Suomen suunta

Tiedotusvälineet ovat kertoneet Kaipolan tehtaan sulkemisesta ja useiden satojen teollisuustyöpaikkojen menetyksestä.  Samalla neuvotteluja käydään useiden muiden eri työpaikkojen kohtalosta.  Alueellisesti nämä neuvottelut sijoittuvat pääsääntöisesti muualle kuin ruuhka-Suomeen.

Suomessa on tapahtunut tehtaiden sulkemisia tai supistamisia jo pidemmän aikaa. Uusien tekeminen on kiven alla. Krooninen yhteiskunnan velkaantuminen ja teollisten todellisten kunnon investointien väheneminen voi johtaa vielä talouden pohjan entistä suurempaan rapautumiseen jos muutosta edellisissä ei ala tapahtumaan.

Välillä tuntuu että kokonaisuuksien merkitystä ei ymmärretä: jos Suomi ei ole houkutteleva paikka tuottaa ja investoida, täällä ei perhana sentään tuoteta tai investoida. 

Logistiikkakustannusten merkitys on SUOMESSA SUURI. Tässä tehtaan lopetuksessa niiden merkityksen on kerrottu olleen keskeisiä.  Dieselveron ja polttoaineiden hinnankorotuksiin voi suhtautua toki niin että ”mitäpä tuosta muutama euro tankillisessa”. Tämä on aivan ymmärrettävääkin yksittäisten henkilöiden kohdalla, etenkin jos se nyt ei satu itseä niin koskemaan.  Ministeriöiden ja maan hallituksen on kuitenkin ymmärrettävä että prosentin osienkin nousu logistiikan kustannuksissa voi kääntää kupin investoinneissa tai sulkemisissa.

Taas yksi haja-Suomen kunnista menettää hyvät työpaikat, verotulot ja kunnalliset palvelut menettävät rahoituspohjaa. Yksityisten ihmisten ja perheiden taloudelliset menetykset sekä epävarmuus tulevasta on lisäksi tietenkin erittäin vakava asia.

Pidemmän päälle tämä jo kauan jatkunut negatiivinen kehitys johtaa suuriin ongelmiin.  Paitsi että alojen tutkimus- ja tuotekehitystyötäkin todennäköisesti vähenee myös rapautuva verotulopohja pakottaa, ennemmin tai myöhemmin, sopeuttamaan julkisen talouden menoja.  Tästä johtuu osin myös krooninen kestävyysvaje jo nyt.

Murheena on myös alueellinen eriarvoistuminen.  Osalla omaisuuden arvo laskee tai jopa katoaa.  Kehitys on ollut nähtävissä jo kaksi-kolme vuosikymmentä, ja ollut loogisesti pääteltävissä kun erilaisella päätöksenteolla tätä kehitystä on vain nopeutettu.

Se että Suomi on ollut vauras hyvinvointiyhteiskunta jo pitkään ei ole karttaan perustuva asia vaan olemme pärjänneet globaalin maailman kovassa kilpailussa.  Mutta kyllä tässä pohdituttaa, erilaisten päättäjienkin tunteikkaista sanoista ja ”sosiaalisen oikeudenmukaisuuden” toistuvasta papatuksesta huolimatta että minkälaisen yhteiskunnan 2000-luvun puolella syntyneet käsiinsä saavat.

 

ArtoNurmi

Kaupunginvaltuutettu Sähkö - ja automaatiotekniikan insinööri Yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta pitkään jo kiinnostunut, mutta vasta vuonna 2012 kuntavaaleissa poliittisesti aktivoitunut perheenisä. Tykkään pohtia asioita, joskus vähän kriittisestikin, mutta se johtuu yleensä realismin kaipuusta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu