Kannustin- ja työllisyysloukkuja on pakko purkaa

ETLAn tällä viikolla julkaisema tutkimus oli hyvin karua luettavaa. Suomessa on todella rajut kannustinloukut, koska lisätulo nostaa veroprosenttia ja alentaa yhteiskunnalta saatuja etuja tai maksualennuksia. Suomessa on jopa yli 300 000 ihmistä, joilla työllistyminen kokoaikaiseen työhön lisää omia tuloja vain alle neljänneksen. Kun käteen jäävä tulo ei juuri nouse, niin se vähentää työn etsintää ja siten myös työllistymistä.

Kannustinloukussa ovat myös ne 600 000 töissä olevaa suomalaista, joilta palkankorotuksesta tai lisätulosta menee yhteiskunnalle yli puolet. Voi oikeutetusti kysyä mikä on motiivi tehdä enemmän töitä tai pyrkiä vaativimpiin tehtäviin, jos vain alle puolet lisätulosta jää käteen?

Hyvinvointiyhteiskunta on hieno järjestelmä, mutta nykymuodossaan kestämätön. Työtä tekevät pieni- ja keskituloiset on ajettu asemaan, jossa työntekoa lisäämällä on lähes mahdotonta parantaa elintasoa. Kun pääsee osa-aikaisesta työstä kokoaikaiseen työhön, niin samalla lähtee alta asuntotuki ja lasten päivähoitomaksut nousevat. Kuten ETLAn tutkimus osoittaa, niin käteen jäävä hyöty jää pieneksi.

Ensimmäinen muutettava asia olisi ansiosidonnainen työttömyysturva. Ansiosidonnaista työttömyysturvaa lyhennettiin Sipilän hallituksen aikana 100 päivällä. Uudistus vahvisti julkista taloutta 100 miljoonalla eurolla ja kotitalouksien keskimääräiset tulot ja työllisyys nousivat. Tuloeroja kuvaava ginikerroin laski vain yhden sadasosan eli ei juuri mitään.

Ansiosidonnaisen työttömyysturvan kannustin pitäisi laittaa kohdalleen juuri nyt, koska avoinna on kymmeniä tuhansia täyttämättömiä työpaikkoja. Jos palkasta jäisi hieman enemmän käteen, kuten Kokoomus on tuloveron alennuksella esittänyt ja työttömyysturvan taso laskisi työttömyyden keston mukaan, niin osa avoimista työpaikoista täyttyisi varmasti nopeasti. Nyt jos koskaan olisi aika tämä uudistus tehdä.

Akavan puheenjohtaja Sture Fjäder puuttui samassa hengessä tähän keskusteluun lainaamalla Ruotsin uutta demaripääministeriä, joka totesi että pohjoismaisen mallin lähtökohta on se, että terveet aikuiset elättävät itsensä työllä ja Fjäder vaati käyttämään myös kovia keinoja työllisyyden vahvistamiseksi. SAK:n ja STTK:n puolelta Fjäderiä syytettiin työnantajan edun ajajaksi. Fjäderin kannanotto oli kuitenkin hyvin looginen. Hän puhui nettomaksajien puolesta.

Akavalaisissa on paljon korkeita tuloveroja maksavia jo nyt ja yhteiskunta ei tule pärjäämään nykyisellä työllisyysasteella. Jos työllisyyttä ei saada nostettua ja avoimia työpaikkoja täytettyä, niin edessä on joko tuntuvat veronkorotukset tai hyvinvointiyhteiskunnan alasajo. Molemmat vaihtoehdot ovat huonoja. Ilman velkarahaa totuus olisi tullut vastaan jo nyt. Marinin hallituksen jälkeen maan asioiden hoitoa ei voi enää laskea velkaantumisen varaan.