Romuttuuko työmarkkinoiden Suomen malli?

Kunta-alan palkkaratkaisu on saanut mielenkiintoisen vastauksen työmarkkinoilla. Perinteiset rintamalinjat ovat murtuneet, kun ratkaisun ovat tyrmänneet sekä EK:n toimitusjohtaja Jyri Häkämies, Teollisuusliiton varapuheenjohtaja Turja Lehtonen ja Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen. Tätä kolmikkoa ei yleensä ole nähty samalla puolella. Perinteisen työnantaja vs. palkansaaja – asetelman rinnalle onkin nyt nousemassa yksityinen sektori vs. julkinen sektori asetelma, mikä saattaa muuttaa merkittävästi lähivuosina Suomen työmarkkinoita.

Kunta-alan ratkaisu on toki monilta osin ymmärrettävä. Näin epävarmassa tilanteessa kuntatyönantajaa varmasti houkuttelee kolmen vuoden työrauha. Iso ongelma on myös kunta-alan laaja työvoimapula, jota epäilemättä helpottaa se, kun luvataan korottaa palkkoja enemmän kuin yksityinen sektori. Lupaus on kuitenkin kova, koska kuntien palkanmaksukyky on hyvin rajallinen. On hyvä muistaa, että suuri osa kunnista on veden pinnan yläpuolella vain valtion antamien runsaiden koronatukien ansiosta, jotka valtio on rahoittanut ottamalla uutta velkaa veronmaksajien piikkiin. Oraitten päällä siis ollaan.

Kunta-alan sopimuksen ongelmat liittyvät kytkentään muihin sopimuksiin. Ensimmäinen kytkentä on se, että  sosiaali- ja terveydenhuollon ja varhaiskasvatuksen työntekijät saavat lisäkorotuksen, jos sairaanhoitajat ja lähihoitajat saavat neuvoteltua itselleen paremman sopimuksen syksyllä. Vielä paljon suurempi merkitys on viisivuotisella palkkaohjelmalla, jossa on sovittu yleistä tasoa korkeammista korotuksista jo etukäteen. Tämä on juuri se kohta, joka vei kahvin väärään kurkkuun sekä Etelärannassa että Hakaniemessä.

Viime vuosina Suomessa on luovuttu tulopoliittisista kokonaisratkaisuista ja siirrytty ns. Suomen malliin, jota on ajanut erityisesti EK. Suomen mallin ideana on, että vientiteollisuuden keskeiset alat sopivat ensin palkankorotusten tasosta, joka on realistinen suhteessa Suomen kilpailukykyyn ja sen jälkeen muut alat seuraavat samaa yleistä tasoa, jotta julkisen sektorin kustannukset eivät liiaksi kuormita yksityistä sektoria.

Päänavaajina ovat tyypillisesti esiintyneet teknologiateollisuus ja teollisuusliitto, koska ne ovat kansantalouden kannalta erittäin keskeiset toimijat. Kun nyt lopputulos on se, että kuntien palkkaratkaisu menee seuraavaan viiden vuoden ajan yli päänavaajien määrittelemän yleisen tason, niin kysymys kuuluu onko Suomen malli samalla romutettu? Suomen mallin kaatumisella saattaa olla vakavat seuraukset, jos ajaudumme lamaan tai jopa stagflaatioon juuri silloin, kun yksityisen sektorin sopimukset ovat auki.