”Täydellisen luottamuksen hallitus” piiloutuu medialta

Antti Rinteen hallituksen toimintakyky on täydellinen.

Niin täydellinen, että keskustelut Kesärannassa on siirretty illalla 1.12.2019 salaiseen paikkaan.

Aivan toisin kävi aikoinaan 80-vuotta sitten, jolloin Neuvostoliitto väitti, että Suomen hallitus on paennut tuntemattomaan paikkaan. Silloinen hallitus ei kuitenkaan lymyillyt eikä paennut tuntemattomaan olinpaikkaan. Se järjesti sodan aikana reippaat itsenäisyyspäiväjuhlat 6.12. 1939 että jokainen näkisi omin silmin totuuden. Sosiaalidemokraattien hallitsema Elanto järjesti muuten tarjoilut. Eikä lymyillyt.

Silloinen hallitus ei paennut eikä piiloutunut medialta. Sen ei tarvinnut lymyillä – sillä oli koko kansan luottamus.

Nyt täydellisen luottamuksen hallitus on kuitenkin tuntemattomassa olinpaikassa.

Salaisessa paikassa varmaan mietitään sitä miten kansan luottamus kohoaa ja palaa, työpaikkoja luodaan valtavasti keväällä ja kaikki laskut maksetaan. Talous kasvaa ja siksi budjetinkaan ei pidä olla tasapainossa.

Näitä asioita kannattaakin salata.

Demarit on ”köykäisiksi havaittu” niin Saksassa kuin Suomessa

Saksan sosiaalidemokraattinen puolue on samassa tilanteessa kuin suomalainen veljespuolueensa eli suuressa ahdingossa.

Molempien kannatus on laskenut noin 14 % paikkeille eikä syöksykierre näytä oikenevan. Saksassa puolueen jäsenäänestys nosti johtoon kaksikon, joka ei ole innostunut enää hallitusyhteistyötä CDU:n kanssa. Uusi puheenjohtaja Norbert Walter-Borjans on hyvin kriittinen ”suurta koalitiota” kohtaan. Uusi varapuheenjohtaja Saskia Esken on suoraan sanonut toivovansa sen loppua. Meillä taas puoluejohtaja Antti Rinne on näyttää saaneen kohtalokkaan haavan #postigaten selvittelyssä. Viiden puolueen johtaminen, omistajaohjaaminen ja yleensä jämäkkä johtaminen oli Antti Rinteelle liikaa. Kuten Saksan veljespuolueensa on Suomenkin SDP sisäisesti riitainen ja puheenjohtajia vaihdetaan tiheään.

Se suuri kysymys kuuluu molemmissa maissa: onko sosiaalidemokraattiselle puolueelle enää sosiaalista tilausta? Saksassa demarien tilanne on ainutlaatuinen: siltä on loppunut kannattava ilma. Sosiaalidemokraattien kannattajat ovat pettyneet. Konservatiivisemmat ja ay-henkiset kääntyvät AfD:n luokse, joka näyttää tarjoavan varteenotettavan vaihtoehdon siirtolaiskriisissä, ilmastovouhotuksessa ja työllisyyspolitiikassa. Demarien vihervasemmistolaisille vie veto puolestaan tällä alalla uskottavampiin vihreisiin. Sama prosessi on käynnissä myös Suomessa: duunarit ja eläkeläiset ovat kyllästyneet demarien tyhjiin lupauksiin. Antti Rinteen mantra ”rahat ovat kyllä olemassa” ei enää vakuuta.

Merkelin – Menetekel – ”sinut on köykäiseksi havaittu”!

Saksassa demarien sisäinen ongelma on myös koko Merkelin valtasysteemin Menetekel. Ilman demareita ei CDU pysty hallitsemaan. Se torjuu jääräpäisen ehdottomasti AfD:n, saa itse risut liberaalipuolue FDP:ltä eikä vihreiden voimin saada yhteistä parlamenttienemmistöä. ”Uuden tuulen” lipuilla esinnousseella Walter-Borjansilla puolestaan on tuskin pelivaraa jatkaa hallituksessa ikään kuin mikään ei olisi muuttunut.

Hahmottuvassa pattitilanteessa on tuskin vaihtoehtoa uusille vaaleille. Ja sitten nousee koko Eurooppaa koskeva kysymys Saksan hämärän ulkopoliittisen linjan selkeyttämisestä esiin. Ja voidaanko lamaan ajautuvaa maailmantaloutta lääkitä vain tyhjän rahan luonnilla keskuspankin toimesta ja kuristussäästöillä. Ja lopuksi kysymys, voidaanko vahvistuva AfD ja muu oppositio jatkuvasti ajaa parialuokkaan mantroilla fasismin uhasta sekä salaisten palvelujen erikoisoperaatioilla.

Suomessa ei yhden linjan konsensushallitusten tie liene vielä lopussa. Kepun tilalle voi astua kokoomus, kuten alkuperäisissä hallituskaavailuissa suunniteltiin. Mutta vaihtoehdot vain vähenevät ja konsensuksen loppu häämöttää jo. Oikean muutoksen vaatimus käy vähitellen ylivoimaiseksi.

Meillä on Antti-ongelma

Tämän kriisin keskellä on Antti.

Antin suurin ongelma näyttää olevan se, että hänellä ei ole kykyä hoitaa maan asioita pääministerin perspektiivistä.

Erilaiset hötky-lausunnot ja vouhotukselliset keksinnöt häkellyttävät hallituskumppaneita ja hämmästyttävät suurta yleisöä (mm. postin työntekijöiden uudet tehtävät: maidon tuominen ja ikkunasta kurkisteleminen). Mutta näistäkin voisi ehkä selvitä jollei olisi tätä postigatea.

Nyt on täysin selvää, että Postigaten aikana Rinne antoi ristiriitaista tietoa ja syytteli kaikkia aina Postin hallituksesta omiin hallitustovereihinsa.

Syyllisyys painaa. Kiertäessään Suomen viikonlopun aikana Rinne vetosi puoli-hysteerisenä omiin kannattajiinsa ja toisteli sanomaansa siitä, että hän ei ole koskaan halunnut vähentää postilaisten palkkoja ja sopimusten heikentämistä. Selityksenä on: ”jostain syystä Posti teki toisin”.

Skandaalin ydin on tässä: Rinne kertoi syyskuussa 11.9 Helsingin Sanomille, että postilaiset saisivat kertakorvauksen. Rinne kommentoi silloin, että ”tilanne on hallituksella tiedossa”. Rinne ei muistanut kuitenkaan kertoa syyskuussa miten sankarillisesti hän taisteli halpuuttamista vastaan. Nyt sitten jälkikäteen joulukuussa sankari Rinne teki kaikkea – myöhemmin.

Kun asiasta tuli iso haloo. Tätä ennen ei.

Ja se onkin sellainen asia, että sitä kannattaa vatvoa salaisessa paikassa!

artoluukkanen

Varakansanedustaja. Dosentti Arto Luukkanen. Vaalisivut: <a href="http://www.artoluukkanen.net" title="www.artoluukkanen.net">www.artoluukkanen.net</a>.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu