Viesti viher-vasemmistolle: viha pois – rakkaus tilalle!

Katselin tässä aikani kuluksi twitteristä vasemmiston älämölöötä ja koilotusta ”rasimismin poistamisesta”.

Ajatus on tietysti kannatettava.

Iloitsin vilpittömästi siitä, että vihreät ja vasemmisto harjoittavat kilvoittelua tämän asian kanssa. On hyvä, että jos on ongelmia jollain alueella, niin siitä pyrkii eroon. Toivon, että vihreät ja vasemmisto pystyvät tässä asiassa petraamaan ja toivon heille onnea taisteluun omissa riveissä piilevää rasismia vastaan.

Meillä perussuomalaisissa rasisminvastaisuus on kuin ilma jota hengitetään. Siitä tarvitse tehdä edes numeroa kuten ei hyvistä tavoistakaan.  PS:llä se on lähtökohtaisesti itsestäänselvyys ja ”tehdasasetuksissa”.

Olemme ”väri/rotusokeita” tässä mielessä.

Savolaisetkin ovat puolueeseen tervetulleita.

Basisteihin suhtaudutaan ehkä tietyllä epäluulolla mutta se on tietysti universaali ilmiö rokkipiireissä.

Kuten useimmat tolkun suomalaiset ajattelevat: se mitä ihminen tekee, ratkaisee sen, miten häneen suhtaudutaan. On myös itsestään tai täysin selvää, että oikeus muuttaa Suomeen ilman laillista lupaa ei ole ihmisoikeus. Siitä taitaa olla jotain myös Suomen laissa. Meillähän on myös rajavartiosto. Emme ole hollitupa ja järkeä saa käyttää.  Suomalaisilla on oikeus asua ja rakentaa Suomea.

Epäilen, että vihreät ja vasemmisto hellivät ja ruokkivat vihaa

Mutta nyt sitten siihen parempaan vihaan…

Toivon, että vihreät ja vasemmisto keskittäisivät toimintansa omissa riveissä piilevään vihaan.

Erityisesti vasemmistossa tätä vihaa on vaalittu ns. ”luokkavihan” kautta. Porvari on aina paha ja vanhan kommunistitradition mukaan luokkavihollinen pitää ripustaa ” An die Laterne”.

Nähdäkseni meidän vasemmistoliittomme ei ole vielä päättävästi sanoutunut irti ”siitä paremmasta väkivallasta” tai meidän vihreät aktivistimme eivät ole sanoutuneet irti ”Elokapina” liikkeen laittomuuksista.

Toivon, että tässä asiassa vihreissä ja vasemmistossa tehdään aitoa katumusta. Rasismi kasvaa vihasta. Ei voi puhua rasismisvastaisesta taistelusta, jos omassa rinnassa on syvää vihaa.

Ehkä tämä heidän älämölöönsä tänään on tähdätty sitä vastaan? Ehkä he ovat huomanneet sen? Jos näin on niin hienoa. Lämmin jaxu-hali heille!

Miten hupsua se viha on!

Laitan tähän erään muistuman kansainvälisestä naisten päivästä.

Me perussuomalaiset jaoimme (maskit päässä, sopivan etäisyyden vallitessa ja ulkona) satoja ruusuja naisille Järvenpäässä. Vastaanotto oli erinomaisen lämmin. Korona-aikana muistetaan naisten työtä ja voimaa.

Sieltä maskien yläpuolelta tuikki lämpöä ja rakkautta molemmin puolin. Puheltiin muutama sana ja päädyttiin siihen tulokseen, että jokainen päivä on naisten päivä – ja ehkä miestenkin.

Valitettavasti joukossa oli kaksi (siis usean sadan ruusun jaossa) henkilöä, jotka vihan vallassa alkoivat huutaa: ”…te ette osaa käyttäytyä, te olette täynnä vihaa ja puhuttekin niin rumasti”.

Me tietysti toivotimme heille hyvää työpäivää ja kaikkea hyvää.

Rakkaudella, myötätunnolla ja lievällä myötähäpeällä. He eivät tiedä mitä he tekevät.

Vihreiden ja vasemmiston puoluekoneistoilla on kova työ tämän vihan hillitsemiseksi.

Epäilen kuitenkin, että he eivät halua tehdä sitä. Jollei minulle toisin osoiteta niin otaksun, että PS-viha/ihmisviha on sisäänrakennettu näihin puolueisiin niin syvälle, että he eivät edes kykene havaitsemaan sitä.

Heitän nyt haasteen näille puolueille! Puhukaa enemmän rakkaudesta, myötätunnosta ja oman vihan hillitsemisestä. Se auttaa ja tekee paremman mielen. Eikä se tuleva vaalitappiokaan harmita niin paljon!

**

Rakkaudenhaasteeseen voi vastata vain rakkaudella ja siihen liittyy myös Marianpäivän psalminteksti:

”Herra on korkea, kaikkien kansojen valtias,

yli taivaitten kohoaa hänen kirkkautensa.

Onko ketään Herran, meidän Jumalamme, vertaista?

Hän istuu valtaistuimellaan korkeuksissa

mutta näkee alas maan syvyyksiin.

Ei ole taivaassa, ei maassa

ketään hänen vertaistaan!

Hän nostaa köyhän tomusta, hän kohottaa kurjan loasta

ja asettaa hänet ylhäisten joukkoon, kansansa ylimysten vierelle.”