Yksityisautoilu ei ole vain pahasta

Autoilun verotus nousee usein keskusteluissa esiin.  Useissa puheenvuoroissa halutaan siirtymää polttoaineen verotuksesta kohti uudenlaista käyttöön perustuvaa verotusta.  Oletettavissa on että autoilun sähköistyessä ei bensan ja dieselin verotus enää riitä tuottamaan noin 8,5 miljardin euron vuosittaista verokertymää. Polttoaineveroilla on tässä merkittävä rooli, puhutaan miljardeista.

Yksityisautoilua usein myös haukutaan mutta jos se muuttuu hyvin vähäpäästöiseksi niin miksi?  Onko siinä lähtökohtaisesti jotain pahaa että voi mennä ja tulla omien reitti- ja aikatarpeidensa puitteissa?   Sehän on hyvin mukavaa ja käytännöllistä.

Usein puhutaan pitkistä etäisyyksistä autoilua puolustettaessa.  Tämä on totta, mutta myös kaupunkien sisällä yksityisauto on usein hyvin kätevä.  Ajatellaanpa vaikka lapsiperhettä.  Aamulla töihin lähtissä viedään yksi lapsi päivähoitoon.  Sitten iltapäivällä haetaan lapsi hoidosta, käydään ruokakaupassa. Illalla käydään joko itse tai esimerkiksi lapsen harrastuksissa.  Miten edellä olevan päivän toteuttaminen joukkoliikenteellä sujuu, kun usein matkat ovat ikäänkuin poikittain joukkoliikennelinjoihin nähden?

Lapsia jos mitä tämä maa tarvitsee.  Koska tämä ”ihanne” on nyky-Suomessa jätetty taka-alalle, olemme kohtaamassa suuren ikääntymisen ja väittäisin myös että tulevaisuudessa yksin jäämisen kriisin. Tämä olisi jo uuden blogin aihe. Kuitenkaan liikenneratkaisuinkaan ei saisi enää yhtään hankaloittaa lapsiperheiden elämää.

Yksityisautoilu siis helpottaa lukuisia asioita monen arkielämässä. Se mahdollistaa mm. työssäkäynnin, harrastukset ja kaupassa käynnit ja tarjoaa lämmintä kyytiä myös talviolosuhteissa.  Myös tällaisena korona- ja influenssa – aikakautena omalla kulkupelillä liikkuminen on usein ihan suotavaa.

Autoilun rinnalle tulee varmasti ainakin kaupunkiolosuhteisiin useita pienempiä avustettuja välineitä.   Sähköpolkupyörät ja – mopot, potkulaudat ym.  Onko itse asiassa niin että joukkoliikenne tarvitsisi sitä strategista ajattelua?  Itse ehdotin aikoinaan kotikaupunkiini Poriin lähijunaa joka olisi liikkunut pääosin olemassa olevalla rataverkolla eräänlaisena ”runkolinjana” .  Siihen tulisi olla helppo mennä polkupyörin ja lastenvaunuin ja erilaisin ”sähköhärpäkkein”.  Osittain bussilinjat olisivat voineet toimia myös syöttöliikenteenä.  Tämä on toki vaikea pala pienehkössä kaupungissa eikä asia edennyt.   Kyse olikin enemmän visioinnista.

Pitäisi jotenkin päästä tästä ideologisesta autoilun vastustamisesta eroon ja pohtia enemmän mikä on toimivaa.  Autoilu nähdään ilmeisesti osin myös ”vihattavana Amerikkalaisena ihanteena jota pitää vastustaa”. Ilmastonmuutoksesta on saatu nyt myös hyvä syy vastustaa sitä.  Sähköistyvää autoilua on tässä mielessä hankalampi vastustaa.

Yhtäkaikki, en kaipaisi kovin helposti jotain ”konklaavia” , joka päättäisi kenen autoilu on tärkeää ja kenen ei, ja sitten päätettäisiin verotuksen kovuus sen mukaan.  Tällaisessa kuviossa on haasteensa ja vähintään sille pitäisi asettaa tiukat rajat.  Parempi olisi jos saataisiin liikkeitä seuraamaton järjestelmä, ja verotus perustuisi kuten nytkin käytetyn energian määrään.  Joukkoliikenteen osalta on myös huomattava että mikäli ei olisi valtavasti veroja maksavaa yksityisautoilua, ei joukkoliikenteen tukemiseenkaan olisi rahaa, vaan sen käyttäjien olisi kokonaan maksettava kulut.  Joukkoliikenteellä on paikkansa toki, mutta nimensä mukaisena se toimii kun useammalla on sama suunta.  Yksityisautoilua se ei voi nykymaailmassa Suomen kaltaisessa maassa korvata.

ArtoNurmi

Kaupunginvaltuutettu Sähkö - ja automaatiotekniikan insinööri Yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta pitkään jo kiinnostunut, mutta vasta vuonna 2012 kuntavaaleissa poliittisesti aktivoitunut perheenisä. Tykkään pohtia asioita, joskus vähän kriittisestikin, mutta se johtuu yleensä realismin kaipuusta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu