Aluevaltuustojen arki alkaa nopeasti

Katsoessani ja seuratessani aluevaalien kampanjointia vaalikoneiden, mainosten ja erilaisten media- ja digiympäristöjen kautta itsekin ehdokkaana pohdin miltä tulevien aluevaltuustojen työskentely sitten todellisuudessa näyttää ja mitä sen päätettäväksi tulevat kokousten esityslistat sitten todella ovat.  On luonnollista että ehdokkaat pyrkivät lupaamaan kaikennäköisiä hyviä asioita joita ajattelevat äänestäjien pitävän tärkeänä.   Koska astumme uuteen tavallaan tuntemattomaan poliittisen päätöksenteon kenttään, on todennäköistä että arkirealismi iskee aika nopeasti vaalien jälkeen.  Aluevaltuustossa ei todennäköisesti kovin usein tule vastaan asioita jotka liittyvät vaikka oman paikkakunnan terveysaseman toimintaan, vaan aluevaltuutetun rooli on ajatella asioita suuren kokonaisuuden kannalta.

Aluevaltuustot valitsevat ensitöinään johtavia viranhaltijoita, päättävät hallinto- ja johtosääntöjen kaltaisista asiakirjoista mitkä toki ovat erittäin tärkeitä ja isoja asioita.

Hyvinvointialueiden johto ja organisointi on merkittävässä roolissa siinä miten alue onnistuu tehtävässään. Hallinto- ja johtosääntöjen kaltaisissa dokumenteissa määritellään kuka valtaa käyttää.   Tässä päätetään myös poliittisen ja viranhaltijakoneiston valtasuhteita.

Hyvinvointialueilla on mittava urakka, jossa organisaatiot toimivat uudella tavalla.  Henkilökuntaa on valtavasti.  Aluehallinnossa yhdistyvät erilaiset yhteistoiminta-alueet, sairaanhoitopiirit ym Tässä tilanteessa on suuri merkitys muutosjohtamisella.  On lisäksi suuri merkitys sillä että aluevaaleissa valittavat poliitikot ovat tehtäviensä tasalla ja ymmärtävät miten mittavasta työstä on kyse, ainakin silloin jos halutaan saada muutoksesta hyötyjä irti.  Tämä mahdollisuus voidaan myös pilata.

Koko SoTe -järjestelmän uudistus on aikanaan alulle laitettu siksi että nykymallilla emme kykenisi selviämään niistä haasteista joita väistämättä on edessä.  Porilaisena kuntapoliitikkona olen saanut useamman vuoden ajan tutustua perusturvan yhteistoiminta-alueen talousarvioihin ja niissä näkyviin tulevaisuusvisioihin ja ennusteisiin.  Lyhyesti voi todeta että aika kovia kustannusten nousupaineita on ja sen lisäksi tulee mm. henkilöstön riittävyysasiat.  Aluevaltuustot todennäköisesti kokevat näiden asioiden arkisen realismin hyvin nopeasti kunhan vain alkuun pääsevät.

Poliittisia kysymyksiä tulee varmasti esiin kun alueen sotekeskusverkostoa määritellään.  Taloudelliset seikat määrittävät toiminnan reunaehtoja ja alueen kyvykkyyttä investointeihin.  Valtiolla on myös roolinsa, ja koska hyvinvointialue on riippuvainen valtion rahoituksesta tämä todennäköisesti tulee sitomaan hyvinvointialueiden ”käsiä” tulevina vuosina.

Alueilla on erilainen historia eikä liene kovin väärin todettu että jokainen on omanlaisensa kombinaatio.  On siinä valtiollakin tekemistä kun kohtelee alueita tasapuolisesti – ja alueen kyvykkyydellä vahtia etujaan.

Historialliset vaalit käydään historiallisesti erikoisena aikana.  Koronarajoitusten sekavuus vielä hämmentää tilannetta. Demokratian kulmakivenä pidettyjen vaalien kampanjointia rajoitetaan terveysturvallisuussyistä, samaan aikaan kun ostoskeskuksissa on alennusmyynneissä ”väkeä kuin pipoa”.  Kuitenkin äänestäjät pitäisi saada innostettua uurnille jotta aluevaalit ja sen toimielimet saisivat demokratian tuen.

Perussuomalaisissa on ollut paljon kritiikkiä koko uudistusta kohtaan ja tämän johdosta pelko siitä että äänestäjiä jää kotiin on suuren suuri.  Se tulee kuitenkin nyt.  Uudistusta ei ole selitetty oikeastaan yhtään kansalaisille, eikä tosiasiassa oikein poliitikoillekaan.  Toivoa sopii että kansa uurnille tästä huolimatta jaksaa lähteä, ja itse toki toivon että sen tekee myös perussuomalaisia äänestävät.