Aina askel länteen, kun on mahdollista
Suomen maantieteellinen asema on vaikea. Yhteistä rajaa on Venäjän kanssa yli 1300 kilometriä ja Venäjä on läpi Suomen historian muodostanut uhan Suomen turvallisuudelle. Suomi on kuitenkin pyrkinyt hyödyntämään historian tuomia mahdollisuuksia ja tilaisuuden tullen ottamaan askeleita länteen. Erityisesti Kokoomus on läpi historian ajanut sitä, että askel kohti länttä otetaan aina, kun se on mahdollista.
Suomen lännettymisen historia alkaa oikeastaan Ruotsin tappiosta vuosien 1808-1809 sodassa, jossa Suomesta tuli osa Venäjää. Silloinen Venäjän johto oli kuitenkin valmis myöntymään suomalaisten vahvaan tahtoon kehittää omaa autonomiaa. Autonomian aika toki sisälsi myös venäläistämispyrkimyksiä ja venäläisiä sotilaita oli Suomessa, mutta Suomi kykeni kuitenkin autonomian aikana luomaan kansallishenkeä ja instituutioita, jotka pohjustivat itsenäisyyttä.
Tsaarin vallan kaatuminen ja kommunistien vallankumous Venäjällä antoi Suomelle historiallisen mahdollisuuden itsenäistyä. Sen aikaisia päättäjiä on syytä kiittää rohkeudesta. Itsenäisyyden ensimmäinen vuosi oli kuitenkin sisällissotaa. Suomi onnistui kuitenkin historiansa alkuvuodet säilyttämään demokratian, vaikka demokratiaa vastaan hyökkäsivät ensin punaiset ja vuosikymmen myöhemmin Lapuan liike kyseenalaisti myös edustuksellisen demokratian.
Toisessa maailmansodassa suomalaiset puolustivat maataan urheasti ja onnistuivat tasapainottelemaan Saksan ja Neuvostoliiton välillä siten, että itsenäisyys säilyi, vaikka aluemenetyksiin jouduttiin. Toisen maailman sodan jälkeen Paasikiven aikana oli nöyrryttävä YYA-sopimukseen, mutta sekin oli sisällöltään erilainen kuin Neuvostoliiton alusmailla Itä-Euroopassa. EEC-vapaakauppasopimus ja EFTA ulkojäsenyys olivat 70-luvun hienoisia askeleita länteen päin.
Neuvostoliiton romahdettua Suomelle aukesi ovi Euroopan unionin jäsenyyteen, joka käytettiin välittömästi. Tuolloin polkua olisi pitänyt jatkaa Nato-jäsenyyteen asti. 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa Suomen valtiojohto ei kuitenkaan kyennyt näkemään sitä, mihin Venäjä on oikeasti menossa ja silloin jätettiin tilaisuus käyttämättä. Nato-jäsenyys olisi Jeltsinin aikana ollut vain ilmoitusasia.
Nyt on aika hyödyntää tilaisuus ottaa askel länteen. Venäjä on kiinni hyökkäyssodassaan Ukrainassa ja länsi on valmis ottamaan lisää jäseniä Natoon. Suomelle tilaisuus on siis historiallinen ja tämä paikka pitää käyttää. Samalla Suomi ottaa viimeisen ja ratkaisevan askeleen, jonka jälkeen meistä tulee länsimaisen demokraattisen ja ihmisoikeuksia kunnioittavan arvoyhteisön täysjäsen.
EFTA ulkojäsenyyssopimus solmittiin jo 60-luvun alkupuolella. Ennen EEC vapaakauppasopimuksen allekirjoitusta oli vielä yksi länteen astumisyritys – n.s. Nordek-hanke, jonka pohjalta kaikki Pohjoismaat olisivat tulleet yhteen miltei liittovaltion tavoin. Suomi torppasi sen paria päivää ennen allekirjoitusta pääministeri Koiviston puhelinsoitolla. Verukkeeksi sanottiin, että ei käy, kun Tanska on aloittanut EEC-jäsenyysneuvottelut. Tosiasiassa Moskovasta oli tullut: NJET.
Gorbatshovin perestroikan aikana Suomi liittyi EFTA:n täysjäseneksi ja Euroopan Neuvostoon. Nämä asiat päätettiin virkamiespiirissä ja eduskuntaa vain informoitiin. Asioista ei haluttu tehdä numeroa.
Ilmoita asiaton viesti
San Francisco on monessakin mielessä lännen ääressä. Ehkä sinne asti päästyä voisi kuitenkin hetken miettiä ennen kuin ihan koko kulttuuri astuu Kiinan laivaan.
Ilmoita asiaton viesti
Satosen kirjoitus on hyvä muistutus niille, jotka hourivat itsenäisestä kaikkien liittoutumien ulkopuolella kirsikat kakun päältä noukkivasta Suomesta.
Ilmoita asiaton viesti
Sisältö jämähtäneen toistavuuden osalta vähän sitä, kuin venäläinen olisi kirjoittamassa. En tarkoita, etteikö vasemmisto useimmiten näy samalla tapaa.
Jos toimii, mitäs sitä toimivaa muuttamaan. Entä jos menee sen verran vakaasti, että kari on väistämätöntä?
Ilmoita asiaton viesti
Nato jäsenyydellä ei ole kyllä mitään tekemistä länsimaisen demokratian ja ihmisoikeuksien kanssa.
Suomi on ollut vuosikymmeniä näiden asioiden kärkimaita, lisäksi rauhan asialla ja rauhan välittäjänä useat edelliset presidenttimme.
Sotilasliitto ei ole rauhanasialla näemme tälläkin hetkellä Yhdysvallat (Nato) lähettää aseita 20-30 miljardilla sotaakäyvälle Ukrainalle.
Ilmoita asiaton viesti
Rauhanasian ajamisen tarkoitus on välttää ihmisiä sodan kärsimyksistä ja seurauksista. Aseapu brutaalin hyökkäyksen kohteeksi joutuneelle rauhantahtoiselle kansalle on täysin linjassa rauhanaatteen tavoitteiden kanssa. Rauhanaate ei tarkoita sitä, että murhaajien ja raiskaajien annetaan toteuttaa itseään vapaasti.
Ilmoita asiaton viesti
Se rauhantahtoinen kansahan on taistellut venäjänmielisten kanssa yli 10 vuotta saamatta minkäänlaista tulosta aikaan + muu korruptio ja vallankumoukset ennen sitä.
Brutaali sotahan on vain jatkunut ja jatkuu edelleen Euroopan suuresta ”rauhantahtoisuudesta” johtuen. Samasta syystä Venäjä hankki Syyriasta palkkasotilaita, itse en usko, että edes venäläiset varusmiehet pystyy väitettyihin hirmutekoihin Ukrainassa?
Ilmoita asiaton viesti
Outoa tekstiä sinulta. Krimin valtauksen yhteydessä Venäjä alkoi aseistaa ja lietsoa eripuraa Ukrainan itäisten alueiden ja muun Ukrainan kanssa. Siitä lähtien se on ollut siellä osallinen sotaan rauhantahtoista Ukrainaa vastaan. Ampuen jopa alas KLM:n matkustajakoneen.
On ikävää, että Ukraina ei ole saanut positiivista tulosta aikaiseksi puolustustaistelussaan.
Vallankumous Kiovassa johtui siitä, että valtaan suhmuroitu venäläismielinen presidentti alkoi viedä maata kansan tahdon vastaisesti Venäjän syliin sen sijaan, että olisi allekirjoittanut sopimuksen EU:n kanssa. Kuvaavaa on, että hän pakeni Venäjälle häpeällisesti häntä koipien välissä.
Ilmoita asiaton viesti
Kommentin alkupuolisko hyvä. Ei tässä mitään arvoyhteisöä tarvita. Jälkipuolisko menee metsään Kuikan toteamalla tavalla.
Ilmoita asiaton viesti
Suomikin on lähettänyt, vaikka paljon vähemmän. Nyt sitten haluamme kompensaatiota EU:n rauhanrahastosta, kuten moni muukin maa.
EU siis pitää aseiden lähettämistä rauhantekona tai ainakin Suomen hallitus niin olettaa.
No, olivathan meidän kommunistiemme mielestä Neuvostoliiton aseetkin rauhan aseita. Taistolaiset jopa lauloivat: ”Me Neuvostoliittoa autamme, kun maailmanrauhaa rakentaa se…”
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä, mutta nyt kun vaan näkisimme, mitä Länsi on huomenna!
…. ihmisoikeuksia kunnioittava arvoyhteisö, vai niitä polkeva repressiivinen poliisiliittovaltio, mitä pahimmillaan voi tulla lopputulokseksi EU:n uudesta digilaista, jossa ainakin yhden kokoomusmepin kädenjälki, eikä mitään varovaisuutta sen suhteen olemmeko huomisen DDR?
”Luotettavien tahojen ilmiantojärjestelmä”. https://www.verkkouutiset.fi/a/uusi-eu-laki-tukahduttaa-vapaan-keskustelun-ja-yrittaa-kieltaa-vaarat-ajatukset/
Idea on, että joillakin organisaatioilla tai esimerkiksi järjestöillä olisi ”luotettavan tahon” status. Ne ilmiantaisivat someyhtiölle sisältöä, joka niiden mielestä on laitonta. Se vain on uutta, että rikosilmoitusta ei annettaisi poliisille vaan someyhtiölle.
Hirmuinen pelote takaamassa kuuliaisuutta:
Sakko laittoman sisällön poistamatta jättämisestä on jopa kuusi prosenttia yhtiön liikevaihdosta. Puhutaan siis kymmenien tai satojen miljoonien sakoista. Pelote on hirmuinen.
Ilmoita asiaton viesti
On Länsimaissakin kritisoitavaa toki, mutta tuossakin esiin tuomassasi tapauksessa rangaistukset ovat vain sakkoja. Venäjällä sen sijaan väärien asioiden sanomisesta voi saada yli kymmenen vuotta vankeutta. Eli aika eri luokan rangaistuksista puhutaan. Kaikki, mistä selviää rahalla, on helppoa.
Ilmoita asiaton viesti
Kokoomuksen tavoite toteutunee, mutta ne hyvät ja huonot puolet selviää vasta käytännössä?
Ilmoita asiaton viesti
Pitää muistaa myös se, että länsittymisessä kilpailija löytyy jo lähimmästä itänaapurista:
– ehdottivat Nato -yhteistyötä ja välaäyttelivät jopa jäsenyyttä paljon ennen Suomea. Nato vaan tarvitsi heidät vihollisenaan olemassaolonsa turvaamiseksi, ei jäseninä.
-he yrittivät kytkeytyä osaksi länsimarkkinoita vetämällä putkenkin Itämeren pohjalle.
Suomi on historiallisessa mielessä myöhässä Venäjään nähden. Teemme samaa nyt mitä he yrittivät nollakymmenluvulla. Saas’nähdä kelpaammeko me vai emme.
Ilmoita asiaton viesti
Käsittämätöntä höpinää.
Ilmoita asiaton viesti
Ei ole käsittämätöntä. Pyrimme Natoon 20 -luvulla ja Venäjä yritti 00 -luvulla. Tietenkin tunnustelut olivat diplomaattitasolla ja lenseinä tuulahduksina. Suomen yrityshän on palava pieru housussa -tyyppinen.
Ilmoita asiaton viesti