Paikallinen sopiminen takkuaa – työmarkkinoita uudistetaan saranapuolelta

Teknologiateollisuus seurasi tällä viikolla Metsäteollisuuden esimerkkiä ja antoi jäsenilleen mahdollisuuden sopia työehdoista yrityskohtaisesti. Se kertoo ennen kaikkea turhautumisesta paikallisen sopimisen lain valmisteluun, josta on tehty selvityksiä selvitysten perään, mutta todellista etenemistä on ollut vähän. Jälleen kerran paikallinen sopiminen piti olla esillä hallituksen kehysriihessä, mutta asiaa valmistellut työryhmä ei kyennyt yksimieliseen ratkaisuun. Ei tälläkään kerralla.

Suomalaisia työmarkkinoita uudistetaan nyt saranapuolelta. Työnantajat ovat selvästi kyllästyneet siihen, että paikallista sopimista ei saada toimimaan siten, että se tukisi kansainvälisessä kilpailussa menestymistä. Palkansaajapuoli taas pelkää työehtojen heikentymistä ja on tässä asiassa nelihaarajarrutuksessa. Kun samaan aikaan tiedämme yritysten rekrytointihaasteet ja laajan pulan osaavasta työvoimasta, niin on vaikea uskoa yrityskohtaisen sopimisen johtavan ammattilaisten työehtojen romuttumiseen. Enemmänkin on kyse siitä, että jokainen yritys voi soveltaa työehtoja omaan  tilanteeseensa ja parhammillaan se koituu sekä työnantajan, että työntekijän eduksi.

Hyvä kysymys on romuttaako teknologiateollisuuden irtiotto yleissitovuuden. Se jää nähtäväksi, koska osa teknologiateollisuuden yrityksistä haluaa edelleen sopia työehdoista valtakunnallisesti ja sitä varten on jo perustettu erillinen yhdistys. Perussääntö on se, että yleissitovuutta on noudatettava, jos yleissitovuuden piirissä on yli puolet alan työntekijöistä. Teknologiateollisuuden osalta valinnan tekevät siten alan yritykset. Jos riittävän moni haluaa siirtyä yrityskohtaiseen sopimiseen, niin yleissitovuus teknologiateollisuudessa poistuu.

Paine uudistaa työmarkkinoita joustavammiksi nousee erityisesti vientiteollisuudesta. Tämä on sinänsä ymmärrettävää, koska ne käyvät joka päivä kilpailua muualla maailmassa toimivia saman alan yrityksiä vastaan. Koronan jälkeen alkavalla nousukaudella maailmanmarkkinat jaetaan uudelleen ja suomalaisten yritysten menestyminen siinä kilpailussa on megaluokan asia myös koko Suomen kannalta.

Suomessa on ollut työmarkkinoilla pitkä sopimisen kulttuuri. Nyt työmarkkinoita uudistetaan saranapuolelta. Veikkaan, että palkansaajapuolellakin joku vakavissaan kysyy, että onko neuvottelutaktiikka ollut oikea, kun koko järjestelmä uhkaa romahtaa alta. Toisaalta myös työnantajat ottavat ison riskin, koska työrauhaongelmia saattaa olla edessä. On hyvä muistaa, että sopimista tarvitaan aina. Sopia voidaan liittotason sijasta  myös yritystasolla ja vieläpä hyvinkin tehokkaasti, kun vaan molemmat osapuolet ymmärtävät toisiaan ja näkevät yhteisen edun.