Alkutuotannon hätähuuto Espoostakin: hylkeet ja merimetsot versus kaupallinen merikalastus

SAKL ry

Rannikkovesiemme ammattikalastajat kärsivät yhä enenevissä määrin harmaahylkeiden ja merimetsojen aiheuttamista vahingoista. Se ilmenee saaliin ryöstelynä tai vahingoittamisena sekä hylkeiden osalta myös pyyntivälineiden rikkomisena. Lisäksi kalojen on myös havaittu siirtyvän hylkeitä pakoon, jolloin niitä ei enää tavoiteta normaaleilta pyyntipaikoilta. Suurin ongelma on niillä kalastajilla, jotka käyttävät kalojen pyynnissä verkkoja ja joiden pyynnin kohteina on siikaa, kuhaa ja ahventa.

Tulokaslaji merimetso on lisääntynyt isosti, koska lukuunottamatta merikotkaa, sillä ei ole luontaisia vihollisia. Näin on käynyt myös Itämeren harmaahylkeelle (halli, paino 150-300kg!), joka ei siis ole sama kuin merialueella Pohjanlahdella tavattava norppa eikä suojelun tarpeessa oleva Saimaan norppa (50-90kg); harmaahylkeen kanta on nelinkertaistunut Itämeren altaalla vajaan kymmenen vuoden aikana 10.000 yksilöstä 40.000 yksilöön!

Tämä hyljekannan lisääntyminen on aiheuttanut merikalastukselle jatkuvasti kasvanutta haittaa niiden reviirialueiden kasvaessa ja myös sen takia, että hylkeellä ei ole enää ihmispelkoa metsästyksen käytännössä loputtua (pienet kiintiöt, metsästyksen vaikeus avovedessä ja hyljettä (tuotteita) ei saa käyttää myyntitarkoituksiin).

Viime aikoina ilmastonmuutoksen yhteydessä ja jo aiemminkin on puhuttu paljon ekologisen ja terveellisen lähiruuan tarpeesta. Tätä tarvetta merialueen kaupalliset kalastajat (ex. ammattikalastajat) voisivat täyttää pyydystämällä kotimaista luonnonkalaa kuluttajille tuoreena tai edelleen jalostettuna.

Nykytilanteessa hylkeiden ja merimetsojen suojelu ja niiden kannan kasvu vain muodostavat tilanteen, että rannikkoalueidemme kaupallinen kalastus alkaa olla niin heikossa tilanteessa, että pahimmassa tapauksessa se loppuu ja jo kovasti vähentynyt ammattikunta kuolee.

Näiden mainittujen haittaeläinten lisäksi kalastajia kurittavat rehevöitymisen aiheuttamat ongelmat, osaltaan myös byrokratia ja monet määräykset sekä ulkomainen kalantuonti – etupäässä Norjan kassilohi ja Viron kuha.

Jos nähtäisiin, että lähimerialueilta pyydettävä luonnonkala olisi järkevää ravintoa niin terveydellisesti, ekologisesti (kuljetus, osaltaan lihatuotteiden korvaaminen) ja ihan myös kansantaloudellisesti (tulot ja verot kotimaahan), niin tällöin haittaeläinongelmaa pitäisi alkaa hoitaa ponnekkaasti. Merikalastajien lisäksi vaikean tilanteen tietävät myös kalatalouden parissa työskentelevät asiantuntijat ja virkamiehet (mm. ELY, Metsähallitus).

Maamme virtavesiäkin on alettu viime aikoina hoitaa (patojen purku, ennallistaminen) vaelluskalakantojen parantamiseksi (lohi, taimen, siika) ja samoin monet tahot myös istuttavat kalanpoikasia velvoiteistutuksina (teollisuus, kunnat) tai kalastusalueet lupien myyntituloilla saaduilla varoilla – meneekö hyöty ihmisille vai hylkeille ja merimetsoille..?

Kalastajat ovat luontoihmisiä ja he toivovat vain tarvittavaa harmaahylje- ja merimetsokannan harvennusta, jotta kalastus olisi edes jotenkin kannattavaa tai ylipäätään paikoin edes mahdollista. Metsästyksen myötä hylje oppisi taas karttamaan ihmistä eikä se tulisi helpon saaliin takia kalastajien reviireille ainakaan samassa määrin.

Olen itse toisesta ammatista eläkkeelle jäänyt 2 lk kaupallinen kalastaja, jonka leipäpuu ei ole vain kalastuksesta riippuvaa. Olen viimeisen vuoden ajan nähnyt omakohtaisesti mitä hyljehaitta voi merkitä kalastajalle: tänä vuonna lokakuun puolesta välistä siian pyynti ei ole tuottanut kuin muutaman saaliin, muina kertoina kalat oli poimittu tai revitty verkoista, mikä on näkynyt myös monina rikkoutuneina kalaverkkoina. Lopetin kalastuksen 10.11. tältä avovesikaudelta kun kalat oli taas syöty verkoista ja harmaahylje katseli minua parinkymmenen metrin päästä. Tämä tapahtui Espoon välisaaristossa, mikä ei ole ollenkaan pahimpia hyljealueita.

artoollikainen

Tavallinen vapaalle jäänyt IT-alalla työskennellyt mies, joka toimii nyt kaupallisena kalastajana (ex-sivutoiminen ammattikalastaja). Isänmaa ja suomalainen kulttuuri lähellä sydäntä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu