Tule Sanna pois sieltä Prosecco-vuorilta kantamaan vastuuta!

Kaksi pääministeriä – kaksi esimerkkiä

Luin aamusella pääministeri Edwin Linkomiehen muistelmia ”Vaikea aika. Suomen pääministerinä sotavuosina 1943-44”. Otava. 1970.

Siinä pääministeri kirjoittaa omasta ”lomastaan” vuoden 43 kesällä.

”En koko kesänä ottanut varsinaista lomaa, vaan järjestin niin, että saatoin silloin tällöin viettää pikku maatilallani Lohjanjärven rannalla sunnuntain lisäksi joko lauantain tai maanantain. Kesäloman korvasi osittain se, että asuin kesäkuukaudet pääministerin huvilassa Kesärannassa, Meilahdessa”.

Pääministerin ruokahuollosta ja aamiaisista Linkomies kirjoitti seuraavaa: ”monta päivää olimme pääministeriaikanamme ilman voita tai valkeaa leipää, eikä ollut harvinaista, että oli noustava pöydästä puoliksi nälkäisenä…”

Onneksi ei aina.

Hallituksen iltakoulun jälkeen pääministerin perhe sai syödä sen mitä hallitukselta oli jäänyt jäljelle… ”perheeni jäsenet saivat raapia vadit tyhjiksi”.

Demarien oma ”Hurlumhei” eli Todellisuuden Kieltämisen Jenkka

Samaan aikaan kun mietin silloisia hyviä esimerkkejä ja nykyisiä huonoja esimerkkejä ihmettelin suuresti sitä todellisuuden kieltämisen hurlumhei-jenkkaa, jonka pyörteisiin mistään mitään ymmärtämätön media (kesätoimittajat) ja demarien kaaderit ovat johdattelemassa Suomea.

Miettikää: Suomen suurimmasta taloudellisesta verilöylystä leivotaan onnistumista. Mustasta tehdään valkeaa. Naurettavasta mahalaskusta suurta triumfia.

Toinen kummallisuus on siinä, että demarit vouhkaavat nyt silmät tapillaan siitä, että PS olisi ollut mukana Uniper-kauppojen hoitamisessa. Laitan tähän nyt IHAN SELKOKIELELLÄ, että demaritkin ymmärtäisivät – UNIPER-kauppa hoidettiin 3,5 kuukautta sen jälkeen kun PS oli heitetty pois hallituksesta. Sen eräänä pääkokkina oli eräs herra Soini, joka hummahteli silloin Uuvattien ts. Sinisten epäonnistuneessa puoluetekeleessä. Nyt hän on hylännyt nekin.

Demarien nykyinen julkisuuskampanja muistuttaa kovasti kognitiivisen dissonanssin infantiilia muotoa, jossa omaa täydellistä epäonnistumista peitellään hiekkalaatikoilta tutuksi tulleella argumentilla: ”ite oot”.

Herääminen todellisuuteen on vasta edessä

Todellisuus on joskus ikävä hyväksyä.

Se on kuitenkin ainoa tie mielenterveyteen. Politiikassa ei voi elää mikä-mikä maassa vaan ikävien realiteettien keskellä.

Me tarvitsemme hallituksen, jossa eletään todellisessa maailmassa. Ei sairaan kauniissa ideologiamaailmassa eikä haavekuvissa vaan ihan tässä oikean Telluksen pinnalla.

Siinä maailmassa pääministeri tekee työtään. Siinä maailmassa pääministeri ei vaeltele Prosecco-vuorilla kun eletään maan historian tuhoisimman talouskatastrofin keskellä.

Siinä maailmassa kannetaan vastuu.