YLE – onko sen puhuttava totta? Voiko hallintoneuvosto auttaa Ylen raiteilleen?  

Haastattelen Alfa-tv:ssä huomenna lauantaina – 17.8. 2024 klo 19.30 – Ylen hallintoneuvoston jäsentä, kansanedustaja Joakim Vigeliusta. Kanava 16.

Keskustelun aihe on mitä tärkein: onko Ylen pitäydyttävä faktoissa ja totuudessa? Voiko sen johto valehdella? Onko Ylen pakko olla jonkinlainen veromaksajien elättämä ”edistyksellinen woke-palturikone”?  

Näyttää siltä, että Ylen johto ei ole halunnut avata koko asiaa.

Se on turvautunut kummallisiin puolitotuuksiin, epämääräisiin heittoihin ja ”keisarilliseen hiljaisuuteen”. Onneksi toimittaja Sanna Ukkola ja muutamat iltapäivälehdet ovat nostaneet tätä juttua ylös, ettei se ole vaipunut unholaan.

Kansalaisten keskuudessa vallitsee mielestäni selvä mielipide: näin ei voi jatkua.

DEI-DEI vai TOTUUS?

Tässä muutamia haastattelun kysymyksiä pohdittavaksi lukijoille etukäteen.

Tarvitaanko Ylessä ideologista DEI-koulutusta (Diversity, equality, and inclusion), eivätkö journalismin ohjeet enää päde? Kyse on monien tutkijoiden mukaan uusmarxilaisesta indoktrinaatiosta, jolla ei ole mitään tekemistä länsimaisen tiedonvälityksen kanssa.

Miksi DEI-koulutusten budjetti on salainen? Mistä nämä toimittajapaavit ovat peräisin ja minkä koulutuksen he ovat saaneet? Miksi DEI-koulutukset olivat periaatteessa vapaaehtoisia, vaikka ne käytännössä eivät sitä olleet? Minkä Ylen oman moraalin mukaan on löydetty ihmisiä, joita ei voi haastatella, onko tätä persona non grata väkeä paljonkin?

Ylen tiedotuslinja: hissunkissun vaapula vissun. Ylen henkilöstöpolitiikka: toimittajat kuriin ja vaikenemisen rautainen laki – rettelöitsijöille potkut?

Ylen johdon tiedottaminen on ollut alkeellista.

Miksei YLE:n johto voi tulla esiin ja kertoa asioita suoraan? Totuuden sijasta on tarjoiltu jotain muuta. Ylen johdon reaktiot ovat olleet ylihysteerisiä tai farisealaisia: ”Puurot ja vellit on sekoitettu”. Ainoastaan ns. brändijohtaja Jere Nieminen kommentoi hiukkasen ja sitten vetosi siihen, että pitää puhua hallintoneuvoston kanssa??(!!).

Se onneton toimittaja, joka uskalsi jotain sanoa ts. toimittaja Lloyd Libiso sai käytännössä potkut. Tekopyhänä selityksenä oli, että ”häntä ei ole saatu kiinni”(!??)  Entä YLE:n rekrytoinnit? Eikö ammattitaito merkitse mitään? Pitääkö toimittajaksi haluavan pitää omata tietty asenne – ei ammattitaitoa tai kokemusta?

Suurin kysymys: voiko Ylen hallintoneuvosto korjata nykyisen johdon ajamaa vinksahtanutta journalistista linjaa?

Eduskunta ja Ylen hallintoneuvosto on joutunut kaksi kertaa pelastamaan Ylen.

Veromaksajien rahoittaman tiedotuskonsernin linjaa korjattiin ensimmäistä kertaa, kun SDP:n Fagerholmin hallitus pääsi valtaan 1940-luvun lopussa.

Vuoden 1945 aikana Ylen johtoon tuli taatusti vallankumouksellista ja vasemmistolaista väriä (ns. ”Hella Vuolijoki radio”, 1945-1949).

Kun rauha allekirjoitettiin ja kun valvontakomissio lähti pois, pidettiin vaalit, joissa kommunistit hävisivät.

Nyt oli mahdollista reagoida.

Sosiaalidemokraattien ajaman ja kaikkien muiden paitsi kommunistien kannattaman ”Lex Jahvetin”, nojalla Yleisradion hallintoneuvoston jäsenten valinta siirtyi eduskunnalle. Sen seurauksena kesäkuussa 1949 Hella Wuolijoki vapautettiin Yleisradion pääjohtajan tehtävästä. Samoin Eino S. Repo sai aikoinaan vastaansa hallintoneuvoston – tehtiin korjausliike.

Molemmissa tapauksissa pelastettiin demokratia, kansanvalta ja länsimaisen yhteiskuntajärjestelmän mukainen sananvapaus. Molemmissa tapauksissa tätä korjausliikettä vastustivat kommunistit.

Kun Ylen hallintoneuvosto kokoontuu seuraavan kerran se voi tutkia historiaa. Ennakkotapauksia on.

Asia on tietysti kiusallinen. Tällaiseen järeään toimenpiteeseen ei ryhdytä pienistä asioista. Joskus päättäjien ja kansalaisten edustajien on kuitenkin kannettava vastuu ja suunnattava Ylen johdon toiminta länsimaisen tiedonvälityksen ideaalien mukaiseen toimintaan. Mikäli tähän ei ryhdytä on vaarana, että Ylen linja sakenee kohti mielipideterroria ja vähemmistödiktatuuria.

Totean tähän lopuksi Ylen hallintoneuvostolle kehoituksen kuin Jahvetti (Yrjö Kilpeläinen) ”Työ niinkö meinootta olla vätökäetä, jotta annatta sen jatkuva?”

Kilpeläisen käänsi Marseljeesin savonkielelle.