Matematiikan osaaminen heikkenee – ongelmaan tartuttava

Tällä viikolla saatiin pysähdyttävät luvut yläkoululaisten matematiikan osaamisen tasosta. Alaspäin on menty jo kaksi vuosikymmentä. Suomeksi sanottuna se tarkoittaa, että kun koululainen 20 vuotta sitten saavutti numeron 8, niin nyt taso on 6. Alamäki on siis hurja. Se on niin hurja, että enää ei voi vain seurata katsella, vaan ongelmat pitää tunnustaa ja niihin pitää tarttua.

Jos ottaa vertailun urheilusta, niin tämä tarkoittaisi, että vuodesta toiseen 15-vuotiaat pelaavat jääkiekkoa huonommin kuin edellisenä vuonna saman ikäiset pelasivat. Jos näin olisi menty 20 vuotta, niin Suomi ei tänä päivänä olisi juniorijääkiekkoilun mallimaa, vaan B-sarjalainen. Veikkaan myös, että tuollainen alamäki olisi herättänyt paljon keskustelua jääkiekkoliitossa ja moni valmentaja olisi saanut lähteä toisiin töihin.

Valitettavasti koulumaailmassa asiat nähdään toisin. Vaikka oppimistulokset jatkuvasti laskevat, niin opetushallitus tai ministeriö ei myönnä, että mitään olisi tehty väärin. Opettajat yrittävät kertoa viestiä koulujen ongelmista, mutta niitä ei korkeammalla tasolla kuulla. Ollaan tilanteessa, jossa teoriassa kaikki on kunnossa, mutta käytännössä koulu tuottaa vuosi toisensa jälkeen entistä huonompia oppimistuloksia. Näin ei voida toimia.

Matematiikan järkyttävät tutkimukset on jälleen pyritty verhoamaan sen taakse, että koulujen väliset erot kasvavat. Toki tämäkin pitää paikkansa ja erityisesti osalla maahanmuuttajataustaisista nuorista on vaikeuksia saavuttaa edes keskinkertaisia tuloksia. Perheen sosioekonomisella asemalla on varmasti merkityksensä, mutta se ei selitä yleistä tason laskua.

Matematiikan tuloksista näkyy, että nimenomaan keskitaso on heikentynyt ja keskitaso on myös supistunut. Kun aiemmin suuri osa oppilaista oli perinteisellä Gaussin käyrällä
keskitasolla, niin nyt oppilaat jakaantuvat lähes tasaisesti hyviin, keskitasoon ja huonoihin. Huonoja on siis selvästi enemmän kuin aiemmin ja keskitasolla olevia vähemmän kuin ennen. Tämä on kaiken huolestuttavinta, koska suomalaisen perusopetuksen vahvuutena on pidetty sitä, että valtaosa saa hyvän pohjakoulutuksen jatko-opintoihin. Tämäkään ei enää pidä paikkaansa. Ei ainakaan matematiikassa.

Kun opettajilta kysytään mitä pitäisi tehdä koulutuksen tason nostamiseksi, niin saadaan hyvin konkreettisia vastauksia. Niiden lähtökohta on, että opettajat vain haluaisivat tehdä omaa työtään paremmin. Se edellyttäisi ryhmäkoon pienentämistä ja opettajien ajankäytön kohdistaminen perustehtävään hankehumpan ja toissijaisten tehtävien sijasta. Lisäksi osa vanhemmista kuormittaa opettajia mitä erikoisimmilla pyynnöillä ja vaatimuksilla, mikä voi viedä kohtuuttomasti opettajan aikaa, eikä siten ole eduksi oppimiselle.

Monet opettajat haluaisivat myös rajoittaa älypuhelinten käyttöä tunneilla. Inkluusio nähdään myös isoksi ongelmaksi, vaikka se onkin kaunis ajatus. Kun samaan luokkaan laitetaan käytöshäiriöiset, kielitaidottomat ja nepsyt, niin opettajien aika menee erityislapsista huolehtimiseen, minkä seurauksena lahjakkaimmat turhautuvat ja kaikkien oppimistulokset heikkenevät.

Opettajien käytännön läheiset viestit pitäisi kuulla. Emme voi vain hyväksyä oppimistulosten jatkuvaa heikkenemistä tai koko Suomi putoaa B-sarjaan.

0
ArtoSatonen1
Kokoomus Sastamala

Neljännen kauden kansanedustaja Pirkanmaan Sastamalasta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu