Päätöksenteko perustuu arvoihin

Jyrki Kataisen puheenjohtajakaudella Kokoomus on korostanut arvojen merkitystä päätöksenteossa. Puolueen kärkiarvoiksi ovat nousseet välittäminen, suvaitsevaisuus, sivistys ja kannustavuus.

Kantava teema on lisäksi mahdollisuuksien tasa-arvo, joka tarkoittaa sitä, että vanhempien varallisuuteen katsomatta jokaisella suomalaisella on mahdollisuus päästä eteenpäin. Sen vuoksi meillä on ilmainen koulutus ja opintotuki, jotta kenenkään mahdollisuus opiskella ei kaadu varojen puutteeseen.

Olen vahvasti näiden kokoomuslaisten arvojen takana, ja sen takia olen puolueeni valinnut. Kun liityin puolueeseen lukiolaispoikana 1982, valinnan perusteena oli se, että Kokoomus on yrittävien ihmisten asialla. Siis meidän kaikkien, jotka olemme aktiivisia ja pyrimme työtä tekemällä kantamaan huolta itsestämme ja läheisistämme.

Eduskunnassa olen havainnut, että myös nämä hyvinvoinnin rakentajat tarvitsevat puolestapuhujaa, koska heidän työnsä ansiosta meillä on mahdollisuuksia auttaa apua tarvitsevia.

Oma työurani on hyvin monivaiheinen. Se alkoi grilliyrittäjänä, jatkui urheilutoimittajana, poliittisena sihteerinä ja opettajana ennen kansanedustajan uraa. Oman kokemukseni kautta olen oppinut arvostamaan kaikkea työtä. Luterilaisen työn etiikan mukaan työn tekeminen on sekä oikeus että velvollisuus.

Suurin osa suomalaisista tekee työtä elättääkseen perheensä. Samalla he luovat lisäarvoa, jotka auttavat niitäkin, jotka eivät voi tehdä työtä tai ovat jo työnsä tehneet. Vuosikymmenien aikana monet sukupolvet ovat tehneet Suomesta maailman parhaimman valtion ahkeruudella ja rehellisyydellä. Niistä ominaisuuksista suomalaiset maailmalla tunnetaan ja niiden arvojen toivon kestävän myös tulevaisuudessa.

Lähimmäisen vastuu on arvoista minulle tärkein. On hätkähdyttävää tavata omaishoitajia, jotka ovat kymmeniä vuosia hoitaneet vammaista lastaan tai vaikeasti sairasta puolisoaan. Yhtä lailla on arvokasta toimia nuorisovalmentajana urheiluseurassa ja ohjata nuoria hyvän harrastuksen kautta oikealle polulle elämässä. Joskus ystävä tarvitsee jaksaakseen vain keskustelukumppania, ja silloin on tärkeää löytää aikaa juuri hänelle.

Paraskin hyvinvointiyhteiskunta voi luoda näille asioille vain puitteet. Rahaa voidaan käyttää omaishoidon tukeen tai urheilukenttään, mutta yhteiskunta ei voi taata rakkautta hoidettavaan, ei toimia keskustelukumppanina, eikä ole kannustamassa nuoria kentän laidalla. Nämä kaikki asiat tekevät läheisistään vastuuta kantavat ihmiset itse.

Näiden vaalien yhteydessä on käyty paljon keskustelua Euroopan rahoitusmarkkinoiden vakauttamisesta, Libyan kriisin hoidosta ja Japanin maanjäristyksen jälkitoimista. Nämä asiat ovat tärkeitä, ja ne vaikuttavat maailman ja Suomen talouteen ja hyvinvointiin. Ne ovat kuitenkin asioita, joihin me voimme vaikuttaa vain marginaalisesti.

Sen sijaan me itse ratkaisemme, miltä arvopohjalta Suomea seuraavat vuodet johdetaan. Jos arvomme ovat kohdallaan, vene pysyy pinnalla myrskyssäkin. Se kannattaa pitää vaalikopissa mielessä.