Taas sähköstä ja energiapolitiikasta

Sähkön hintoihin on monelle tullut todella järkyttäviä korotuksia tai esimerkiksi määräaikaisen sopimuksen päättyessä saadut jatkotarjoukset voivat olla todella kalliita.

Esimerkkinä voin todeta, että itse sain tarjoushinnan, mikä tarkoittaisi noin 800% korotusta (4,7c/kWh ==> 43,93c/kWh).  En tarttunut, näyttää siltä, että riskillä pörssisähköön on todennäköisesti mentävä.  Yli 60c/kWh hintoja on uutisoitu.

Äkkiseltään tulee toki mieleen, että eihän tämä voi perustua mihinkään muuhun kuin ahneuteen.

Taustalla on kuitenkin muutakin.  Nimittäin esimerkiksi poliittisia päätöksiä. Päästökauppa on niistä yksi esimerkki.  Se nostaa monen tuotantomuodon hinnan pilviin.

On tehty, ja on haluttu tehdä, energiapoliittisia päätöksiä enemmän ideologia kuin energiamarkkinoiden toimivuus ja hinnat mielessä.  Yksinkertaistettuna tuotannon ja kysynnän tarpeen kohtaaminen ei ole ollut etusijalla.

Ukrainan tilanne ei sinänsä aiheuta Suomessa satojen prosenttien korotuksia, eikä se että maksamme huimia hintoja mitenkään auta Ukrainaa eikä raha sinne siirry.

Euroopassa merkittävässä maassa, eli Saksassa, ajetaan samaan aikaan ydinvoimaa alas, kun maa on historiallisessa tilanteessa paljolti Venäläisen kaasun varaan rakennetun energiasektorinsa kanssa.

Lisäksi tietysti mietityttää Pohjoismaisen sähköpörssin hinnan määräytymistapa.  Saksalaisen kaasuun perustuvan sähköntuotannon vaikuttaminen Pohjoismaiseen sähköpörssin hintaan ja myös Suomen hinta-alueeseen tuntuu aika kaukaa haetulta. Lisäksi välillä hinta-alueiden hintaeroja katsellessa huomaa suuria, jopa kaksin-kolminkertaisia hintoja esimerkiksi Suomen ja Ruotsin alueiden välillä.

Monet huonot ja/tai eri maailmantilanteessa tehdyt päätökset vaikuttavat nyt, ja ne vaikuttavat kertaantuvan poikkeus- eli kriisitilanteessa.

Energiapolitiikassa on kansalliset edut, eli kansalaisten sekä täällä toimivien yritysten edut, nostettava uudelleen korkeammalle prioriteetille.

Lisäksi olisi pohdittava tulevaisuuden haasteita enemmän.  Esimerkiksi tuulivoimatuotannon kasvu vaikuttaa kasvavasti säätövoiman tarpeeseen ja aiheuttaa myös siirtoverkostolle suuria vaateita. Jo tällä hetkellä voi tuulivoimaa olla jokin ajanjakso vain muutamia megawatteja, mutta pienen ajan, vaikka 1-2 vuorokauden kuluttua 1500 megawattia.  Jos tämä vaihteluero kasvaa esimerkiksi kaksinkertaiseksi nykyisestä, niin eihän sen hallinta helpotu. Mitä tämä tekee hinnoille, vaikka verkko saataisiinkin kestämään?

Mahtaako Saksa joskus osin kuitata Uniper-sijoituksensa myymällä kaupassa saamansa sinänsä merkittävän Ruotsin vesi- ja ydinvoimakapasiteetin kovalla hinnalla?

On pohdittava vakavasti miten tätä koko palettia ohjataan ja hallitaan. Poliittisen päätöksenteon tulee olla vakaata ja perustua pitkän aikavälin strategiaan, koska merkittävien investointipäätösten tekeminen on haastavaa tai mahdotonta ”tuuliviirimäisessä” ilmapiirissä.  Investointien kuoletusajat ovat pitkiä, jopa kymmeniä vuosia.

Pitää tehdä päätöksiä, joilla turvataan Suomessa sinänsä erinomainen yhteisen lämmön- ja sähköntuotannon tulevaisuus (sähkön ja lämmön tarve on hyvin ”samanaikaista”).  Investoinnit ovat olleet vähäisiä (sähkön tuotantoon lämmön tuottamisen yhteyteen).

Tuotannon investointien tietynlainen poliittisen päätöksenteon ”varmuusilmapiiri” tulee saada jotenkin hallintaan.  Osa ongelmaa on tietenkin EU, jonka kabineteissa voi syntyä poliittisia ”nahkapäätöksiä”, joilla pohjustetaan ennemmin joidenkin muiden jäsenmaiden etuja markkinoilla.

Kuluttajia olisi paremmin suojattava jättimäisiltä hinnankorotuksilta.  500-1000% korotukset eivät ole tästä maailmasta.  Ne voivat pahimmillaan luoda uhkaa koko yhteiskunnan toimivuudelle.  Ainakin ne talousongelmien lisäksi vaikuttavat todennäköisesti esimerkiksi liikenteen sähköistymiseen.

Asiaan olisi suhtauduttava suuremmalla vakavuudella mitä nyt tehdään, vaikka varmasti asioita tehdäänkin.

Näinä aikoina myös huoltovarmuus, kuten riittävän osaamisen ja omistuksen pitäminen omissa käsissä, sekä tietynlainen hajautetun tuotannon ja esimerkiksi tuotantotapojen ”kavalkadin” (erilaisten tuotanto- ja toimitussektorien pysyminen) ylläpitänen tulee pitää mielessä.  Se toteutuu pitkälti nyt vielä, mutta että jatkossakin tämä ikäänkuin pysyy.

Tuskin kukaan haluaa nyt edes kuvitella sellaista tilannetta, jossa Suomessa olisi rakennettu sähkön ja lämmön yhteistuotanto laajalti Venäläisen kaasun varaan.

 

+3
ArtoNurmi
Perussuomalaiset Pori

Kaupunginvaltuutettu
Sähkö - ja automaatiotekniikan insinööri
Yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta pitkään jo kiinnostunut, mutta vasta vuonna 2012 kuntavaaleissa poliittisesti aktivoitunut perheenisä. Tykkään pohtia asioita, joskus vähän kriittisestikin, mutta se johtuu yleensä realismin kaipuusta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu