1809: Puolustaa ja neuvotella
Suomen autonomian ajoista eli Porvoon valtiopäivistä tuli keväällä kuluneeksi 200 vuotta. Koko Suomen valtion ylin johto oli kokoontunut Porvoon tuomiokirkkoon seuraamaan ”Laulu Suomelle” -dokumenttia, jossa tunnin aikana teatterin ja elokuvan keinoin käytiin läpi 200 vuotta sitten tapahtuneet tapahtumat.
Kansakunnalla, joka ei tunne historiaansa, ei ole tulevaisuutta on vanha sanonta, mutta siinä on myös totuuden siemen. Suomen menestys on kansakuntana aina perustunut siihen, että olemme samanaikaisesti sekä puolustaneet maatamme urheasti taistelemalla, että neuvotelleet taitavasti isompien maiden kanssa.
Näin oli 200 vuotta sitten ja niin oli toisessa maailmansodassa. Suomen autonomisen aseman alku oli monien onnellisten yhteensattumien summa, joista vähin ei ollut se, että Venäjän keisarin intressit yhdistyivät Suomen kansan toiveiden kanssa.
Vaikka suomalaiset puolustivat asein isäntämaataan Ruotsia, niin hyvin nopeasti oltiin valmiit hyväksymään uudet isännät, jotka olivat kansaa rauhoittaakseen valmiita demokratian ja Suomen itsehallinnon edistämiseen.
Talonpoikien taistelua maaorjuuden pelkoa vastaan ei kuitenkaan pidä unohtaa, sillä siten suomalaisten osoittivat keisarille, että omia lakeja ollaan valmiita puolustamaan myös asein. Suomi saavutti autonomisen asemansa kuitenkin viime kädessä taitavasti neuvotellen. Suomen muodostumiseen tarvittiin siten sekä keisarin valtaa vastaan niskuroivia talonpoikia että myöntyväisiä herroja.
Meidän jälkipolvien on aika muistaa ja kiittää niitä, jotka silloin omilla toimillaan antoivat alun sille, mikä lopulta johti Suomen itsenäistymiseen. Periaate strategiasta, jossa samanaikaisesti ollaan valmiita sekä puolustamaan, että neuvottelemaan, ei kuulu vain historian lehdille, vaan siitä on opiksi myös tulevaisuuteen.
Suomen sota on ainoa hävitty sota, jossa maanpetturuus on kansallinen kunnia-asia ja menestystekijä.
Ilmoita asiaton viesti
Kuinka sen nyt ottaa. Orjamieli siitä sikisi.
Ilmoita asiaton viesti
Suomalaisten tsaristinen virkamiesten tapa toimia on peräisin autonomian ajalta. Ruotsissa oli mahdollisuus aina valittaa kuninkaalle virkamiesten väärinkäytöksistä. Tsaarien Venäjällä tsaarille valittaminen oli majesteettirikos.
Nikolai II toimi ainoastaan systeeminsä mukaan, kun hän ei ottanut vastaan suomalisten adressia, joka oli kerätty Venäjän harjoittamaa sortoa vastaan. Hän oli kuitenkin armollinen, kun hän ei rankaissut adressin tuojia ja allekirjoittajia.
Niin Venjältä olemme saaneet kaiken hyvän lisäksi myös: orjanmieltä, virkavaltaisuutta, korruptiota, kommunisteja, SAFKAn, väkivaltaisuutta ja juoppoutta.
Ilmoita asiaton viesti
1809 on parasta mitä on tapahtunut Suomen kielen ja kulttuurin pelastamiseksi koskaan.
Onneksi ruotsi hävisi sodan ja suomalaisten itsenäisyyden siemen kylvettiin samaan aikaan.
Ilmoita asiaton viesti
4#
Marko Lilja,
Olet oikeassa 1809 merkityksen suhteen suomen kielen aseman suhteen. Myöskin Suomen nykyinen itäraja saattaisi olla hyvinkin todennäköisesti lännempänä ilman vuoden 1809 tapahtumia.
Kuitenkin on todettava, että ilman Ruotsin vallan periodia ennen vuotta 1809, olisimme vähitellen alkaneet venäläistyä niin kuin on käynyt niin monelle heimokansallemme itärajan takana. Mielestäni vuoden 1809 merkitys on meille paradoksaalinen. Olemme säilyttäneet kansallisuutemme sen avulla. Toisaalta vuonna 1809 alkoi Suomen ryssäläistyminen, jolle ei näy loppua.
Ilmoita asiaton viesti
#3,5,
1910 Eino Leino kuvaa Ruotsin vallan merkitystä suomalaisille:
“Katoolisen ajan lopulla, 1500-luvun taitteessa ja vielä sen
keskivaiheillakin, suomalaisen kirjakielen syntyessä, oli myös
sivistyneiden säätyjen yleinen puhekieli meidän maassamme suomi, jonka vuoksi uskonpuhdistuksen maahan tullessa ei muuta kieltä voitu kirkon kieleksi ajatellakaan. _Kielellisessä_ suhteessa oli kansamme siis silloin eheämpi kuin koskaan jälkeenpäin. Samoin kansallisessa, sillä muualtakin muuttaneet aateliset ja porvarit sulivat pian suomalaiseen ympäristöönsä, papistosta puhumattakaan, jonka valtavan enemmistön hiipankantajaan saakka maan omat lapset muodostivat. Myöskin_valtiollisessa_ suhteessa oli kansamme sangen itsenäinen. Olipa se kaksi kertaa samalla 1500-luvulla, Juhana Herttuan ja Klaus Flemingin aikoina, omaksi valtiolliseksi kokonaisuudekseen muodostumaisillaan.
Ruotsin sotainen maine, Kustaa Aadolfin ja Kaarlein kannattamana, oli kiertänyt maailmaa ja vaikuttanut mahtavasti ruotsalaisen kansallistunnon kasvamiseen. Suomalaiset olivat uskollisesti olleet mukana tuon maineen luomisessa, mutta Ruotsin lippu oli maailmalta, ja osaksi myös heidän omilta silmiltään, peittänyt heidän urotyönsä.
Ruotsi oli, vaikkakin vain erääksi ajaksi, kohonnut europalaiseen
suurvalta-asemaan, Suomi sen rinnalla alentunut vähäpätöiseksi, laiminlyödyksi maakunnaksi. Oliko ihme, että monet suomalaiset itsekin rupesivat häpeämään omaa kieltään ja kansallisuuttaan ja tuntemaan itsensä yhä enemmän ruotsalaiseksi? Onpa esimerkkejä siitäkin, että Ruotsin hallitus itsetietoisella toiminnallaan edisti tätä ruotsalaistumista.
Eikä ruotsalainen sivistys enää tuntunut edes
vieraalta Suomen ylempien säätyjen jäsenistä, sillä monet suomalaiset itse olivat olleet mukana luomassa tuota sivistystä, samoin kuin ennen Ruotsin sotaista kunniaa. Suomi, itsenäisenä suomalaisena sivistysalueena, näytti 1800-luvun taitteessa inhimillisesti katsoenolevan todellakin tuomittu häviämään.”
…………………………………………………..
Mitä Leino itse asiassa kuvaa, on suomalaisen sivistyneistön alistumista ja ruotsalaistumista. Sitä, miten suomalainen sivistyneistö alkoi hävetä omaa kieltään ja liittyä kansan kielen sortajiin.
200:ssa vuodessa ei ole edistytty ja vapauduttu. Olemme nyt yhtä huonossa ja alistetussa asemassa suhteessa ruotsalaisiin kuin olimme Ruotsin vallan loppupuolella. Leinon 100 vuotta sitten kirjoittama kuvaus hänen ajastaan 100 vuotta taaksepäin on vieläkin tuore ja kuvaa omaa aikaamme.
Poliitikkomme ovat nyt se kansanosa, joka häpeää suomen kieltä ja pakottaa meidät oppimaan ruotsin ja omaksumaan ruotsalaisen “sivistyksen” (Pakko-yle näkyvimpänä päivittäisenä esimerkkinä).
Ei ole kysymys pelkästään metafyysisestä venäläistymisestä ja siksi orjamielisyydestä, vaan myös Ruotsin vallan ajalta peritystä imperialismin psykologiasta. Ei meitä nyt venäläiset alista kuten RKP ja omat “sivistyneet” poliitikkomme. Mitähän Leino sanoisi tänään?
Ilmoita asiaton viesti
6#
En katso tarpeelliseksi kommentoida Eino Leinon viinan ja kupan huuruisia ajatuksia Suomen historiasta. Eino Leino oli runoilijana omaa luokkaansa, mutta hänen näkemyksensä historiasta olivat näköjään runoutta ja mytologiaa.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä suomalaisuusaate olisi herännyt myös Ruotsin vallan aikana. Ruotsiin kuuluminen olisi varjellut sodilta ja kaikki olisi ollut vapaampaa. Sivistys olisi saapunut nopeammin ja ilman kommunistikapinoita. Suomen itsenäistyminen Venäjästä oli todellinne ihme, kun taas laaja itsehallinto Ruotsin osana ja lopulta itsenäisyys olisi ollut sataprosenttisen varma kehityksen lopputulos.
Ihmeellinen itsetunto, kun luullaan, että kaikki muut ovat kaiken takana ja että suomalaisista ei koskaan olisi mihinkään. Martti Häikiö on tässä asiassa täysin oikeassa ja koko Suomi perinteisesti ja kekkoslaisestikin metsässä.
Ilmoita asiaton viesti
”Ei meitä nyt venäläiset alista kuten RKP ja omat “sivistyneet” poliitikkomme. Mitähän Leino sanoisi tänään? ”
E Leino ei uskoisi todeksi, että 2000-luvulla ruotsinkielisillä on edelleen etuoikeutetut kiintiöt korkeakouluihin.
Tai virkamiesten on pakko osata ruotsia 100% suomenkielisessä kunnassa. Täysin järjenvastaista.
Ilmoita asiaton viesti
Syksyä varten kyselen, että kuinka niihin isojen kokoomuspoikien saunailtoihin ministeriöiden tiloihin oikein pääsee mukaan?
Nyt helteillä toki tarkenee uida saunattakin, mutta syksyllä olisi alle sauna paikallaan.
Ilmoita asiaton viesti