Oma apu paras apu

Noin kuukausi sitten kirjoittelin sähkön hinnasta ja siitä, että ei Suomen sähköverkkoon tuotetun sähkön tuotantokustannus ole ”räjähtänyt pilviin”, vaikka pörssihinta onkin.

Hallituksen talousarvio, joka painuu pakkaselle reilusti jälleen kerran, keskittyy vetämään laastaria mutta ei puutu sähkön hinnan juurisyihin.

Esimerkiksi perussuomalaiset on esittänyt tähän toimia (mm. Päästökaupan väliaikainen keskeytys).  Hallituksen riveistä on parempi, että kuittaamme velkarahalla ja tuemme lähes ryöstöhintoihin nousevien laskujen maksuja.

Samalla odotetaan eu:sta pelastajaa.  Tämä on hyvä esimerkki siitä kuinka meiltä lipeää oma päätäntäkyky ja -valta.   Oikeasti saa pelätä mitä tämä vielä tarkoittaa.

Kun melko ”eu-vallanhimoiselta” vaikuttava komissio ja eu:n ”esikunnat” häärivät, ei Suomen etu ole missään kärkipäässä.  Sieltä tulee helposti aina ratkaisuja joissa eu:n suuret maat sekä itä-ja eteläeurooppa on tärkeysjärjestyksessä kaukana edellä.

A-studiossa, jossa hallituksen ministerit ja oppositiojohtajat väittelivät velkabudjetista, opposition puolelta olisi pitänyt luetella siltä seisomalta budjettikirjasta tehokkaat säästöt.

Toisin sanoen oppositio olisikin vastuussa talouden tasapainotuksesta ja joutuisi esittämään ikäviä vaalien alla, ja hallituksen rooli on esitellä ”hyviä asioita jaetaan” – politiikkaa.

Kuitenkin yhtenä ”säästökeinona” voisi olla myös sähkömarkkinoihin puuttuminen (säästöä syntyisi tukemisen vähentämisestä).  Hallitus vastaa ministeriöiden ja avustajien kanssa laaditusta budjetista ja myös sen velanotosta – ei oppositio.

Kun ratkaisuja eu-tasolla tehdään, voisi tietysti toivoa että näissä huomataan myös Suomen intressit.  Suomi on ollut aika aika avokätinen, ja valtion oman velan jättikasvun lisäksi on otettu rajusti eu-velkavastuuta tukipaketteineen sekä viimeisimpänä mm Uniper-tappiot.

Pohjoismaisen sähköpörssin hinnannousun yhtenä taustana on sen siirtoyhteyksien kasvaminen eurooppaan.  Nyt kuitenkin eu-tasolla puhutaan että siirtoyhteyksien kasvattaminen olisi yksi ratkaisu euroopan energiaongelmiin.  Tässä kehityksessä on vaaransa, Suomen kannalta.

Tällainen kehitys rajoittaa tosiasiassa pienempien maiden mahdollisuuksia hoitaa oma sähköntuotanto kuntoon.  Kuten Suomessa oli ”wanhoina hyvinä aikoina”, sähköverkot omissa käsissä ja tuotanto vakaata sekä hinta edukasta.  Tästä periytyy mm sadat tuhannet sähkölämmitystalot.

Tuulivoima vaatii säätövoimaa, jollaisena Pohjoismaissa on toiminut vesivoima.  Tätä on ollut Ruotsin ja Norjan taholta hyvin saatavissa.  Mutta jos tämä nyt  jatkossa jaetaan entistä tehokkaammin eurooppaan,  mitähän siitä seuraa?

Vaikka kuinka Pohjoismaissa olisi tuotanto kunnossa, euroopan mittavat ongelmat tuotannossa todennäköisesti määrittäisivät integroituneen verkon hintatasoa korkeaksi.

Pohjoismaissa talouden ja energiajärjestelmän rakenteet sointuvat aika hyvin yhteen.  Parasta olisi jos Pohjoismaat toimisivat yhdessä (kuin nytkin) , ja verkon siirtoyhteydet muuhun eurooppaan olisivat lähinnä jonkinlaisia hätätilayhteyksiä.

Muiden euroopan maiden tulisi itse hoitaa oma sähkön- ja energiantuotantonsa kuntoon.  Pohjoismaissa ja Suomessa on syytä tehdä samoin ja pitää samalla huoli teollisuuden ja elinkeinoelämän kilpailukyvystä sekä turvata kansalaisten kohtuuhintainen energiansaanti.

 

+5
ArtoNurmi
Perussuomalaiset Pori

Kaupunginvaltuutettu
Sähkö - ja automaatiotekniikan insinööri
Yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta pitkään jo kiinnostunut, mutta vasta vuonna 2012 kuntavaaleissa poliittisesti aktivoitunut perheenisä. Tykkään pohtia asioita, joskus vähän kriittisestikin, mutta se johtuu yleensä realismin kaipuusta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu