Tosiasioiden tunnustaminen on Suomen turvallisuuden perusta – höttö pois!

UK:n pääministerin tapaaminen 11.5. 2022 tasavallan presidentin kanssa merkitsi suurta murrosta Suomen turvallisuuspoliittisessa asemassa. Astuimme merkittävän askeleen länteen. Oli pakko. Kuten presidentti Niinistö totesi Venäjän pitää katsoa peiliin.

Pääministeri Boris Johnsonin vierailulla sovittiin siitä, että Iso-Britannia tukee Suomea Nato-prosessin aikana. Myös sotilaallisesti.

Emme ole yksin.

Periaatteessa.

Nyt on kuitenkin hyvä muistaa, että kaikki sopimukset ovat vain paperia.  Se todellinen poliittinen halu auttaa meitä ulkoapäin perustuu siihen, että me itse kykenemme itse puolustamaan itseämme ja siihen että meidän puoluejärjestelmämme on ”terve”.

Että ymmärrämme muuttuneet tosiasiat.

Linkomies: yksimielisyys on tärkeä kriisin aikana mutta puolueet kuuluvat demokraattisen valtion rakenteeseen

Tässä viittaan sanalla ”terve” entisen sodan aikaisen pääministerin Edwin Linkomiehen muistelmiin ”Vaikea aika. Suomen pääministeriä sotavuosina 1943-1944”.

Muistelmissaan hän kertoi kuin hän kävi kesäkuun 4 pnä 1942 marsalkka Mannerheimin syntymäpäivän iltana keskustelun silloisen ulkoministeri Wittingin ja kenraali Paavo Talvelan kanssa suomalaisesta puoluejärjestelmästä. Keskusteltiin siitä palaisivatko puolueriitaisuudet kun kriisi on ohitse ja sota saatu onnellisesti hoidettua? Sallittaisiinko puolueriitaisuuksia?

Linkomiehen käsitys oli että suuren vaaran uhatessa puolueriidat olivat vaimentuneet ja se oli todiste meikäläisen poliittisen järjestelmän ”terveydestä”. Vuosien 1943-1944 pääministeri kuitenkin torjui kaikki yritykset luopua demokratiasta ja puoluejärjestelmästä ”koska ei kaikilla kansalaisilla koskaan voi olla sama mielipide tiettyjen ratkaisujen suunnasta”. Ajatus on syvällinen ja viisas.

Todellisuuden merkitys kriisitietoisuudessa

Kriisissä kansallinen yksimielisyys on tärkeintä. Samoin yhtä tärkeää on se, että tosiasiat ymmärretään kuten ne ovat. Edwin Linkomiehen pääministerikauden eräs tärkeimmistä näkökohdista oli antaa ulkomaailmalle kuva täysin yksimielisestä Suomen kansasta. Tässä häntä auttoi se, että silloinen kriisitietoisuus oli korkea. Kansakunta katsoi ulkoista uhkaa silmästä silmään.

Vuoden 1943 tilannetietoisuuden vertaaminen vuoden 2022 poliittiseen tilanteeseen tuottaa kuitenkin hämmentävän kokemuksen. Miltei kaikki puolueet tukevat kansallista turvallisuutta ja meillä vallitsee tässä asiassa ns. linnarauha. Isänmaa on tärkein.

Mutta.

Ongelmana on vain valitettavasti se, että on puolueita, jotka eivät näe todellisuutta sellaisena kuin se oikeasti on. Selko-suomeksi: omat höntsö-pakkoajatukset sanelevat joillain tahoilla todellisuuden ymmärtämisen rajat.  On puolueita, jotka eivät kykene näkemään tämän kriisin syvyyttä ja sen merkitystä meille.

Normaalisti oppositio haastaisi hallituksen suuressa salissa. Nyt on kuitenkin kriisi. Mutta on selvää, että niitä todellisuuden kultaisia hitusia pitää alkaa imeytymään koko hallituksen sisälle. On muistutettava ja nostettava ääntä. On ymmärrettävä tosiasiat.

Kuvailen asiaa historian kautta.

Isossa-Britanniassa parlamentaarinen järjestelmä toimi myös sodan aikana. Kansan ääni kuului ja päättäjien oli pakko kuunnella sitä. Kun vuoden 1939 syksyllä pääministeri Neville Chamberlain yritti toppuutella sodan julistamista Hitlerille, nousi Labour’in varajohtaja Arthur Greenwood puhumaan ”työväenluokan puolesta” ja Iso-Britannian politiikan tinkimättömyyden puolesta.

Tällöin konservatiivitkin heräsivät ja sen takapenkkiläiset tukivat häntä huudoin: “puhu Englannin puolesta Arthur” (Speak for England, Arthur!) ts. isänmaan asia on yhteinen mutta että hallituksen pitää ymmärtää realiteetit – se ei voi pakoilla vastuutaan. Diktatuurin kanssa pitää toimia tinkimättömästi. On nähtävä tosiasiat. Parlamentilla on oikeus kriisitilanteissakin muistuttaa siitä, että kansallisesti tärkeät asiat eivät unohdu.

Toukokuun lopulla olemme energiakriisissä

Suomi törmää hyvin pian karuun todellisuuteen.

Kun Venäjän kaasun tulo lakkaa 24 pnä toukokuuta merkitsee sellaista taloudellista myllerrystä, joka täristää koko valtakuntaa niin ylhäältä alas saakka. Sen ja Ukrainan sodan seurauksena Suomessa tulee joukkoirtisanomisia, konkursseja ja taloudellista hätää. Irtisanotut eivät voi maksaa asuntolainojaan ja maahan syntyy ennennäkemätön lama, jonka rinnalla 1990-luvun lama oli pikkujuttu.

Samaan aikaan ja valitettavasti – hallitus ei oikein kykene näkemään miten valtava muutos on tulossa. Se sulkee silmänsä. Se ei esimerkiksi ymmärrä, että polttonesteiden hintojen on oltava sellaisia, että ihmiset pääsevät töihin. Se ei näytä tajuavan ihan aikuisten oikeesti sitä, että ihmisten ostovoima on nyt laskenut niin, että rahaa ei jää käteen. Se unelmoi ja hybernoi.

Herätys hallitus – järki käteen!

Tilanteen kriittisyyden tunnustaminen on poliittisille puolueille kansallisen yksimielisyyden ehdoton edellytys. Tavallisten kansalaisten ostovoimaa ja kykyä käydä töissä on varjeltava kaikin keinoin. Samoin on priorisoitava valtion menot niin, että keskitytään selviämiseen. Periaatteella: siltarummut eivät tuota uusia ihmisiä mutta ihmiset tekevät niin.

On huolehdittava kansalaisten jokapäiväisestä elämästä. Kehitysapuun voidaan antaa rahaa mutta vasta sitten kun on ylijäämäinen budjetti – ei nyt. (https://twitter.com/ir_rkp/status/1162687340583837696).

Ideologia estää todellisuuden ymmärtämisen – hötöstä todellisuuteen!

Olen pohtinut tätä asiaa kovasti. Miten on mahdollista, että rationaalisesti muuten toimivilla ihmisillä on joissain asioissa vaikeuksia harkita asioita tyynesti ja faktojen kautta?

Näyttää siltä, että ulkomailta tulleet henkiset vaikutteet ja ideologiat estävät kriisitietoisuuden ymmärtämistä. Ja kyllä: se on se woke ja identiteettipolitiikka ja punavihreä höyrypäisyys, joka estää ajattelun. Kyse on kummallisesta poliittisesta kognitiivisesta dissonanssista, joka jäytää nyt hallitusta ja sen yksimielisyyttä.

Hallituksella on nyt vakava ajatusjähmä. Ajatellahan voi mitä tahansa mutta näyttää ikävästi siltä, että viisikkohallituksen kriisitietoisuuden vähäisyys vaikeuttaa järjellistä politiikan tekoa.

Nyt olisi siirryttävä hötöstä realiteettien maailmaan. Valitettavasti siirtymä on hidas. Vaikka kriisi lähestyy kuin valtava tsunami niin jatketaan fantastisilla vaatimuksilla ”vihreästä siirtymästä”, polttoaineiden hintojen ideologisesta korottamisesta, omakotitalojen ”pakkoremonteista” ja kannatetaan innokkaasti sitä, että EU tekisi lisää ”elvytyspaketteja”.

Rajalla tapahtuviin pikakäännytyksiin on kyllä poliittista valmiutta valiokuntatasolla mutta kun kriisi lähenee niin ei pystytä toimimaan. Ei kertakaikkiaan pystytä. Poliittinen rohkeus puuttuu. Katsokaa nyt tätä älyttömyyttä: https://twitter.com/Sisaministerio/status/1524644037860511745. Lisää esimerkkejä tästä poliittisesta mahalaskusta: (https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/uutiset/84964cc6-3f8c-4d0e-8d70-0d17820270e2).

Vielä kerran – tämä on kuin kummelista! Täyttä uuninpankkoa ja oulaa.

Miten rohkaista pelkäävää?

Nyt ollaan sillä viimeisellä rannalla. On uskallettava ajatella ja toimia. Kosmeettiset muutokset eivät toimi kun oma valtiollinen tervahöyrymme kohtaa myrskyn.

Tarvitaan kriisijohtamista.

 

Ministeri Mikkonen osoitti sen kyselytunnilla, että hallituksen appelsiinit on syöty. Mikkosella on oma valtio: ”State of Denial”.

, Leena Meri kysyi – vastaus = neuvottomuutta & avuttomuutta & tietämättömyytta.

(ylläoleva artikkeli edustaa omia henkilökohtaisia poliittisia näkemyksiäni, joka on syntynyt historian pohdintojen perusteella).

+8
artoluukkanen
Perussuomalaiset Järvenpää

Varakansanedustaja., valtuutettu
Olen työssä Helsingin yliopistossa ja toimin siellä Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen yliopistolehtorina. Palvelen järvenpääläisiä kaupunginvaltuutettuna ja perussuomalaisen puolueen varakansanedustajana (Uusimaa). Olen myös Järvenpään kaupunginvaltuutettu, opetus ja ja kasvatuslautakunnan jäsen, Järvenpään seurakunnan kirkkovaltuutettu, Suomen Perustan ajatuspajan säätiön hallituksen puheenjohtaja ja Pekasus opintokeskuksen rehtori. Jotkut saattavat muistaa minut Alfa-tv:n ”Dosentti” ohjelmasta, jossa haastattelen taiteen, tieteen, politiikan ja yhteiskunnan vaikuttajia. Haluan palvella kaikkia järvenpääläisiä järjellä ja sydämellä. Niin duunareita, yrittäjiä, lapsiperheitä, yksinäisiä ihmisiä, seniorikansalaisia ja koululaisia. Minulle on itsestään selvää, että Järvenpäässä sivistys, koulutus, osaaminen ja työ on asetettava kunniaan. Unelmani on taloudessa tarkka Järvenpää, joka ei unohda sen asukkaita! Ihminen edellä, ihmisen puolesta - tehdään Järvenpäästä kotoisa paikka asua!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu