Sisäpolitiikassa kaikki rempallaan

Kahden vuosikymmenen ajan olen eduskunnassa ollut joko hallituspuolueessa tekemässä tai oppositiossa läheltä seuraamassa sisäpolitiikkaa ja koskaan minun aikanani se ei ole ollut niin sekaisin kuin nyt. Tätä voi osittain selittää koronalla ja Venäjän hyökkäyksellä, mutta vain osittain. Suurelta osin hallitus on saanut itse asiat solmuun lupaamalla asioita, joita ei ole joko varaa tai edes mahdollisuutta toteuttaa.

Aloitetaan terveydenhoidosta. Rinteen/ Marinin hallituksen kärkihanke oli hoitajamitoitus. Tarkoituksena oli siis lisätä hoitajien määrää ja parantaa hoidon laatua. Lopputulos on täysin päinvastainen. Osastoja on suljettuna, hoitojonot pitenevät, päivystykset ruuhkautuvat ja ikäihmisten hoitopaikkoja on tyhjänä, kun ei ole hoitajia. Hoitoalan pito- ja vetovoima on pohjalukemissa, edes koulutuspaikkoja ei saada täyteen ja monet hoitajat vaihtaa toiselle alalle. Työolot ovat rempallaan, palkkaneuvottelut jumissa ja lakon uhka päällä. Edes ulkomailta ei ole organisoidusti kyetty tuomaan kielitaitoisia hoitajia, kuten esimerkiksi Saksa on tehnyt vuosia.

Jatketaan työmarkkinatilanteesta. SDP on perinteisesti korostanut työmarkkinaosaamista ja puhe oli kovaa erityisesti Sipilän hallituksen aikana. Nyt kunta-alan sopimuksen jälkeen työmarkkinaneuvottelut ovat kaoottisessa tilassa. Yksityisen sektorin neuvottelut käynnistyvät syksyllä ja vaarana on, että lähtee lapasesta. Ja sovitaan siellä mitä tahansa, niin kunta-alalla korotetaan vielä prosenttiyksikkö lisää.

Kolmas asia on kansalaisten ostovoima. Palkansaajien ostovoima putosi 4,6% huhti-kesäkuussa ja reaalinen ostovoima on nyt samalla tasolla kuin 2014 eli 8 vuoden kehitys suli pois. Tilanne on erityisen vaikea niillä ihmisillä, jotka joutuvat lämmittämään sähköllä tai öljyllä. Ostovoimaan on toki vaikuttanut Ukrainan sota, eikä sen alenemaa voi estää, mutta täsmätoimia pitäisi tehdä. Sähköveroa voidaan keventää, tuloveroa laskea kautta linjan ja biopolttoaineiden jakeluvelvoitetta edelleen lieventää ja siten laskea pumppuhintoja.

Kotimaisten ongelmien listan jatkoksi voisi lisätä perusopetuksen heikentyvät tulokset ja valtionvarainministeriön budjettiesityksestä puuttuvat rahat, jotka on käytetty oppivelvollisuuden pidentämiseen. Kesällä virinnyt keskustelu käyttöhuoneista puolestaan kertoo siitä, että huumeongelma pahenee koko ajan ja poliisin resurssit ovat edelleen liian niukat. Maatalouden kannattavuusongelma on edelleen todellinen, vaikka joidenkin elintarvikkeiden hinnat ovatkin selvästi nousseet.

Kaikkineen sisäpoliittiset ongelmat ovat niin suuret, että seuraavalla hallituksella on heti edessään pesänselvitys. Erityisesti siksi, että korkojen nousun myötä ei voida enää pitää hyvinvointia keinotekoisesti yllä jatkuvalla velkaantumisella, kuten Rinteen/Marinin hallitus on tehnyt. On suunnanmuutoksen aika.