Mikä päätös ensi viikolla perutaan?

Sanna Marinin hallituksen poukkoileva toiminta herättää ihmetystä. Hallituksen toimintalinjana on, että jokainen säästöpäätös perutaan, kun siitä vaan nousee riittävän iso meteli. Lisäksi hallituspuolueet ja ministerit kilpailevat keskenään siitä kuka ensimmäisenä ehtii Twitterissä peruuttamisen ilmoittamaan ja kuka jyrkimmin irtaantuu aiemmin yhdessä sovitusta päätöksestä. Poukkoilu ei syö vain Marinin hallituksen uskottavuutta, vaan valitettavasti koko poliittisen järjestelmän uskottavuutta.

On toki hyvä asia, että poliisi, kulttuuri ja liikunta saavat rahansa, mutta tämä rahantarve ei ole tullut kenellekään yllätyksenä. Hallitus omalla kehys- ja budjettipäätöksillään tietoisesti antoi näille sektoreille riittämättömän rahoituksen. Kun asiasta nousi meteli, niin hallitus perääntyi. Mistä päätöksestä hallitus ensi viikolla perääntyy?

Rinteen/Marinin hallituksen talouspoliittinen päätöksenteko on alusta asti rakennettu oraitten päälle. Menoja lisättiin heti ja ne piti rahoittaa päätösperäisellä työllisyyden kasvulla. Jälkimmäisiä päätöksiä on tullut niukasti, mutta uusia pysyviä menoja on lisätty matkan varrella. Marinin hallituksen perusongelma on siinä, että se ei kykene priorisoimaan valtion menoja.

Annan esimerkin. Asumistukiin käytetään yli 2 000 miljoonaa euroa vuodessa ja summa kasvaa koko ajan. Sen sijaan polisiin, kulttuurin ja liikunnan rahantarpeessa puhutaan kymmenistä miljoonista euroista. Tämä siis tarkoittaa, että esimerkiksi 5% tinkimisellä asumistuesta voitaisiin hoitaa kaikki nyt esille nousseet asiat. Kaiken lisäksi asumistuen leikkaus todennäköisesti vielä pienentäisi vuokria, jolloin tuo vähäinen tinkiminen valuisi osittain vuokranantajan tappioksi.

Vastaavia esimerkkejä löytyy valtion budjetista vaikka kuinka paljon. Kokoomus tuleekin tekemään vastuullisen vaihtoehtobudjetin. Marinin hallituksen toimintapa on täysin käsittämätön. Mistään ei uskalleta leikata, koska kaikkia pitää yrittää miellyttää. Ainoa asia mikä joustaa on kehykset ja valtionvelka. Yhteistä velkaa kasvatetaan huoletta ja ongelmia siirretään seuraavan hallituksen hoidettavaksi. Tätä ei hyvällä tahdollakaan voi kutsua vastuulliseksi päätöksenteoksi, vaan populismiksi.