Ruotsin ja Suomen globaalista kilpailukyvystä luoda työpaikkoja
Ruotsalaisessa taloushistoriassa tämä kevät muistetaan pitkään, kun Ruotsin teollisuuden symbolista Volvosta tuli osa kiinalaista Geely-konsernia. Myyjänä eivät tosin olleet ruotsalaiset, vaan amerikkalainen Ford-konserni, jolle Volvo oli jo aiemmin siirtynyt.
Ruotsalaisomistuksella ei siten ole ollut pitkään aikaan merkittävää roolia Volvossa, vaikka Volvo onkin yksin Ruotsin teollisuuden kivijaloista. Autoteollisuuden ja koko alan klusterin merkitys Ruotsille on edelleen erittäin suuri. Ennen taantumaa siitä sai leipänsä yli 200 000 ruotsalaista.
Volvo on iso toimija, mutta silti liian pieni toimiakseen maailmalla yksin. Volyymit eivät yksin mahdollista riittäviä panostuksia tuotekehitykseen. On myös avattava jalansijoja uusille markkinoille. Siksi uuden omistajan löytyminen Kiinasta ei ole yllätys.
Se kuitenkin osoittaa, että globaalilla bisneksellä ei ole isänmaata, vaan tuotantoa, tuotekehitystä ja markkinointia tehdään siinä osassa maailmaa, jossa se on kannattavinta. Ruotsin autoteollisuudelle omistajaa tärkeämpi onkin sen aito kilpailukyky. Jos ollaan kilpailukykyisiä, niin joku tulee ja panostaa. Jos ei olla kilpailukykyisiä, niin poistutaan vähin äänin markkinoilta.
Volvon tarina on hyvää oppia myös suomalaisille. Meilläkin on jo kokemusta mm. korealaisten omistamasta laivateollisuudesta. Loistoristeilijöitä ja monikäyttöjäänmurtajia tehdään edelleen Suomessa, koska meidän suhteellinen kilpailukyky on sillä alalla maailman paras. Jos tämän edun menetämme, niin tuotanto siirtyy muualle. Juuri sen vuoksi kilpailukyvystä on jatkuvasti pidettävä huoli.
Poliittisten päättäjien mahdollisuudet vaikuttaa kilpailukykyyn rajoittuvat taustalla oleviin asioihin. Julkista rahaa voidaan satsata koulutukseen, osaamiseen, tutkimukseen ja tuotekehitykseen, sekä huolehtia kohtuuhintaisen energian saatavuudesta.
Kilpailukykyä voidaan myös tukea maltillisilla tuloratkaisuilla ja huolehtimalla siitä, että lakoilla ja muilla häiriötekijöillä ei vaaranneta toimitusvarmuutta. Paljon jää kuitenkin kunkin alan toimijoiden innovatiivisuuden, kyvykkyyden ja ahkeruuden varaan. Globaalissa tuotanto kilpailussa kansallisuudella ei enää ole väliä, vaan työt päätyvät niille, jotka omalla osaamisalueellaan ovat kustannustehokkaimpia.
Kaikki yritykset eivät kuitenkaan ole siirtymässä isoille kansainvälisille toimijoille. Samalla kun markkinat globaalisti keskittyvät, niin työtä jaetaan uudella tavalla eri alojen sisällä. Aina on tilaa pienille ja ketterille toimijoille. Sinne pieniin yrityksiin syntyvät myös uudet työpaikat.
Tässä globaalin kilpailun myrskyssä onkin huolehdittava siitä, että meillä on hyvä kasvualusta innovatiivisille, pienille yrityksille. Verkottumisen kautta se välillisesti parantaa myös isojen Suomessa toimivien yritysten kilpailukykyä ja pelastaa työpaikkoja.
Eli edelleen sitä samaa kokoomuksen mantraa, palkasaajien oikeudet pois ja päät painetaan paskaan. Saa nähdä kauanko jengi jaksaa näiden EK:n ja kauppakamarien höpinöitä kuunnella.
Ilmoita asiaton viesti
” Kustannustehokkaimpia”
Johtoportaan palkat kattoon ja optiot taivaisiin, se on erittäin kustannustehokasta.
Ilmoita asiaton viesti
#1 ja #2
Mitä pitäisi tehdä ?
Nyt on hyvä ajankohta uusille esityksille.
Maahanmuutto on saanut liian ison huomion palstatilassa. Yhtä kriittistä on mistä löytyy uusia työpaikkoja (kasvuyrityksiä) ja yrittäjiä jatkamaan yrityksiä. Toisaalta miten estetään jo olemassaolevia työpaikkoja katoamasta Suomessa.
Ilmoita asiaton viesti
AS:
”Kilpailukykyä voidaan myös tukea maltillisilla tuloratkaisuilla ja huolehtimalla siitä, että lakoilla ja muilla häiriötekijöillä
ei vaaranneta toimitusvarmuutta.”
”Globaalissa tuotanto kilpailussa kansallisuudella ei enää ole väliä, vaan työt päätyvät niille, jotka omalla osaamisalueellaan ovat kustannustehokkaimpia.”
”Samalla kun markkinat globaalisti keskittyvät, niin työtä jaetaan uudella tavalla eri alojen sisällä.”
Ilmoita asiaton viesti
Varsin erikoista on se, että raha ja hyvinvointi pitää saada yhä pienemmälle väestön osalle ja muut kilpailevat toisiansa vastaan. Telakkateollisuus on hyvä esimerkki risteilijöiden osalta, että se on ollut harmaan talouden kultakaivos valtion tuen turvin jo vuosikymmeniä.
Ilmoita asiaton viesti
Blogisi sisältö pitää paikkansa.
Ilmoita asiaton viesti
Arto Satosen tämäkin plokikirjoitus on kuin suoraan jostain EVA:n paperista!
Kukahan näitä artosatosia jaksaa äänestää? Hänen sanomansa on selvä. Palkat ja sosiaaliturva pitäisi polkea alas ja esim. lakko-oikeus poistaa, jotta joku kansainvälinen yritys tulisi Suomeen sitten korjaamaan voitot. Näille kansainvälisille merirosvoyrityksille pitäisi sitten vielä ilmeisesti luoda verkosto pienyrityksiä alihankkijoiksi.
Mitä tekemistä tällaisella maan kuivaksi imevällä toiminnalla on tekemistä Suomen eduskunnan kanssa? Äänestäjät herätkää!
Ilmoita asiaton viesti
Ehkä Arto Satonen on kauhistunut Kreikan tilanteesta ja mihin yletön lakkoilu ja sosiaaliturvan kasvattaminen (ilman tuottavuuden kasvua) voi johtaa.
Suomessa on vielä varaa maksaa palkkaa kotiin, vaan kuinka kauan. Meillä kun alkaa kotona olla jo enemmistö maksun saajista.
Se että taloutemme on ulkoistettu ja omistus hajautettu on tapahtunut tosiasia. Sen mukaan sitten niitä päätöksiä tehdään ja sen kanssa eletään.
Meilläkin pitäisi pohtia esim. pekkaspäivistä luopumista ja muita pieniä joustoja työn kannattavuuden nostamiseksi. Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla.
Ilmoita asiaton viesti
Laivateollisuutemme loppuu alle kymmenessä vuodessa;
– ensin annettiin kenkää ammattiosaamiselle
– sitten saatiin kirjat ”ylitäyteen”
– jonka jälkeen myöhästymissakot yms. ajoi tuloksen pakkasen puolelle (vaikka tilauskirjat oli aivan täynnä).
– nyt ei enää pärjätä missään, joten korealaiset ja japanilaiset laittavat pikku-hiljaa entisen kilpailijan pois. Kunhan hinta halpenee tarpeeksi.
– Voidaan sitten kilpailla intialaisten kanssa vanhojen laivojen paloittelemisessa, niinkö?
Henry
Ilmoita asiaton viesti
Henry, Suomessa 1990 oli maailman toiseksi arvokkain valuutta, Sveitsin frangin jälkeen. Toisin sanoen laivoja tehtiin samalla hinnalla kuin sveitsiläisiä kelloja. Se oli lopun alkua, telakkatuesta huolimatta. Sitä samaa rakennemuutostuskaa edelleen eletään. Muovikuorien painaminen on huomattavasti tuottavampaa, mutta kova kilpailu ajoi senkin alan kustannuspaineeseen ja ulos.
Ilmoita asiaton viesti