Taistelu Coxan ja Sydänsairaalan puolesta – mistä on kyse?

Tekonivelsairaala Coxan ja Sydänsairaalan puolesta on noussut kansanliike. Eduskunnassa käsittelyssä oleva soteuudistusesitys tulee nykyisessä muodossaan johtamaan näiden julkisomisteisten yhtiöiden alasajoon. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan on siis muutettava Marinin hallituksen esitystä, jotta Coxa ja Sydänsairaala voivat jatkaa nykyistä toimintaansa. Käytännössä tämä edellyttää hallituspuolueilta uutta linjausta.

Coxa ja Sydänsairaala ovat omalla alallaan Suomen johtavia toimijoita. Ne tekevät laadukasta työtä ja potilaat ovat olleet palveluun erittäin tyytyväisiä. Molemmat ovat myös vetovoimaisia työpaikkoja, jotka houkuttelevat alansa parhaita osaajia. Molempien toiminta perustuu siihen, että ne palvelevat koko Suomesta tulevia potilaita. Coxan potilaista 48% tulee Pirkanmaan ulkopuolelta ja Sydänsairaalalla maakunnan ulkopuolelta tulevia on myös kymmeniä prosentteja. Potilaat ympäri maata valitsevat Coxan ja Sydänsairaalan, koska niiden osaamiseen luotetaan ja saatua hoitoa arvostetaan.

Hallituksen esitys lähtee siitä, että jatkossa jokainen hyvinvointialue hoitaa omat potilaansa. Tämä tuli erittäin selväksi eduskunnan kyselytunnilla torstaina, jossa ministeri Krista Kiuru vastasi kysymykseeni, että jatkossa potilaita ei pidä kalastella toisen hyvinvointialueen puolelta. Tämän saa tehdä ainoastaan toisen alueen suostumuksella. Siis Hesburgerin saa avata, jos vieressä oleva McDonalds antaa siihen luvan! Jokainen ymmärtää, että tämä tarkoittaa kilpailun loppumista. Hallitus ei siis aio sallia kilpailua edes silloin, kun kyse on täysin julkisesti omistetuista yhtiöistä.

Olen ollut pitkään mukana Pirkanmaan sairaanhoitopiirin luottamusjohdossa ja olen siten seurannut Coxan ja Sydänsairaalan toimintaa pitkältä ajalta. Niitä on kehitetty johdonmukaisesti palvelemaan laajempaa joukkoa potilaita, kuin mitä Pirkanmaalta on saatavissa. Niiden toiminnan laajuus ja hoidon laatu perustuu isoon volyymiin, mikä mahdollistaa maan parhaiden asiantuntijoiden saamisen yhtiöihin.

Hallituksen esityksen läpimeno nykymuodossaan tarkoittaa, että Coxan ja Sydänsairaalan tarina on ohi. Niistä tulee jatkossa aivan normaaleja TAYSin osastoja, jotka hoitavat lähinnä vain pirkanmaalaisia potilaita. Toiminta näivettyy, työpaikat vähenevät ja osa osaajista lähtee. Riskinä on myös hoidon laadun heikkeneminen. Kaikkia suomalaisia palveleva huippuyksikkö menetetään.

Takavuosina sanottiin, että Neuvostoliitossa käytäntö ja teoria oli kaksi eri asiaa. Se mikä toimi käytännössä ajettiin alas, jos se ei toiminut teoriassa. Luulin tämän ajan jo olevan ohi. Valitettavasti Coxan ja Sydänsairaalan tapauksessa on samoja piirteitä. Ne ovat käytännössä osoittautuneet erinomaisiksi terveydenhoitoalan toimijoiksi. Hallituksella tuntuu kuitenkin olevan vaikeuksia saada  tämä toimintamalli sopimaan siihen viitekehykseen, jossa kaikenlainen kilpailu, myös julkisen sektorin sisällä, pitää saada loppumaan. Vaarana on, että tämän ideologisen taistelun häviäjä on potilas.