Valehtelu omistajaohjauksen ja politiikanteon instrumenttina?

Kysymys siitä, saako ministeri valehdella kansalaisille, on aina ollut vähintäänkin kiinnostava.

Pahinta on kuitenkin se, että tietoisesti valehdellaan eduskunnalle. Tietoisesti ja harkiten.

Iltasanomien toimittaja Timo Haapalan mukaan ministeri Sirpa Paatero tiesi jo kesäkuusta Postin suunnitelmista liikkeenluovutuksesta ja 700 pakettilajittelijan halvemmista työehdoista Teollisuusliiton ja Medialiiton hoivissa (https://www.is.fi/politiikka/art-2000006320524.html).

Paateron ja Rinteen versio on toinen. He vastasivat viime kyselytunnilla seuraavaa. Paatero: ”… ”…Mutta päätöksen on tehnyt tietenkin Postin hallitus ja siitä on informoitu, myöskin tämän siirron ajankohdasta, vasta jälkikäteen, ja tässä kohtaa ei ollut mahdollista sitten tehdä tietenkään mitään.” Rinne: ” ”…Ja ilman, että hallitus tiesi siitä konkreettisesta päätöksestä, 700 ihmistä siirrettiin toisen työehtosopimuksen piiriin.”

Mitä kuka tiesi ja kuka valehteli?

Timo Haapalan artikkelin tiedot ovat hämmentäviä ihmiselle, joka on aina tottunut luottavasti uskomaan sellaisenaan sen mitä poliitikot sanovat.

Artikkelin mukaan Antti Rinne (sd) kielsi sunnuntaina 24.11. pääministerin haastattelutunnilla jyrkästi, että omistajaohjausministeri Paatero olisi hyväksynyt Postin suunnitelmat siirtää 700 pakettilajittelijaa halvemman työehtosopimuksen piiriin. Kelpo pääministerimme mukaan kyse oli yllätyksestä. Toimittajan mukaan Posti on kuitenkin kesän aikana kertonut monta kertaa omista suunnitelmistaan ministeri Paaterolle.

Lyhyesti: Haapalan mukaan Paateron puheet ovat palturia, lööperiä, legendaa tai valetta. Ministereitä ei yllätetty eikä harhautettu. Eduskunnassa käydyssä keskustelussa Paatero ja Rinne puhuivat toisin kuin toimittaja Haapalan tiedot kertovat.

Kumpi on oikeassa?

Kuten Haapala kirjoittaa: olennaisin päivämäärä on 21. elokuuta. Tuolloin Postin hallituksen Pohjola tapasi ministerin. Ministerille kerrottiin liikkeenluovutuksesta ja sen aikataulusta paketti- ja verkkokaupan osalta. Se mikä herättää mielenkiintoa on samanaikaisuus: Posti tiedotti elokuussa paketti- ja verkkokaupan lajittelutoiminnan siirtämisestä Medialiiton ja Teollisuusliiton väliseen tes-sopimuksen piiriin marraskuun alusta alkaen. Ja marraskuussa Teollisuusliitto teki osakekauppoja Kojamon osakkeilla.

Oliko se sattumaa?

Halvan työvoiman dilemma ja puolustetaanko duunaria vai ei…

Ammattiliittojen ja SDP:n suuri ongelma on siinä, että ne eivät tiedä kenen joukoissa ne marssivat.

Se on paljastunut tässä omistajaohjausfarssissa erittäin selvällä tavalla. Ne eivät ole kyenneet vastaamaan 2000-luvun alussa käynnistyneen halvemman työvoiman tulvaan meikäläisille työmarkkinoille. EU on ollut pyhä lehmä ja suomalaista duunaria ei ole puolustettu. Nyt vuodesta 2015 tuli uusi tulva – ja ne me nautimme sen tulvan hedelmistä. Meillä on ihmisiä, jotka tekevät mitä tahansa työtä lähes ilmaiseksi.

Kunhan vaan saavat asua Suomessa.

Samalla kun SDP on epäröinyt puolustaa ns. luonnollisia monopoleja (esim. sähköverkko-Caruna) tai valtion tehtävien hoitamista yleensä, on jouduttu uuteen ikävään tilanteeseen. Tänne tulijat maahantulijat ovat olleet valmiit tekemään varsinaisia orjasopimuksia eri firmojen lähetysten jakajina. Postin työntekijöiden on pitänyt kiristää vyötään ja lopulta nyt heidän olisi pitänyt laskea omia palkkojaan huomattavasti voidakseen kilpailla halpayhtiöiden kanssa.

Sitten tuli lakko. Totuuden hetki.

Olisi ollut luonnollista, että SDP ja sen ministerit olisivat kyenneet määrittelemään valtion omistaman yhtiön ahneuden rajoja. Tai edes määrittelemään sen mikä kuuluu yhteiskunnan hoidattavaksi ja mikä ei. Antti Rinteen hallituksen epäröinti ja tahvostelu on ollut kuitenkin järkyttävää katseltavaa.

Looginen ratkaisu: Sivu-Antit eivät ole informoineet Pää-Anttia?

Pääministeri tai omistajaohjausministeri eivät saa valehdella eduskunnalle tai kansalle.

Jos ministeri valehtelisi, niin hän menettäisi poliittisen uskottavuutensa ja joutuisi eroamaan. Ainakin länsimaissa näin tapahtuisi heti.

Jopa Ruotsissakin tapahtuisi näin.

Ensin positiivinen vaihtoehto:

Voiko tätä ristiriitaa ja demariministerien jappastelua ja vatulointia selittää siten, että varsinainen pääministeri Antti Rinne – siis Pää-Antti ei ole saanut avustajiltaan – eli viideltä Sivu-Antilta oikeaa informaatiota. Ehkä Pää-Antti on unohtanut asiat ja Sivu-Antit eivät ole päivittäneet Pää-Antin muistia. Matti Vanhasellakin oli näitä ongelmia – muistattehan – ”minulla ei ole selvää muistikuvaa”.  Ongelma on sama kuin diktatuureissa, joissa suurella johtajalla on ”replikaatteja”, jotka esiintyvät oikeissa paikoissa kun tarvitaan. Joskus nämä replikantit eivät saa oikeata informaatiota ja voi syntyä kiusallisia tilanteita. Pitäisikö Sivu-Antteja palkata lisää?

**

Sitten vakavasti: entä jos Rinne ja Paatero valehtelivat aikuisten oikeasti eduskunnan edessä tässä asiassa?

Missä muussa asiassa he ovat valehdelleet?

Entä missä asiassa he aikovat valehdella uudestaan?

Mihin Anttiin me uskomme? Pää-Anttiin vai Sivu-Anttiin?

artoluukkanen

Varakansanedustaja. Dosentti Arto Luukkanen. Vaalisivut: <a href="http://www.artoluukkanen.net" title="www.artoluukkanen.net">www.artoluukkanen.net</a>.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu