Vihaako puna-vihreä siirtymä suomalaisten ”pientä onnea”?

Laitan tähän vähän loma-ajatuksia kun se kohta loppuu

**

Lomalla matkustaessa sitä tajuaa aina uudestaan ja uudestaan miten hieno paikka Suomi on.

Eri puolilla maata näkee selvästi miten suomalaisuuden parhaat puolet voivat kummuta oikeudenmukaisuudesta ja reiluudesta. Ja ennen kaikkea kovasta työstä ja yrittämisestä.

Jos ihmisille annetaan mahdollisuus niin parhaimmillaan jokainen voi rakentaa itselleen ”pienen onnen”.

Palan taivasta tässä maassa.

Jota ei saa ottaa pois.

Viittaan tässä nyt Äänekoskella näkemääni ”pieneen onneen” – omakotitaloihin, jotka aikoinaan rakennettiin suurella sydämellä ja rohkeudella.

”Markkamäki” ja sen ”pieni onni” – omakotitalo

Kyseisen omakotitalo-alueen historia lähtee paikallisen tehtaan patruunoiden viisaista päätöksistä 1960-luvulla. Tehdas omisti lähistöllä alueita, joita se möi omille työläisilleen yhden markan hinnasta. Kaupan ehtona oli se, että työläisen pitää tehdä työtä tehtaassa tietty aika ennen kuin talon saa myydä pois.

Näin syntyi ”Markkamäki” niminen yhteisö, johon ahkerat työläiset rakensivat omia talojaan ja niiden ympärille puutarhoja. Syntyi lapsia ja näiden parvet saivat aloittaa elämäntaipaleensa maaseutumaisessa/kaupunki elämänympäristössä, jossa oli turvallisuutta ja yhteisöllisyyttä. Jokainen työläinen sai omansa tonttinsa – olipa sitten tulipunainen kommunisti tai vaikkapa porvari. Ketään ei canceloitu tai syrjitty. Näin syntyi sitä kansalaishenkeä, joka varmisti sen, että yhteiskuntarauha säilyi.

Siihen aikaan ei vielä vihattu toista ihmistä niin suvaitsevaisen silmittömästi. Nyt jokainen, joka ajattelee toisin tai väärin on rasisti.

Siihen aikaan oltiin reiluja – toista suomalaista ei jätetty. Duunaria ja yrittäjää kunnioitettiin. Suomea rakennettiin hartiapankin ja omien käsivarsien voimalla.

Ylpeys siitä, että on oma koti

”Markkamäen” tarina on tuttu monesta suomalaisesta kaupungista. Sodan jälkeen rintamamiehet rakensivat omat talonsa ja sen jälkeen myös muut sukupolvet saivat osansa ”pienestä onnesta”. Oli riemukasta omistaa talo, hoitaa sitä, nähdä lapsensa kasvavan turvallisessa ympäristössä ja ajatella omaa vanhuuttaan tutussa ympäristössä. Siinä oli myös ylpeyttä – herroja ei tarvinnut kumarrella eikä vuokraisännästä ollut pelkoa.

Lämmityksessä tajuttiin nopeasti, että puulämmitys ei ole niin tehokas kuin öljylämmitys – ei tarvinnut palella talvella kuten lapsuudessa. Kaksikertaisen ikkunat varmistivat sen, että ei vetänyt.

Kasvavan elintason, paremman ruuan ja terveellisemmän elämän seurauksena taudit vähenivät ja lapsista tuli kestäviä elämän tien kulkijoita. Näiden talojen arvo on kasvanut remonttien edetessä ja ihmisten rakentaessa niiden puutarhoja yhä kauniimmiksi ja viihtyisimmäksi.

Puna-vihreä kurjuus ja sen synkkä aversio ihmiskuntaa kohtaan

Kaikki meni hyvin aina 2000-luvun toiselle kymmenelle saakka.

Yhtä äkkiä suomalaiset, jotka elivät globaalissa mittakaavassa erittäin ekologisesti olivatkin kaikki syyllisiä. Vihollisia.

Vihollisia, joilla on omakotitalo.

Puna-vihreät voimat kerääntyivät kertomaan, että oli tehtävä vallankumous.

Oli tehtävä vihreä siirtymä. Pitää olla hiilineutraali – jo vuonna 2035. Meidän piti olla ensimmäisiä! Avantgarde-vihreitä punapioneereja!

Käytännössä tämä merkitsi sitä, että meille syntyi suuri puna-vasemmistolainen falangi, joka ulottuu nykyään aina kokoomuksen vihreään siipeen saakka. Ja erityisesti sinne. Kokoomus on tämän punavihreän siirtymän dipoli ja ilman sitä tätä hullutusta ei olisi.

Vielä kerran: tämä ”puna-vihreä falangistikaarti” oli päättävästi ottanut kohteekseen Suomen ja ennen kaikkea tämän jo seniori-ikään varttuneen väen, joka elää sen mielestä väärin. Omakotitaloissa. Se inhoaa ”pientä onnea”.

Olen pohtinut kysymystä miksi. Miksi ihmeessä vihata näitä suomalaisia? Ja olen päätynyt siihen lopputulokseen, että että puna-vihreän idelogian lähtökohtana on synkkä aversio koko ihmiskuntaa kohtaan kokonaisuudessaan.

Ja katso – missä näkijä siellä tekijä! Vuoden 2019 alussa syntynyt puna-vihreä hallitus ryhtyi päättäväisesti toteuttamaan suunnitelmaa, joka oli luotu jo aikaisemmin. Kyseessä oli mullistus, joka piti toteuttaa valtiovallan avustuksella.

Stalin yritti mutta ei onnistunut – entä vihreä siirtymä?

Oli luotava suuri exodus maaseudulta rautateiden luokse.

Väestösiirron piti varmistaa, se, että nämä väärin äänestävät ja vääriä kulutustottumuksia (autot, omakotitalot ym.) omaavat henkilöt oli kertakaikkiaan pakkosiirrettävä ratojen varsille. Tehtävän pohjalla väikkyi MAL 2019 niminen suunnitelma. Se oli tarkoitettu pääkaupunkiseudulle mutta sen strategiset suuntaviivat oli tarkoitettu koko Suomeen.

Pakkosiirto kaupunkeihin!

MAL 2019 on sen itsensä mukaan ”Helsingin seudun 14 kunnan strateginen suunnitelma, jossa kerrotaan, miten Helsingin seutua kehitetään 2019–2050. Suunnitelma on tiekartta siihen, miten seudun liikenteen päästöt saadaan laskuun, asukkaiden arjesta tehdään sujuvaa, ihmiset voivat löytää kodin kohtuullisella hinnalla, hyvien liikenneyhteyksien varresta ja työpaikoille on helppo kulkea”.

MAL2019 on jännittävä asiakirja, jossa järki ja hyve näyttävät lyöneen toiselleen kättä. Todellisuudessa suunnitelma kätkee itseensä vihreää hirmuvaltaa. Siinä kerrotaan miten ilmastonmuutoksen ehkäiseminen on kaikkea suunnittelua ohjaava ja määräävä tavoite.

Aivan. Luitte oikein. Kaiken pitää ojentautua ilmastomuutoksen mukaan. Ihan kaiken. Suunnitelmassa avataan suoraan se, että on siirrettävä ihmiset asemille kerrostaloihin ja pakotetaan jääräpäät kalliisiin ”energiaremontteihin”

Käytännössä MAL2019-ajattalu on ohjannut Suomen hallitusta sen ”vihreän siirtymän” talkoissa. Se on ohjannut Sanna Marinin hallitusta kiristämään asumista, liikennettä ja kotitalouksia jonkinlaiseen hyve-diktatuuriin, jossa yksityisautoilua rajoitetaan tiemaksuilla ja asuminen keskitetään rautatieasemien lähellä oleviin isoihin ghettoihin. Taajamien välisestä ajamisesta tulee kallista tuskaa tiemaksuilla ja liikennettä ahdistavalla ”pullonkaula-bulevardisoinnilla”. Katsokaapa vaikka kantakaupungin ”maginot-linjoja” ja autoesteitä! Yksityisautoilu ja asuminen omakotitaloissa on siinä suunnitelmassa ”vihollisen asemassa”.

Uskomattominta tässä suunnitelmaehdotuksessa on se, että vaikka ”ilmastonmuutoksen ehkäisy” on sen korkein prinsiippi, niin lakisääteisessä ympäristöselvityksessä ei kerrota sanaakaan, miten MAL2019 vaikuttaa ilmastoon ja paljonko.

Siinä mielessä ilmastomuutoksen ehkäisy on kuin ”iso valhe” (große Lüge), jota ei perustella tai edes järkeillä. Se nyt vaan on. Ja jos sitä ei hyväksy niin on rasisti, fasisti tai peräkammarin persu – siis valtakunnan vihollinen? MAL 2019 suunnitelmassa ei ollut myöskään perusteltua arviota tämän ”vihertaivaan” taloudellisista ja toiminnallisista vaikutuksista alueen kotitalouksiin. On ainoastaan kohtia, jotka tuovat valtavia kuluja omakotitalon omistajalle – esimerkiksi energiaremppa hiilineutraaliksi (arvioni n. 50 000 e) yhdessä kohonneen sähköhinnan kanssa. Kaikille muille, kuin asemien vieressä oleville kerrostalojen kotitalouksille – ehkä heillekin – ja Helsingin viinikellareiden cityvihreille, elämästä tulee rasittavaa, kuluttavaa ja kallista.

Mitä se punavihreä siirtymä ja hiilineutraalisuus on – takaisin 1800-luvulle – se on rappiota!

Puna-vihreä siirtymä ja sen instrumentti MAL 2019 haluavat tuhota suomalaisten ”pienen onnen”.

Ratkaisu on sama kuin stalinismin aikana – pakkosiirto. Tässä ajattelussa pakkosiirto merkitsee sitä, että luodaan ensin ”VIHREÄ SIIRTYMÄ” ja sen avulla tehdään tavallisten ihmisten elämä mahdottomaksi.

On porkkanaa (pikkurahat jos siirryt öljylämmityksestä pois) ja keppiä. Tänä syksynä keppiä tulee oikein kunnolla.

On sietämättömien sähkönhintojen (5 kertainen ensi talvena) rakettimainen nousu, on ruuan hintojen järkyttävä nousu (15-20%) ja on polttonesteiden moninkertaisia korotuksia.

Näiden keppien avulla nämä omasta ”pienestä onnesta” ylpeät ihmiset pakotetaan myymään omat omakotitalonsa pilkkahinnalla pois. Omakotialueiden on päästävä ns. ”hiilineutraaliin” putkeen. Sen mukaisesti esimerkiksi kotikaupunkini Järvenpään valtuusto on päättänyt, että kaupungista tulee hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä. Niin – miettikää mikä älyllinen salto mortale!

Ajatus on mielenkiintoinen, mutta mitään keinoja tavoitteen saavuttamiseksi ei ole esitetty puhumattakaan vaikutusarvioinneista. Ilmeisesti Suomesta halutaan jonkinlainen 1800-luvun idylli; että siellä ei olisi teollisuutta eikä autoja, ja asukkaat hakisivat innoitusta elämäänsä Aleksis Kiven kuolinmökistä.

Kyseisellä aikakautena ihmiset hiilineutraalisti vanhenivat nopeasti, kuolivat nuorina ja kärsivät taudeista. Vapaa-ajan ongelmia ei ollut, kun illalla vuoltiin hengenpitimiksi työkaluja tai ommeltiin herrasväelle vaatteita ja verhoja savuttavan päreen valossa. Virsikirjat pysyivät tuolloin ahdistuneen kansan käsissä hyvin. Nyt ne on korvattu ilmastohysteriaa lietsovilla ja maailmanpelastusta lupaavilla pamfleteilla, jotka tosin järjestelmällisesti jättävät kertomatta pari asiaa: Kuinka paljon nämä uhrauksemme vaikuttavat ilmastoon, ja mitä tämä meille maksaa?

Vielä kerran: vihreä siirtymä merkitsee kurjuutta ja rappiota. Taantumaa entiseen, jonne kukaan ei halua.

Mitä PS haluaa? Kohtuutta, reiluutta ja ”pientä onnea” suomalaisille. Rauhaa – ei vainoamista.

Mietiskelin näitä asioita ajaessa autolla pitkin Suomea.

Mietin: mitä PS haluaa?

Itse tulkitsen sen niin, että PS hakee reiluutta, kohtuutta ja ”pientä onnea” ihmisille. Rauhaa – ei vainoamista. Sähkölaskun maksaminen ei ole ihmisen elämän tarkoitus, ruuan hinnan pitää olla kohtuullinen ja bensan pitää maksaa sen verran, että voi mennä töihin.

Me emme vainoa ihmisiä vihreällä siirtymällä siksi, että Suomi on jo tällä hetkellä hyvin ekologinen yhteiskunta. Me emme saastuta kuten Kiina, Intia tai muu maailma.

Ikävä kyllä meillä on suomalaisessa politiikassa kaksi leiriä. On puna-vihreä vallankumouksellisten joukko, joka haluaa horjuttaa, sekoittaa ja hämmentää tätä isänmaata. Sitten on PS. Ja muutamia, jotka omissa puolueissaan ovat yksinäisiä hahmoja. Sekä tietysti suuri kansalaisten enemmistö, joka ihmettelee tätä hullutusta.

Tosiaan.

Me haluamme puolustaa suomalaisten ihmisten ”pientä onnea”. Sitä että sinne lompakkoon jää jotakin. Me puolustamme…

  1. …niin maaseudun tuottajaa, että hän voisi jatkaa suomalaisen ruuan tuottamista
  2. …niin tehdaspaikkakunnan duunaria, että hän voisi elää ja kasvattaa perheensä ja ennen kaikkea
  3. …niin sitä ahkeraa ihmistä, joka omistaa omakotitalon – me kunnioitamme sitä sukupolvea, joka rakensi tätä ”pientä onnea” ja kasvatti perheensä näissä omakotitaloissa.
  4. …ennen kaikkea suomalaista perhettä ja suomalaista naista, joka joutuu ensimmäisenä huomaamaan, miten sietämätön tämä nykyinen tilanne on kun niin sähkö, ruoka ja poltto-aine maksavat niin paljon.

Älköön kukaan loukkaantuko näistä lomatunnelmista ja mietinnöistä. Ne ovat ihan henkilökohtaisia. Yksityiseen käyttöön ja kaikkien iloksi.

ps. eilen näin Savonlinnassa ilotulituksen. Siinä paistettujen muikkujen kanssa se oli ”pieni pala” mukavaa hetkeä.

+14
artoluukkanen
Perussuomalaiset Järvenpää

Varakansanedustaja., valtuutettu
Olen työssä Helsingin yliopistossa ja toimin siellä Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen yliopistolehtorina. Palvelen järvenpääläisiä kaupunginvaltuutettuna ja perussuomalaisen puolueen varakansanedustajana (Uusimaa). Olen myös Järvenpään kaupunginvaltuutettu, opetus ja ja kasvatuslautakunnan jäsen, Järvenpään seurakunnan kirkkovaltuutettu, Suomen Perustan ajatuspajan säätiön hallituksen puheenjohtaja ja Pekasus opintokeskuksen rehtori. Jotkut saattavat muistaa minut Alfa-tv:n ”Dosentti” ohjelmasta, jossa haastattelen taiteen, tieteen, politiikan ja yhteiskunnan vaikuttajia. Haluan palvella kaikkia järvenpääläisiä järjellä ja sydämellä. Niin duunareita, yrittäjiä, lapsiperheitä, yksinäisiä ihmisiä, seniorikansalaisia ja koululaisia. Minulle on itsestään selvää, että Järvenpäässä sivistys, koulutus, osaaminen ja työ on asetettava kunniaan. Unelmani on taloudessa tarkka Järvenpää, joka ei unohda sen asukkaita! Ihminen edellä, ihmisen puolesta - tehdään Järvenpäästä kotoisa paikka asua!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu