Toisinajattelijan laiton pidätys sinetöi valtioliiton Venäjän ja Valko-Venäjän välillä

Valko-venäläisen toisinajattelijan Roman Protasevitšin laiton ja röyhkeä ”ilmakaappaus” näyttää olevan Valko-Venäjän ja Venäjän salaisten poliisien yhteinen poliittinen provokaatio, jonka tarkoituksena ei ollut pelkästään pidättää yhtä ihmistä.

Suurta huomiota herättävän operaation  lopullisena tarkoituksena oli ilmeisesti sinetöidä näiden maiden valtioliitto ja yhteensulautuminen.

Vielä kerran: näyttää siltä, että tämän tarkkaan harkitun ja huolellisesti toteutetun operaation pääkohde ei suinkaan ole pelkästään tämä onneton 26 vuotias journalisti vaan tässä pyrittiin katkaisemaan lopullisesti lännen ja Valko-Venäjän välit.

Kyse on niin vakavasta kansainvälisen lain ja lentoliikenteen loukkauksesta, että se ei jätä ketään kylmäksi. Lännen poliittinen reaktio tulee olemaan äänekäs ja voimaton – ehkä tärkein lopputulema on se, että Valko-Venäjän ilmatilaa ei enää käytetä kansainvälisessä liikenteessä.

Ryanairin koneen valtiokaappaus ja toisinajattelijan kidnappaus merkitsee sitä, että omapäisen presidentti Alexander Grigoryevitš Lukašenkon rimpuilu Venäjän ja lännen välillä loppuu. Tämän neuvostotyylisen valtiollisen kaappauksen jälkeen hänellä ei ole enää mahdollisuutta hankkia hyvää tahtoa lännestä.

Nyt on vain yksi tie – sulautuminen yhdeksi Venäjän kanssa. Alistuminen.

Valtioliitto Venäjän kanssa – rimpuileva morsian

Alexander Grigoryevitš Lukašenko pääsi valtaan vuonna 1994. Varsinainen valtioliitto Venäjän ja Valko-Venäjän välillä solmittiin vuonna 1999. Valko-Venäjän presidentti ei kuitenkaan halunnut panna tätä ”kihlausta” täytäntöön sillä hän arvosti omaa itsenäistä asemaansa enemmän.

Putinin tullessa valtaan näiden kahden miehen välinen suhde on ollut myrskyisä – maat ovat käyneet läpi herjakampanjoita ja sitten on taas lähennytty slaaviyhteyden merkeissä.

Perustilanne on ollut se, että Alexander Grigoryevitš Lukašenko on teoriassa tunnustanut maan olevan valtioliitossa mutta että hän on puolustanut omaa ”votšinaansa” (perintötilaansa). Vaikka mailla on sotilasliitto ja ne käyvät yhteisissä harjoituksissa niin niiden suhde joutui koetukselle vuoden 2014 Ukrainan tapahtumisen jälkeen.

Ukrainan kriisi ja Valko-Venäjä

Alexander Grigoryevitš Lukašenko – Batka (Isänen) tuomitsi Venäjän hyökkäyksen Krimille ja totesi, että sellaista ei voisi tapahtua Valko-Venäjällä. Tätä varten hän kriisin jälkeen yritti joskus ajoittain lämmitellä välejä niin EU:n kuin USA:n kanssa.

Jopa niin, että vuoden 2018 marraskuun 6 pnä hän ylisti USA:n ”sotilaallista ja poliittista roolia” alueen turvallisuuden ja tasapainon kannalta. Puhuipa Lukašenko kauniisti Natostakin.  Samalla hän huomautti painokkaasti, että hän ei halua Venäjän sotilaallisia harjoituksia alueelleen.

Puhe pidettiin alun perin USA:sta tulleille turvallisuusalan analyytikoille mutta valtiollinen tietotoimisto välitti sen heti maailmalle. Puheessa oli kyse poliittisen tasapainon ja oman aseman nostamisesta; Lukašenko vakuutti turvallisuusasioita tutkiville vierailleen, että maan armeija kykenee varmistamaan alueensa turvallisuuden paremmin kuin muuta maat – mukaan lukien Venäjän federaatio.

Lukašenko pysyi puheissaan jyrkkänä itäiselle naapurille: ”tämän takia näen, että tänään en näe syytä kutsua mitään muuta maata – mukaan lukien Venäjää – Valko-Venäjän alueelle…tämän takia me olemme absoluuttisesti sitä vastaan, että meillä olisi vieraiden tukikohtia alueellamme, erityisesti ilmavoimien tukikohtia..”

Valko-Venäjän presidentin ilmoitus noudatteli sitä ”näpit irti” linjaa, jonka Lukašenko omaksui suhteessaan Venäjään Krimin valtauksesta lähtien. Vaikka maalla on ollut perinteisesti tiiviit suhteet Venäjään (jopa valtioliitto) mutta se ei ollut ollut halukas todelliseen sotilaalliseen yhteistyöhön vuoden 2014 jälkeen. Tosin vuonna 2017 maa piti yhteiset sotaharjoitukset Venäjän kanssa (Zapad 2017) mutta linnoitti samaan aikaan Minsk-Moskova maantietä. Näitä varustuksia kuvattiin televisiossa viestinä itäiselle naapurille.

Lukašenko – vaikea morsian

Valko-Venäjän ja Venäjän suhde on häilyvä ja Lukašenko on arvostellut Venäjän roolia Ukrainassa konfliktin alusta saakka. Hyvänä esimerkkinä tästä oli se, että presidentti Lukašenko mainitsi edellämainitussa puheessaan, että naapurissa Ukrainassa ihmisiä kuolee jatkuvasti sotilaallisen konfliktin seurauksena.

Presidentin pitämä vuoden 2018 marraskuun puhe oli muutenkin kuin avoin kutsu lännelle yhteistyöhön. Seireenikutsu ulotettiin myös EU:lle – Lukašenkon mukaan Valko-Venäjä on mitä suurimmassa määrin eurooppalainen maa, ja on kiinnostunut ”vahvasta ja yhtenäisestä” Euroopasta ja että Eurooppa on ”planeettamme tärkeä tukijalka”. Presidentin värikäs kielenkäyttö huipentui toteamukseen, että ”Jumala varjelkoon ketään raunioittamasta sitä…me olemme varmoja siitä, että alueellinen turvallisuus Euroopassa riippuu alueiden maiden koheesiosta ja USA:n sotilaallisesta ja poliittisesta roolista Euroopan areenalla”.

Tasapainoilua idän ja lännen välillä

Presidentti Lukašenkon vuoden 2018 kannanotot pitää tulkita hänen poliittisen uransa valossa. Hän on onnistunut pysymään vallassa aina 1990-luvulta lähtien ja selvinnyt Putinin Venäjän kasvavasta paineesta.

Eräässä vaiheessa 2000-luvun alussa Lukašenko pyrki lähenemään länttä, samalla kun Venäjän media on arvostellut hänen toimiaan. Länsi ei ole kuitenkaan halunnut yhteistyötä hänen kanssaan vaan on tuominnut niin vuoden 2005 presidentinvaalit kuin myös vuoden 2010 vaaleihin liittyneet kovakouraiset toimet.

Presidentti Lukašenko on pelännyt oppositiota, ”värivallankumouksia” ja Venäjän suoraan uhkaa ja on siksi kehittänyt omintakeisen tasapainoilun politiikan, jossa myötäillään, silitetään myötäkarvaan ja osoitetaan joskus mieltä samalla kun omille pidetään keskiaikaista kuria.

Suhde Venäjään on ollut jännitteinen ja skitsoidinen. Venäjän haluaisi panna toimeen maiden periaatteellisen valtioliiton mutta Lukašenko ei ole halunnut luopua itsenäisestä asemastaan. Putin ja Lukašenko inhoavat selvästi toisiaan mutta ovat joutuneet sietämään yhteistä elämää.

Samoin USA ja EU eivät ole voineet päästä maan kanssa poliittiseen yhteisymmärrykseen sillä Lukašenko ei ole voinut sallia demokraattisen opposition vähäisintäkään toimintaa maassaan. Valko-Venäjä on murskannut armotta ja verisesti kaikenlaisen poliittisen toisinajattelun.

Donald Trumpin valtakausi oli mielenkiintoinen poikkeus.

Lukašenko etsi Trumpin tukea aidosti ja oli kiinnostunut nostamaan keskustelun tasoa USA:n kanssa. Esimerkkinä tästä on marraskuun 2018 kokouksen retoriikka.

Valko-Venäjä on innokas rakentamaan tasavertaisen dialogin kaikkien kanssa, normalisoimalla suhteet USA:han ja kannattamalla hyviä naapurisuhteita EU:hun ja laajentamalla kumppanuutta Naton kanssa”.

Mielenkiintoista kyllä EU palkitsi joskus silloin tällöin Lukašenkon pienten askelten politiikkaa. Se esimerkiksi helpotti sanktioita Valko-Venäjää vastaan vuonna 2016. Samoin suurin osa EU:n pakotteiden vastaisista kaupoista Venäjän kanssa tapahtui Valko-Venäjän kautta. Näissä suhteissa on siten mielenkiintoinen epäsuhta: virallisesti EU arvosteli Valko-Venäjää ihmisoikeusrikkomuksista mutta käytännössä se on tukenut sitä koska se näkee Lukašenkon vastustavan Venäjää.

Batka ei päästänyt Venäjää Valko-Venäjän talouteen

Venäjän ja Valko-Venäjän valtioliiton sinetöimisen perusongelmana oli energian hinta ja kiista Venäjän öljyputkien asemasta. Vuonna 2017 Valko-Venäjä maksoi vielä halvempaa hintaa kaasusta kuin Gazprom on olettanut. Minskin itse itselleen julistaman ”alennuksen” taustalla on sen Euraasian Unionin jäsenyys. Venäjä ei tätä väitettä heti niellyt. Samaan aikaan Venäjä vähensi Valko-Venäjän saamaa öljymäärää. Valko-Venäjä halusi saada energiansa halvemmalla ns. ”kotimaahinnoilla” mutta Venäjä olettaa että hinta on jokseenkin sama kuin kaupassa länteen.

Toinen näiden maiden välejä hiertävä asia on ollut jo pitkään viisumikäytäntö. Venäjä on vaatinut yhteistä viisumipolitiikkaa. Vuonna 2017 painostaakseen Valko-Venäjää Venäjä ”tutki” valkovenäläisten maitotuotteiden ”haitallisia” aineita. Boikotit ovat olleet tehokas tapa painostaa pientä naapuria. Valko-Venäjän turvallisuuspalvelu on myös hillinnyt Venäjän harrastamaa vaikutuspiiripolitiikkaa. Se on puuttunut tiukasti esimerkiksi Venäjän kulttuurista ja poliittista vaikutusta levittävän ns. venäläisen maailman (Русский мир) toimintaan.

Kaiken kaikkiaan taustalla päilyy koko ajan kapinallisen Ukrainan esimerkki, jota Venäjä ei siedä eikä halua toistuvan. Kremlille riittää siksi vain täydellinen antautuminen ja alistuminen. Tätä ei ole kuitenkaan tapahtunut ennen vuotta 2020 vaan Lukašenko on aina osannut yllättää aina omilla itsenäisyyttä ja omaleimaisuutta korostavilla puheillaan ja asettunut Ukraina-konfliktissa Ukrainan puolelle.

Mielenosoitukset muuttivat kaiken – morsian joutui sulhasen valtaan

Vuoden 2020 presidentinvaalien yhteydessä alkoi tapahtua. Venäjä halusi tuoda alueelle omia ”palkkasotilaitaan” ja elokuussa Valko-Venäjä pidätti ryhmän venäläisiä palkkasotilaita, jotka näyttivät toimivat Venäjän sotilastiedustelun harmaiden ainesten kuten ”Wagner-yhtiön” ja Mar-yhtymän palveluksessa. Lukašenko reagoi tunteella ja kertoi, että maassa oli jo noin 200 Venäjän salaista operatiivista agenttia, jotka pyrkivät kaatamaan hänen hallintonsa. Hän myös varoitti, että häntä ei saada vallasta muuten kuin tappamalla hänet.

Tilanne kiristyi ennen vaaleja huomattavasti. Yhtä-äkkiä Lukašenko antoi haastattelun, jossa hän oli mielin kielin Venäjän suhteen. Putin oli hänelle ”vanhempi veli” ja suhteissa ei ollut ongelmia. Venäjän pelätystä kaappauksesta ei tullut mitään, joten vaalit pidettiin ja Putin onnitteli pitkin hampain Lukašenkoa vaalivoitosta.

Vaalien jälkeen räjähti – protestien alku näytti vahvalta

Lukašenko todellakin voitti vaalit. Virallisesti. Niiden rehellisyys oli tietenkin kyseenalainen, mutta muistaa pitää, että todella rehellisiä vaaleja siellä useinkaan pidetty. Samoin on todettava, että esimerkiksi Valko-Venäjän maaseudulla Lukašenkolla on ollut erittäin vanha kannatus.

Vaalitulosta protestoineet mielenosoitukset keskittyivätkin kaupunkeihin ja erityisesti Minskiin, jossa mielenosoittajia hakattiin ja toimitettiin sairaalakuntoon. Esimerkiksi 16. elokuuta 2020 Minskin kaduilla oli maan historian suurin mielenosoitus, jossa monet poliisit osoittivat sympatiaa mielenosoittajille. Toisaalta myös Lukašenko pystyi tuomaan kymmeniä tuhansia omia tukijoitaan vastamielenosoitukseen.

Mielenosoitukset hiipuivat

EU:n johtajat innostuivat kesän lopun 2020 mielenosoituksista ja yrittivät puolustaa mieltäosoittavia toisinajattelijoita. Tilanne horjui ja yhdessä vaiheessa näytti siltä, että Lukašenkon asema horjuu vakavasti. Lukašenko joutui tässä vaiheessa antautumaan ja päästämään Venäjän määräämään tilannetta samalla kun hänen oma salainen poliisinsa – KGB – kävi brutaalisti mielenosoittajien kimppuun.

Putinille tämä oli voitto. Lukašenko on ollut inhottavan kiusallinen ja sitkeä vastustaja, joka on takertunut valtaan ja joka pitäisi periaatteessa siirtää pois. Hänellä on armeija, joka on lojaali ja väkivaltakoneisto, joka on muutamia veljeilyjä lukuun ottamatta pysynyt vielä uskollisena.

Lakkoliike ja mielenosoitukset kärjistivät tilannetta ja ajoivat ”morsiamen” sulhasen syliin. Lukašenko joutui pakon edessä käymään neuvotteluja Venäjän kanssa siitä voivatko sen joukot tulla suojelemaan maata ”Naton ulkoista uhkaa vastaan”. Tässä tilanteessa kun ”Batka” oli Venäjän sylissä, siellä vaadittiin, että läntinen pieni naapuri hoidetaan sotilaallisesti – ”kohteliaiden miesten” ts. GRU erikoisjoukkojen avulla. Venäjällä oli monia, jotka halusivat syksyllä 2020 hoitaa tämän kriisin suoraviivaisesti.

Putin kuitenkin odotti aikaansa.

Nyt keväällä 2021 tämän kaappausoperaation tuloksena hänen tilaisuutensa on tullut. Valtiollinen lentokonekaappaus ajaa EU:n ja lännen sanktioihin. Putinin ei tarvitse nyt enää mennä voimalla Minskiin.

Molempien maiden turvallisuuspalvelut ovat nyt ajaneet Valko-Venäjän ja Lukašenkon tilanteeseen, jossa niillä ei ole enää mahdollisuutta neuvotella mistään. Kun valtioliitto on sinetöity niin sen jälkeen Valko-Venäjän toisinajattelijatkin on helppo tuhota; niin moraalisesti kuin fyysisestikin.

EU:n ja USA:n olisi nyt hyvä vihdoinkin määritellä oman strategiansa Valko-Venäjän suhteen. Valtiollinen kaappaustoiminta on jyrkästi tuomittava mutta on myös hyvä nähdä, että tähän suhteiden kärjistymiseen tämä provokaatio pyrkikin. Pitäisi nähdä pitemmälle – kauemmaksi ja paremmin.

Aivan kuten shakissa – kannattaa aina miettiä mitä vastustaja haluaa ja mihin se pyrkii. Ei pidä toimia ennalta-arvattavasti.

+6
artoluukkanen
Perussuomalaiset Järvenpää
Ehdolla kuntavaaleissa

Varakansanedustaja., valtuutettu
Olen työssä Helsingin yliopistossa ja toimin siellä Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen yliopistolehtorina. Palvelen järvenpääläisiä kaupunginvaltuutettuna ja perussuomalaisen puolueen varakansanedustajana (Uusimaa). Olen myös Järvenpään kaupunginvaltuutettu, opetus ja ja kasvatuslautakunnan jäsen, Järvenpään seurakunnan kirkkovaltuutettu, Suomen Perustan ajatuspajan säätiön hallituksen puheenjohtaja ja Pekasus opintokeskuksen rehtori. Jotkut saattavat muistaa minut Alfa-tv:n ”Dosentti” ohjelmasta, jossa haastattelen taiteen, tieteen, politiikan ja yhteiskunnan vaikuttajia. Haluan palvella kaikkia järvenpääläisiä järjellä ja sydämellä. Niin duunareita, yrittäjiä, lapsiperheitä, yksinäisiä ihmisiä, seniorikansalaisia ja koululaisia. Minulle on itsestään selvää, että Järvenpäässä sivistys, koulutus, osaaminen ja työ on asetettava kunniaan. Unelmani on taloudessa tarkka Järvenpää, joka ei unohda sen asukkaita! Ihminen edellä, ihmisen puolesta - tehdään Järvenpäästä kotoisa paikka asua!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu