiväkivalta uhkaa sisäistä turvallisuutta suurissa kaupungeissa ja myös muissa taajamissa.

Ryöstöt ja väkivallanteot ovat nyt uutta normaalia. Etnisten suomalaisten kärsimät väkivallanteot ovat sekoitus nöyryyttämistä ja alistamista.

Ihmisen kunnioittamisesta on luovuttu. Yhteiskunta nauttii niistä vihan hedelmistä, joiden hellästä kasvattamisesta on huolehdittu aina vuodesta 2015 saakka.

Vuonna 2015 Suomeen tulvi ihmisiä Irakista ja Pohjois-Afrikasta. Kansainvaelluksen syitä on tutkittu paljon mutta on hyvä huomata, että tämä exodus palveli myös Venäjän poliittisia intressejä.

Vuoden 2014 Krimin miehitys oli laukaissut lännen pakotteet ja Venäjä ilmeisesti halusi maksaa potut pottuina. (https://nykysuomi.com/2019/02/10/arto-luukkanen-vuonna-2015-solmittiin-salainen-kauttakulkusopimus-saksan-ja-ruotsin-kanssa/).

Aivan kuten Lapun liikkeen aikana hallitus on ollut heikko tai peräti sympatisoinut tavallisiin ihmisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Meillä on jopa poliittisista syistä syntyneitä ”julkkispoliiseja” jotka kiistävät jengiväkivallan.

Kaiken kruunaa se, että heikko ja avuton sisäministeri on haluton puuttumaan ongelmiin vaan antaa omalla leväperäisellä toiminnallaan sytykkeitä tälle toiminnalle. Historia toistuu tämän uuden ”Lapuan liikkeen” edessä. Iskulauseet ovat samoja: ”me teemme mitä haluamme” ja nykyinen puna-vihreä hallitus nyökyttelee päätään.

Hyvä kansalaiset!

Esitän lopuksi kysymyksiä eri puolueille – kaikella kunnioituksella ja rakkaudella.

Kokoomuksen yhden euron kokit

Voisiko kokoomus selventää millä rattailla se ratsastaa maahanmuuton suhteen? Puolustaako se vielä ns. ”yhden euron kokkien” tuomista maahan? Onko maahanmuuttajien Suomeen tulon motiivien kyseenalaistaminen vielä rasismia kuten Petteri Orpo totesi vuonna 2015?

Vihreiden flirttailu väkivallan kanssa?

Voisivatko vihreät selvästi sanoutua irti Elokapinasta? Tavallisille ihmiselle on jäänyt sellainen epäilys, että vihreä liike komppaa näitä anarkisteja ja taputtaa niille pöydän alla innokkaasti?

Onko antisemitismi nyt historiaa demareissa vai jatkuuko se vuonna 2023?

Seurasin huolestuneena erään sosiaalidemokraattisen kansanedustajan kannanottoja juutalaisia ja seksuaalivähemmistöjä vastaan (https://www.helsinginuutiset.fi/paikalliset/1247402). Nyt kyseinen kansanedustaja syyttelee muista kansanedustajia ”rasismista”. Mutta onko SDP tarkistanut tämän kansanedustajan taustat todella tarkasti? Syvästi? Onko siellä vielä lisää ”luurankoja”? Pitäisikö demarien vielä sanoutua irti tämän kansanedustajan ilmaisemasta antisemitismista ja vihasta seksuaalivähemmistöjä kohtaan? Onko hänet kelpuutettu ehdokkaaksi huolimatta kaikesta?

(ylläoleva artikkeli on henkilökohtainen akateeminen essee).

Näin lopuksi toteaisin: väkivalta uhkaa – perussuomalaiset pelastaa!

artoluukkanen
Perussuomalaiset Järvenpää
Ehdolla europarlamenttivaaleissa

EU-ehdokas. Täysillä Kotiinpäin!
www.artoluukkanen.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu