Nykypäivä 26.2.2010 -näkökulma (s. 10-11): Lakkojen aika ei ole nyt

TYÖRAUHA. Kuva viimeaikaisista työmarkkinaneuvotteluista on kaksinainen. Osa ammattiliitoista on tajunnut taloudellisen tilanteen vakavuuden ja solminut realistisia sopimuksia. Metalliliitto ja teknologiateollisuus aloittivat 0,5 prosenttiyksikön korotuksella ja kuntapuoli päätyi myös maltilliseen alle prosentin tasoon. Valitettavasti maltillinen linja ei ole toteutunut läpi kentän. Joukossa on myös niitä, jotka ajattelevat tiukasti vain omaa etua kokonaisuudesta välittämättä.

Kovimpia keinoja käyttää jälleen AKT, jonka lakko pysäyttäisi vientiteollisuuden, vaarantaisi suomalaisten maineen luotettavina toimittajina ja johtaisi uusiin lomautuksiin vientiteollisuudessa. Tällä työmarkkinakierroksella on myös toteutunut poikkeuksellisen paljon laittomia lakkoja, joka on suomalaisen järjestelmän erikoisuus.

Kustannukset mittavia

Suomessa oli vuonna 2009 71 lakkoa, jotka tuomittiin työtuomioistuimessa työrauhalain vastaisina laittomiksi. Viimeisen kahden vuoden aikana laittomia lakkoja on ollut tuplamäärä laillisiin verrattuna.

Viimeisten kuukausien aikana tilanne on edelleen kärjistynyt, kun laittomien lakkojen kohteeksi ovat joutuneet mm. Finnair, DNA ja AKT:n työtaistelujen myötä koko vientiteollisuus. Laittomien lakkojen aiheuttamat kustannukset ovat mittavat. Esimerkiksi Finnairin tulos heikkeni 20 miljoonaa euroa vuoden 2009 viimeisellä neljänneksellä matkalaukkujen käsittelijöiden työnseisausten vuoksi. AKT:n ahtaajien työtaistelussa puolestaan menetettiin 100 miljoonaa jo ensimmäisenä seisokkipäivänä.

Sakkotaso liian alhainen

Viimeaikaisten laittomien lakkojen aiheuttamat vahingot kovassa kansainvälisessä kilpailussa mukanaoleville yrityksille ja välillisesti myös yhteiskunnalle ovat niin suuret, että nykyistä lakkosakkojärjestelmää on pakko uudistaa.

Nykyinen lakkosakkotaso on niin alhainen, että se ei estä yhtään laitonta työtaistelua.

Esimerkiksi Finnairille 6,7 ME:n vahingot aiheuttaneesta ensimmäisestä laittomasta lakkoaallosta seurasi Ilmailualan Unionille 13000 euron sakot eli sakkojen määrä oli vain 2 promillea aiheutetuista menetyksistä.

Toimihenkilöunioni puolestaan tuomittiin työtuomioistuimessa 11 kertaa kahden kuukauden aikana ja välillä jo maksimisakkoihinkin, mutta silti laittomat työtaistelut vain jatkuivat.

Työmarkkinoilla on harvoin yhden vika, kun kaksi riitelee. Syytä on siis usein molemmilla puolin pöytää. Näin varmasti myös edellä mainituissa tapauksissa. Lainsäädäntö perustuu kuitenkin lain kunnioitukseen. Sen vuoksi onkin ihmeellistä, että laittomat työtaistelut voivat jatkua päiviä eteenpäin, vaikka työtuomioistuin on ne jo laittomaksi tuominnut.

Jos laiton työtaistelu jatkuu, niin seurauksena ovat vain uudet sakot. Kun sakot ovat pieniä suhteessa liittojen maksukykyyn, niin ne voivat jatkua periaatteessa loputtomiin. Tilanne on sama kuin keskituloinen saisi ajaessaan ylinopeutta aina 10 euron sakon. Jos muuta seuraamusta ei olisi, eikä kortti menisi hyllylle, niin sen voisi ajaa kerran päivässä.

Korvauspelote hillitsee

Useimmat laittomat lakot syntyvät tilanteissa, joissa työrauhavelvoite on päällä. Lakko on laiton myös sopimuksettomassa tilassa, jos työtaistelutoimenpiteestä ei ole ilmoitettu riittävän aikaisin.

Päätöksen laittomuudesta tekee työtuomioistuin, jolla on asiassa ratkaisuvalta. Laittomia ovat myös irtisanomisten yhteydessä tavaksi tulleet ulosmarssit. Näiden osalta työnantaja ei kuitenkaan aina vie asiaa työtuomioistuimeen, koska aiheutetut vahingot ovat usein vähäiset.

Lisäksi näissä tilanteissa työntekijöiden turhautumisen purkautuminen lyhyenä työnseisauksena on paljon ymmärrettävämpää kuin normaaleissa laittomissa lakoissa, jotka syntyvät yleensä hetkessä yksittäisestä riitatilanteesta.

Ruotsissa on jo sosiaalidemokraattien valtakaudelta periytyvänä voimassa laittomien lakkojen vahingonkorvauskäytäntö. Tämä mahdollistaa lakkosakkojen lisäksi työnantajalle oikeuden vaatia vahingonkorvauksia laittoman työtaistelun aiheuttamista kustannuksista. Käytännössä korvausvaatimuksen raja on korkealla ja usein korvaukset liikkuvat vain tuhansissa.

Vahingonkorvausmahdollisuus on kuitenkin pelote, joka jo olemassaolollaan ylläpitää työrauhaa. Samalla tavalla kuin kortin menettämisen pelko hillitsee kaasujalkaa.

Kertyvä korvaus?

Vaihtoehto vahingonkorvausmallille on lakkosakkomaksimin tuntuva korotus. Nyt maksimisakko on 28300 euroa. Tämä summa ei nouse, vaikka samasta lakosta tulisi toistuvasti tuomituksi työtuomioistuimessa. Tämä on suomalaisen järjestelmän suurin heikkous. Sakon pitäisi olla tuntuvasti korkeampi silloin, kun jo kertaalleen työtuomioistuimessa laittomaksi todettu työtaistelu jatkuu tuomioistuimen päätöksestä huolimatta edelleen.

Yksi mahdollisuus olisi, että kerran toistuneesta lakosta maksimisakko olisi tuplamäärä, kolmannesta tripla ja niin edelleen.

Perälauta tarpeen

Olennaista on se, että jossain on perälauta, joka pakottaa noudattamaan lakia. Ei voida hyväksyä sitä, että lakia toistuvasti rikotaan, koska seuraamukset ovat niin vähäiset. Sanktioiden ja vahingonkorvausten taso tulee olla riittävän suuri, jotta se ehkäisee toistuvat ja tietoiset lain rikkomiset.

On myös hyvä muistaa, että useinkaan laittomasta lakosta ei kärsi vaan työnantaja, vaan myös monet ulkopuoliset palveluiden käyttäjät ja viime kädessä koko yhteiskunta, kuten esimerkiksi Finnairin matkalaukkukiista konkreettisesti osoitti.

Työmarkkinajärjestöillä on oma työrauhana keskittyvä työryhmänsä, joka on keskustellut keinoista vähentää laittomia lakkoja. Jos kolmikantayhteistyö ei tässä asiassa löydä ratkaisua, niin poliittiset päättäjät eivät voi paeta omaa vastuutaan. Silloin tämä lainsäädännössä oleva aukko on ratkaistava esimerkiksi korottamalla tuntuvasti toistuvien laittomien lakkojen maksimisakkoa.

Suomalainen kolmikantajärjestelmä on onnistunut puolustamaan laillisten lakkojen osalta työrauhaa varsin hyvin. Laillisissa lakoissa menetettyjen työpäivien määrä kestää hyvin kansainvälisen vertailun. Se ei kuitenkaan riitä perusteluksi olla puuttumatta toistuviin laittomiin lakkoihin.

Meillä ei ole varaa heikentää omaa kilpailukykyämme ja vaarantaa työllisyyttämme jatkuvilla laittomilla lakoilla, vaan työrauhan turvaaminen työpaikoilla on yhteinen etumme.

Arto Satonen
kirjoittaja on työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan puheenjohtaja ja Kokoomuksen kansanedustaja