Sote meni maaliin – Oliko se oma maali?

Hallituspuolueiden edustajat riemuitsevat siitä, että 15 vuoden valmistelun jälkeen soteuudistus vihdoin hyväksyttiin eilen eduskunnassa. On kuitenkin hyvin kyseenalaista, muuttaako soteuudistus nykytilaa paremmaksi vai huonommaksi. Laajemmat hartiat järjestäjien taakse ja perusterveydenhoidon erikoissairaanhoidon ja sosiaali-puolen keskittäminen saman organisaation alle voidaan toki nähdä positiivisina asioina. Samaan olisi toki voitu päästä myös kuntien yhteistyön pohjalta vapaaehtoista tietä, kuten esimerkiksi Etelä-Karjala on jo tehnyt ja myös Pirkanmaa oli siihen suuntaan liikkumassa.

Soteuudistusta käynnistettäessä oli kuitenkin kolme avainasiaa. Hoitoon pääsyn piti nopeuttaa, terveyseroja pienentää ja kustannuskehitystä hillitä. Nyt näyttää todennäköiseltä, että mikään näistä tavoitteista ei toteudu. Siksi äänestin EI, vaikka toivonkin olevani väärässä.

Hoitoon pääsy ei nopeudu, koska hallituksen ideologisena tavoitteena on ajaa yksityinen terveydenhoito alas. Tämä johtaa siihen, että tähän asti KELA korvausten avulla yksityislääkäriä käyttäneet ovat jatkossa myös terveyskeskuksen jonossa. Kun väkeä on jonossa enemmän, niin kaikkien hoitoon pääsy vaikeutuu.

Suomessa on vuosikausia puhuttu terveyseroista, joita on miesten ja naisten välillä, itä- ja länsisuomalaisten välillä, hyvin toimeentulevien ja köyhien välillä. Nyt nämä terveyserot yritetään tasapäistää siirtämällä rahoitusta etelästä pohjoiseen ja lännestä itään. Julkisen sektorin palvelu ei kuitenkaan kykene tyydyttämään kaikkia. Ne, joilla on varaa ottavat terveysvakuutuksen tai työnantaja ottaa sen avaintyöntekijöilleen. Sen jälkeen suomalaiset jakautuvat Amerikan mallin mukaisesti kahteen ryhmään. Niihin, joilla on vakuutus ja niihin, joilla ei ole. Terveyserot eivät siis pienene, vaan päinvastoin.

Kolmanneksi piti hillitä kustannuskehitystä. Hallitus myöntää jo itsekin, että tämä toteutuu parhaimmassa tapauksessa 2030-luvulla. Ensi vaiheessa tietojärjestelmien yhdistäminen ja palkkojen harmonisointi maksaa maltaita. Kukaan ei tiedä kuinka paljon, mutta miljardiluokan asiasta on kyse. Lisäksi iso yksikkö tuo väistämättä mukanaan byrokratiaa ja hallintokuluja. Kustannusten kannalta kaiken pahinta on se, että nykymalli ei sisällä hyvinvointialueille riittäviä kannustimia hoitaa talouttaan järkevästi, vaan vaikeuksissa oleville on valtion kukkaron nyörit auki. Se ei lupaa hyvää.

Valtavan uudistuksen sijasta olisi pitänyt tehdä täsmäparannuksia nykyjärjestelmään.  Soteuudistus ei myöskään mihinkään katoa poliittisesta päätöksenteosta. Uusi hallitus saa aloittaa nykyisen uudistuksen valuvikojen korjaamisella.