Venäjän vallanperimyskisan uusi tilanne – Putin järjestelee tulevaisuuttaan

Venäjän pääministerin Dmitri Medvedevin hallituksen ero ja uuden pääministerin Mihail Mišustinin nimittäminen 15. tammikuu 2020 yllättivät monet huomioitsijat täysin.

Uusi pääministeri tuli ”puskista”; hän on tätä ennen toiminut maan verohallinnon johtajana.

Perusteet tähän Putinin suorittamaan ”palatsikeikaukseen” olivat kuitenkin jo olemassa. Epäsuositun  ja Putinin kannalta otteissaan välillä turhan itsenäisen Medvedevin erottamisesta on puhuttu pitkään jo aikaisemminkin. Samoin Vladimir Putinin parhaillaan kuluvan presidenttikauden suurin kysymyshän on ollut juuri se, mitä hän aikoo tehdä vuoden 2024 jälkeen – ja jos hän lähtee pois, niin kenet hän aikoo saada seuraajakseen.

Vallanperimyksen turvatakuiden järjestely

Vallanperimyksen kaikkein tärkein kysymys on turvatakeiden hankkiminen, sillä Venäjällä ei ole vielä poliittista perinnettä eläkkeellä oleville ylimmille johtajille. Kuten edellisessä vallanperimyksessä vuonna 2000 nähtiin, eroava presidentti oli päätöksensä jälkeen täysin uuden presidentin käsissä. Sairaan Jeltsinin oli pakko lähteä ja pakko turvautua juuri Putiniin, joka oli osoittautunut lojaaliksi edellisille mentoreilleen kuten Anatoli Sobtšakille.

Vielä kerran: väistyvän presidentin ongelmana on se, että hänen on luotettava seuraajaansa täydellisesti. Putinilla on oltava myös selvät takeet siitä, että hän voi puolustautua myös 110% lojaalilta seuraajaltaan. Sopivaa seuraajaa on siksi koeteltava ja hänen vastapainokseen on pystyttävä luomaan järjestelmä, joka pitää vallan instituutioita tasapainossa, mikäli näin tarvitaan.

Tärkeintä on myös luoda ns. varjohallintaan liittyvä järjestelmä, joka perustuu Putinin arvovaltaan. Hänen henkilökultinsa on oltava niin vahva, että se suojelee häntä vaikka hänellä ei olisikaan virallista asemaa.

Hyvänä esimerkkinä tästä totalitaarisen valtion onnistuneesta vallanperimyksestä oli Kiinan johtaja Deng Xiaoping, joka vetäydyttyään vallasta ei jättänyt itselleen muita virallisia titteleitä kuin maan bridgeliiton puheenjohtajuuden. Dengillä oli kuitenkin arvovaltaa ja luotettuja miehiä joka puolella, joten armeija ja puolue kuitenkin seurasivat hänen neuvojaan.  Myös Kazakhstanin johtajan Nursultan Nazarbajevin esimerkki voi houkuttaa.

Mišustin on ”uhrattava sotilas shakkilaudalla” jolla on taloustausta ja Saksa-yhteys

Näyttääkin siltä, että tuleva pääministeri Mišustin on shakkilaudan sotilas, joka lopuksi uhrataan tässä ylimenotilanteessa. Putin on turvautunut tällaisiin ”korvaajiin” ennenkin; esimerkkinä ”lyhyet pääministerit” Mihail Fradkov ja Viktor Zubkov.

Tässä tilanteessa tämä puoliksi armenialainen pääministeri ja talousmies on kuitenkin tuiki tarpeellinen. Hänellä on ollut yhteyksiä saksalaiseen Deutsche Bank’iin 2000-luvulla ja hänellä on näin valmiit yhteydet Eurooppaan. Hän on toiminut tätä ennen verohallinnon tehtävissä ja German Grefin alaisuudessa erikoistalousalueiden hallinnossa. Hänellä on myös pystyvän talousmiehen maine (https://compromat.group/main/politics/19659-gospodin-prezident-ostanovite-mishustina.html#.Xh9_Z2agUqI.facebook).

  1. (В 2008 году Deutsche Bank приобрел пакет акций ЗАО «ОФГ Инвест» и компания начала работать под брендом Deutsche UFG Capital Management.  В ноябре 2011 года Deutsche Bank завершил сделку по приобретению 100 % компании;https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%9E%D0%A4%D0%93_%D0%98%D0%BD%D0%B2%D0%B5%D1%81%D1%82 . В 2008-10 годах занимал [tarkoittaa Mišustinia] должность президента группы компаний ”ОФГ инвест”.)

On huomattava, että Saksan liittokansleri Angela Merkel kävi juuri Moskovassa yhdessä ulkoministerinsä kanssa. Johtajilla oli pitkät kahdenkeskiset keskustelut venäjäksi ilman tulkkia, joissa epäilemättä keskusteltiin maanosan tulevaisuudesta ja Venäjän roolista siinä. Niin Ranska kuin Saksakin epäilemättä suuntaavat jo Ukrainan rauhanteon jälkeiseen aikaan, jolloin EU:n pakotteet puretaan ja talousyhteistyö käynnistyy uudelleen. Vuonna 2021 väistyvälle Angela Merkelille Ukrainan rauha, hänen laatimansa suuri, Putinin hyväksymä Libyan rauhanhanke, ja Venäjä-yhteistyö olisivat merkittäviä sulkia hattuun.

Tätä kaikkea ja hahmottuvan ulkopoliittisen muutoksen aiheuttamia vaikeita kiistoja oman hallintonsa sisällä Putin haluaa ohjata ehdottomasti vain itse, ilman poliittisesti painavaa pääministeriä.

Ennen velvollisuuksien keventämistä on siten tarkoitus ylimenokaudeksi keskittää kaikki johto yksinomaan omiin käsiin.

Eilin Putinin ilmoitus on selkosuomeksi sitä, että shakkilautaa järjestellään vuoden 2024 suurta vetäytymistä varten.

Putin vetäytyy presidentinvirasta mutta aikoo pitää vaikutusvaltansa

Putinin ”palatsikeikaus” merkitsee sitä, että hän aikoo vetäytyä presidentinvirasta vuoden 2024 jälkeen. Syy tähän on ilmeisesti perin banaalinen; hän ei pidä ko. virkaan liittyvästä rutiinityöstä ja edustamisesta.  Lyhytaikainen pääministeri saa tehtäväkseen luoda perustuslain ja siihen liittyvän äänestyksen niin, että tulos on sopiva. Nopea muutos merkitsee myös sitä, että keskustelut vallanperimyksestä ja siihen liittyvät intrigit yritetään vaimentaa hetkeksi. Putinin asema tulevaisuudessa varmistetaan sillä, että hän jää maan turvallisuusneuvoston johtoon apulaisenaan Medvedev, joka taas hoitaa viran muodolliset ja ”kirjanpidolliset” asiat. Näyttää siltä, että Putin ei ilmeisesti halua kaatua ”saappaat jalassa” vaan myös nauttia elämästä ja saavutuksistaan.

Vähän pitkäaikaisemmaksi pääministeriksi ja sitten lopulta presidentiksi tulee hänen suojattinsa – ilmeisesti  muodollinen sotilastiedustelukenraali, todellinen luotettu suojelupalvelumies ja nykyisinen Tulan kuvernööri Aleksei Djumin. Putin ei luota todella muihin kuin omiin koeteltuihin vartijoihinsa. Tulevan presidentin asemaa tasapainottaa se, että parlamentin nimittämä pääministeri saa itsenäisemmän aseman.

Venäjä säilyy siten Putinin käsissä; shakkilaudan uudelleenjärjestely takaa sen, että vallan kiemurat keskittyvät nyt välikäsien kautta hänelle. Venäjällä – toisin kuin lännessä – on nopeasti ymmärretty tämän ”vallankeikauksen” ja ”manipulaation” todellinen luonne.

Putin ei siten ole menossa mihinkään kuten Anton Oreh omassa blogissaan ”ilahtuneena” totesi. (https://echo.msk.ru/blog/oreh/2571375-echo/?fbclid=IwAR12YBEluZomwvK7Jb-fHZkh_8osMjcwXYpRW0eKfAJeHnkjsjG9SyvH7Vg).

  1. vielä: https://novayagazeta.ru/articles/2020/01/15/83464-izmenenie-formy-manipulyatsii-ili-revolyutsiya-sverhu?fbclid=IwAR2dGABv803mEhXA7gQredU5mtTlkMutLodnhXnfacGd9kG8fVFbb6B6vZY; ja lisää venäläisten arvioita: https://www.vedomosti.ru/politics/articles/2020/01/15/820659-tranzit-vlasti?fbclid=IwAR2XuO3jnN7NzeW-kqWLgR2DuvPp80BP7-dwE5mU7uI4eeJvUSeNnsmaqqQ).

Dosentti Arto Luukkanen

Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen yliopistolehtori

Helsingin yliopisto

artoluukkanen

Varakansanedustaja. Dosentti Arto Luukkanen. Vaalisivut: <a href="http://www.artoluukkanen.net" title="www.artoluukkanen.net">www.artoluukkanen.net</a>.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu